Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä


Olin lukenut paljon positiivisia arvioita Clare Mackintoshin dekkarista(tai ehkä tämä on paremminkin psykologinen jännityskirja) Annoin sinun mennä ja olin varovaisen toiveikas tarttuessani kirjaan. Suhtauduin tosin kuitenkin varauksella takakannen hehkutukseen kaikkien aikojen nerokkaimmasta juonenkäänteestä, sen verran monta pettymystä (muun muassa paljon kehuttu Kiltti tyttö) matkan varrella on ollut.

Kirjan juonesta on vaikea kertoa kovin yksityiskohtaisesti paljastamatta liikaa. Alkuasetelma on se, että pieni poika jää auton alle ja kuolee. Autoilija ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa, ja rikostutkijoilla on mahdottomalta vaikuttava rikos selvitettävänään. Johtolankoja ei juuri ole ja tutkimukset ajautuvat umpikujaan, mutta Ray Stevens ja Kate Evans eivät suostu luovuttamaan. Samaan aikaan poikansa menettänyt Jenna Gray on paennut tuskallisia muistoja syrjäiseen merenrantakylään Walesissa. Näkökulma vaihtelee rikostutkija Ray Stevensin ja Jenna Grayn välillä kirjailijan keriessä hitaasti auki arvoitusta, jonka juuret johtavat kauas menneisyyteen.

Joskus on hyvä tarttua kirjaan hieman pienemmin odotuksin, sillä silloin voi yllättyä positiivisesti. Niin kävi onneksi nyt, sillä kaikesta hehkutuksesta huolimatta olin kuitenkin vähän skeptinen kirjan yllättävyyden suhteen. Paljon dekkareita lukevana sitä jotenkin osaa ennakoida ja aavistaa useimmiten kaikkein yllättävimmätkin käänteet. Nyt en kuitenkaan pystynyt arvaamaan, mitä tuleman piti, vaikka yritin miettiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot mielessäni. Kirja pääsi todella yllättämään, vieläpä useamman kerran, ja se on harvinaista, mutta aina yhtä ilahduttavaa.

Mackintosh punoo juonta taitavasti ja hämää lukijaa tämän aavistamatta mitään. Voisi käyttää kulunutta ilmausta lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Kirjaa oli lähes mahdotonta laskea käsistään ennen loppuratkaisua. Oli ilo lukea pitkästä aikaa koukuttava ja yllättävä psykologinen jännäri, niin monta pettymystä on tullut viime vuosina vastaan. Odotan innolla Mackintoshin seuraavan kirjan, Minä näen sinut, lukemista. Kirjaston jono näyttää tosin tällä hetkellä toivottoman pitkältä, joten saa nähdä maltanko odottaa vai sorrunko hankkimaan kirjan itselleni.


Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (I Let You Go). Gummerus 2017. Suomennos Päivi Pouttu-Delière. 418 sivua.

Kommentit

  1. Kuutar, tämä oli minulle toka paras trilleri viime vuonna! Claren tyylissä kirjoittaa on jotain vetävää.

    Tässä erityisesti pidin miljööstä ja siitä, että se pahis on takuulla joko sosiopaatti tai narsisti. Kirjan finaali oli napakymppi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahis oli tosiaan hyytävä tyyppi. Pidin myös loppuratkaisusta kovasti. Tämä kiilasi kyllä korkealle parhaiden lukemieni jännäreiden listalla.

      Poista
  2. Kirjailijalla on taito hyppysissä. Toinen kirja oli minusta vieläkin parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotukset toista kirjaa kohtaan ovat kyllä korkealla tämän ensimmäisen perusteella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leena Lander: Tummien perhosten koti

Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää