tiistai 17. marraskuuta 2015

Sofi Oksanen: Norma

Ihan ensin on tehtävä tunnustus. Vaikka Sofi Oksanen kuuluu lempikirjailijoihini, on minulla vieläkin lukematta hänen edellinen kirjansa Kun kyyhkyset katosivat. Kirja on nököttänyt omassa hyllyssäni jo tovin, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tarttua siihen. Tämä vahinko pitää kyllä korjata pian.

Tällä kertaa ei olla Viron lähihistoriassa vaan nykypäivän Helsingissä, Kalliossa, jossa Norma Rossi on juuri saattanut hautaan äitinsä Anitan. Anita on yllättäen hypännyt metron alle ja tapaus näyttää selvältä itsemurhalta. Silti Normaa kalvaa epäilys, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tapaukseen kietoutuu myös salaperäinen Lambertin-klaani johtajanaan isä, Max Lambert. Lambertin ensimmäinen vaimo Helena on Norman äidin lapsuudenystävä. Anita on työskennellyt ennen kuolemaansa Lambertien omistamassa kampaamossa Tukkataiassa, jossa ovat mukana myös Helenan ja Lambertin lapset Marion ja Alvar. Myös Lambertin nykyinen vaimo Alla pyörii kampaamossa. Miten kampaamo ja sen väki liittyy Anitan kohtaloon?

Minua hieman jännitti tarttua tähän, sillä olen pitänyt kaikista lukemistani Oksasen kirjoista, toisista enemmän kuin toisista. Pidin myös Baby Janesta, joka Norman tapaan ei kuulu Viro-kvartettiin, mutta se ei yltänyt ihan muiden tasolle. Normasta ja sen juonesta oli hyvin vähän tietoa etukäteen enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ehkä hyväkin, että tarinan suhteen ei ollut odotuksia, tartuin kirjaan aika puhtaalta pöydältä.

Oksasen kirjoitustyyli on aina vedonnut minuun eikä tämäkään kerta tuonut poikkeusta siihen. Kirjailija kuljettaa tarinaa jouhevasti eteenpäin ja tekstiä on nautinto lukea. Kirjan pääteemoja ovat tällä kertaa hiustenpidennys- ja kohdunvuokrausbisnes. Molemmissa liikkuvat isot rahat ja mukana on häikäilemätöntä porukkaa, joka tekee bisnestä epätoivoisten ihmisten kustannuksella. Kirjassa on dekkarimaisia piirteitä, kun Norma yrittää selvittää mitä Anitalle tapahtui. Mukana on myös maagisen realismin elementtejä, sillä päähenkilö Norman hiukset kasvavat yliluonnollisen nopeasti. Spekulatiivisen fiktion ystävänä nämä maagiset elementit eivät minua hätkäyttäneet vaan toivat oivan lisämausteensa tarinaan ja tukivat juonta omalta osaltaan.

Oksanen on tarttunut vakavaan ja ajatuksia herättävään aiheeseen. Pakko myöntää, että ennen kirjan lukemista en ollut juurikaan tullut ajatelleeksi, mistä esimerkiksi hiustenpidennykset ovat peräisin. Itselläni ei ole ollut niille tarvetta, joten asia on senkin takia jäänyt vieraaksi, mutta en voi olla pohtimatta, monikohan pidennyksiä kampaajalla laittava miettii asiaa. Astetta vakavampi aihe on kohdunvuokrausbisnes ja kuten kirjassakin käy ilmi, aina lapsen hankkijat eivät ole liikkeellä puhtain motiivein. Järkyttävintä oli tieto, että kirjassa mainittu tapaus on todellinen.

Norma herätti paljon ajatuksia ja sai pohtimaan asioita. Ajatusten jäsentäminen blogitekstiksi osoittautuikin sitten vaikeaksi. Sen takia olen kirjoittanut tätä postausta tuhottoman kauan enkä silti saa ulos kaikkea mitä mielessä pyörii. On toisaalta hyvän kirjan merkki, että se jää mieleen kummittelemaan lukemisen jälkeen ja laittaa ajatukset liikkeelle.

Parhaimmillaan lukeminen antaa ajattelemisen aihetta ja saa miettimään asioita joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksi. Se herättelee näkemään ympärilleen laajemmin kuin sen oman kuplan sisälle. En tiedä mitä tekisin, jos en osaisi lukea tai jos minulla ei olisi mahdollisuutta siihen. Elämäni olisi paljon köyhempi ja maailmankuvani pienempi. Toisaalta lukeminen tarjoaa myös oivan pakopaikan, jos arkitodellisuus käy liian ahdistavaksi tai raskaaksi. Sukeltamalla sopivaan kirjaan voi hetkeksi unohtaa karun todellisuuden (kunhan ei tartu liian realistiseen opukseen...).

Odotan mielenkiinnolla, mitä kirjailijalta on seuraavaksi luvassa. Ja sitä odotellessa voin vihdoin lukea Kyyhkyset.

Sofi Oksanen on kiertänyt Norman tiimoilta yhteistyössä Naisten Pankin ja Suomalaisen Kirjakaupan kanssa ympäri Suomea useilla paikkakunnilla. Kiertue päättyy 4.12. Poriin. Kirjoitin kiertueesta aiemmin oman tekstinsä täällä.



Sofi Oksanen: Norma. Like 2015. 303 sivua. Arvostelukappale.

9 kommenttia:

  1. Normasta oli kyllä vaikea kirjoittaa. Ei siis todellakaan siksi, että kirja olisi ollut huono, vaan noin muuten. Norma on melkoinen vyyhti, jossa on paljon tarttumapintaa ja hienoa maagisuutta. Ymmärrän nyt, miksi Oksanen ei ole halunnut haastatteluissakaan paljastella liielti juonta: se pitää itse lukea ja kokea, tulkitakin osittain.

    Minultakin on muuten Kyyhkyset lukematta. Sain jonkun kammon siihen, kun aloin pelätä että se on jotenkin hyvin vaikea tai sekava. Mutta luulenpa, että heitän ennakkoluuloni mäkeen ja luen sen kunhan pääsen takaisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, tuntui että en osaa muotoilla sanottavaani nion, että se tekee pikeutta kirjalle. Ja juonesta on tosiaqn vaikea kertoa paljastamatta liikaa ja samalla pilaamatta lukukokemusta.

      Minulla ei niinkään ole ollut ennakkoluuloja Kyyhkysiä kohtaan, en vain ole saanut aikaiseksi lukea. Olen jäänyt odottelemaan sopivaa ajankohtaa.

      Poista
  2. Ei Kyyhkysissä mitään vikaa ole, päähenkilö on vain epämiellyttävä, mutta toisinaan se on ihan mielenkiintoistakin. Puhdistus oli niin loistava, että vaikea sellaisen jälkeen on kirjoittaa yhtä tasokasta kirjaa. Norma meni sitten enemmänkin viihteen puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kyllä lukea tuo Kyyhkyset, kiinnostaa kovasti tuo päähenkilö, olen lukenut, että se on aika inhottava. Norma tosiaan erottui muista, ehkä enemmän sinne Baby Janeen päin kallellaan, mutta kuitenkin parempi kuin se.

      Poista
    2. No nyt minuakin alkoi vielä enemmän kiinnostaa Kyyhkyset. Epämiellyttävä päähenkilö kiinnostaa, koska sellaisiin eo niin usein törmää (siis päähenkilönä: sivuhenkilönä kylläkin).

      Poista
  3. Mulle Puhdistus on edelleen se Ainoa Oikea Sofilta :D Pelkäsin vähän Normaa, koska monikaan ei ole lämmennyt. Itse tykkäsin, siis ihan aidosti! Saatoin odottaa vielä aavistuksen enemmän, mutta hyvä näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus on mullakin vielä ykkösenä, mutta Norma kiilasi kyllä nyt kakkoseksi. Stalinin lehmistä en pitänyt näin paljon. Saa nähdä miten Kyyhkysten kanssa käy. :)

      Poista
  4. Norma on teemoiltaan ihailtavan vahva romaani. Luin ja bloggasin siitä jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt kirjoittaessani äidinkielen tehtävää pohjautuen Normassa esiintyvään hiusbisnekseen, tunnen pääseväni sen sisälle. Puhdistuksen ja tämän lisäksi en ole Oksaselta muuta lukenutkaan, pitääpä tutustua hänen muihinkiin teoksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minusta tuntuu, että tämä vaatisi toisen lukukerran, jotta kaikki osaset loksahtaisivat kohdilleen.

      Suosittelen lämpimästi muitakin Oksasen kirjoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.