maanantai 24. elokuuta 2015

Leena Lehtolainen: Surunpotku

Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarja on ehtinyt jo 13. osaan. Sarja on ensimmäisiä dekkarisarjoja, joita olen lukenut, kun joskus hamassa menneisyydessä dekkareiden pariin eksyin. Siinä mielessä sarjalla on jo aikamoinen nostalgia-arvo ja olen tavallaan kasvanut siihen kiinni. Siksipä onkin niin vaikea olla objektiivinen.

Tällä kertaa ilmassa on haikeutta, sillä alussa vanha tuttu pomo, Jyrki Taskinen, jää eläkkeelle ja Marian, Koivun ja Puupposen Epätyypillisten väkivaltarikosten tutkintayksikkö tutkii viimeistä rikostaan ennen yksikön lakkauttamista. Kun jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis löytyy Tapiolan kirkon vessasta yltä päältä veressä, Maria kollegoineen saa selvitettäväkseen varsin visaisen vyyhdin, johon on kytkeytynyt monta ihmistä. Mutta kenellä oli suurin syy murhata Jaakko Pulma?

Edellinen Kallio, Rautakolmio, ei ihan vakuuttanut ja jäi asteikollani vain ok-tasolle. Niinpä jännitti hieman tarttua tähän uutukaiseen. Odotukset sen suhteen olivat tavallista matalammalla. Ehkäpä juuri siksi tämä pääsi yllättämään positiivisesti. Juoni rullasi heti alusta asti mallikkaasti ja sopivasti huumorilla höystetty kerronta oli sujuvaa. Kirja vei minut heti alkusivuilta asti mukanaan. Plussaa myös siitä, että en arvannut syyllistä vaan se tuli täytenä yllätyksenä. Paatuneena dekkarifanina sitä tuppaa usein aavistamaan syyllisen ennakkoon, mutta onneksi ei sentään aina.

Lopussa kuviot jäävät kutkuttavan avoimiksi. Saa nähdä mitä Maria ja kumppanit tekevät seuraavassa kirjassa, jollainen toivottavasti on vielä luvassa. Minua ainakin kiinnostaa kovasti, mihin hommiin Maria päätyy ja vieläkö tuttu kolmikko työskentelee yhdessä..


Leena Lehtolainen: Surunpotku. Tammi 2015. 435 sivua. Arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Maria Kallio -sarja kuuluu minunkin lukuhistoriaani hyvin kiinteästi. Rautakolmio on lukematta, joten minulla olisi tämän lisäksi vähän kiinni kurottavaa. Lehtolaisen lukeminen jäi Maria Kallion jäädessä taka-alalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen lukenut Lehtolaiselta muitakin kuin Kalliota jokusen, mutta Kallio on silti ehdottomasti oma suosikkini. Tätä ainakin voin suositella lämpimästi ja Rautakolmiokin oli ihan ok, vaikkei yhtä hyvä.

      Poista
  2. Sama juttu täällä, Maria Kallio kuuluu tiukasti luku- ja dekkarihistoriaani. Lehtolainen oli ensimmäisiä kirjailijoita, jota aikuisten puolelta luin, ja ainakin ensimmäinen dekkaristi. Ja tiukasti on kyydissä pysytty. <3 Surunpotkusta minäkin tykkäsin, Rautakolmio ei kyllä ollut näin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla aikuisten puolelta taisi Tuija Lehtinen olla ekoja. Kätevästi siirryin sen nuorten kirjoista aikuisten kirjoihin aikanaan. Dekkari puolella tosiaan sitten Lehtolainen ja Pakkanen ja Arhippa oli aika lailla yhtä aikaa. Rautakolmio oli pettymys minulle, mutta tässä oli taas vanhaa tuttua ja hyvää otetta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.