sunnuntai 31. toukokuuta 2015

James Ellroy: Perfidia -petoksen piiri

James Ellroy on kiistämättä yksi kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden suurista nimistä. Siinä missä kirjailijan alkupään tuotanto on noir-henkistä jännitystä, nojaa uudempi tuotanto Yhdysvaltojen historiaan toisesta maailmansodasta eteenpäin, todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin, poliittisia kuvioitakaan unohtamatta.

Perfidia aloittaa toisen Los Angeles -kvartetin, joka täydentää ensimmäistä kvartettia ja Alamaailma-trilogiaa. Yhdessä nämä muodostavat kokonaisuuden, joka kattaa 31 vuotta (1941-1972). Kirjoissa on myös osittain samoja henkilöjä. Teoksen lopusta löytyy henkilöluettelo, jossa on mainittu myös muut kirjat, joissa henkilö mahdollisesti on esiintynyt sekä se, onko kyse todellisesta henkilöstä. Lista on hyödyllinen, sillä henkilöitä on paljon ja välillä joutuu tarkastamaan, kuka kukin oikein olikaan.

Kirjassa eletään joulukuun alkua vuoden 1941 Los Angelesissa. Japanilaisperhe löytyy raa'asti murhattuna kotoaan päivää ennen kuin japanilaiset hyökkäävät Pearl Harboriin. Hyökkäyksen jälkeinen ilmapiiri on entistä vihamielisempi eikä murhatun japanilaisperheen todellinen kohtalo tunnu kiinnostavan edes poliisia, joka etsii sopivaa syntipukkia, jotta rikostutkinta saataisi mahdollisimman nopeasti pakettiin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmen viikon ajanjaksolle.

Kerronta on jaettu neljän henkilön kesken. Oman näkökulmansa saavat tekninen rikostutkija Hideo Ashida, korruptoitunut ylikonstaapeli Dudley Smith, tosielämän ylikomisario William (Viski-Bill) Parker ja Musta Dahlia -kirjasta tuttu Kay Lake päiväkirjamerkintöjensä kautta. Kayn lisäksi Mustasta Dahliasta ovat mukana myös muun muassa Lee Blanchard ja Bucky Bleichert.

Kirja ei ole kevyttä luettavaa, mukana on paljon rankkoja tapahtumia. Henkilöt tuntuvat olevan toinen toistaan häikäilemättömämpiä ja jokaisella on omat motiivinsa ja taka-ajatuksensa. Hyviä henkiöitä kirjasta on turha etsiä, mukana on oikeastaan vain enemmän tai vähemmän pahoja. Kirjan poliisit ovat kauttaaltaan korruptoituneita ja jopa rikollisempia kuin itse rikolliset.

Kirjan maailma on miesten, naiset ovat, Kayta lukuunottamatta, sivuosassa. Tarkennuksena vielä: se on valkoisten miesten, rasismi eri muodoissaa on arkipäivää kirjan kuvaamassa ajassa ja paikassa.

Asiaa on kirjassa paljon, ehkä jopa liikaakin. Tuntuu että erillisiä sivujuonia on liian paljon ja tarina rönsyilee siellä täällä. Pääpaino ei todellakaan ole japanilaisperheen murhan selvittelyssä vaan pikemminkin eri henkilöiden omissa valtapeleissä ja keskinäisissä juonitteluissa. Tiivistää olisi ehdottomasti voinut, nyt 899 sivua tuntuu ihan liian laajalta ja lukijaa uhkaa ähky.

Ellroyn tyyli on omanlaistaan, hän kirjoittaa lyhyitä lauseita, jotka ovat kuin sarjatulta. Teksti laukkaa eteenpäin suorastaan hengästyttävää tahtia. Kerronta on kaunistelematonta, paikoin raakaa ja rivoakin. Ellroy on armoton niin henkilöilleen kuin lukijallekin. Helpolla hän ei päästä ketään. Tyyliin tottuminen vie oman aikansa, mutta kun kerronnan rytmiin pääsee sisälle lukeminen kulkee vaivatta.

Olen lukenut Ellroyn tuotantoa sieltä täältä, viimeisimpänä Mustan Dahlian, joka jäi mieleen erityisen hyvänä. Valitettavasti Perfidia ei ainakaan minusta yllä ihan samalle tasolle. Ei tämäkään huono ole, mutta kuten jo mainitsin, karsimista se olisi kaivannut. Nyt kaikkea oli ihan liikaa ja kiinnostus meinasi herpaantua jossain vaiheessa. En tiedä olisinko sittenkin saanut tästä enemmän irti, jos olisin lukenut ensimmäisen kvartetin ja Alamaailma-trilogian ennen tätä.


James Ellroy: Perfidia - petoksen piiri (Perfidia, 2014). Like 2015. Suomentanut Juha Ahokas. 899 sivua. Arvostelukappale.

7 kommenttia:

  1. Olen joskus kauan sitten lukneut Ellroylta jonkin piinaavan jännittävän dekkarin. Se ainakin oli hyvä ja miten kiva olisi muistaa sen nimi...;)

    Luen itse nyt muutaman viikon ilmeisesti vain dekkareita eli se on suvi nyt!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin alkoi kiinnostaa mikä tuo kirja mahtoi olla. :)

      Minunkin lukupinossani on enemmistö juuri nyt dekkareita, täydellistä kesälukemista.

      Poista
  2. Juuri eilen selailin kirjaston sivuja ja etsiskelin dekkareita kesälukemiseksi. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole minun kirjani, mutta kirjailija muuten kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei kyllä ollut kevyttä kesälukemista. Ellroyhin tutustuminen kannattaa ehkä aloittaa jostain muusta kirjasta. Esimerkiksi tuo Musta Dahlia on hyvä. Ja perinteisempää jännäriä edustava Lloyd Hopkins trilogia on myös hyvä lähtökohta. Itse aIoitin Hurmeisella kuulla.

      Poista
  3. Mukava kuulla, että Musta Dahlia voisi olla sopiva teos ensimmäiseksi Ellroyksi. Voisin lisätä sen lukulistalle - tämä Perfidia - petoksen piiri kuulostaa vaikuttaa minullekin liian rankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan hieman helpompi, vaikkei keiveimmästä päästä sekään. Perinteisempää sarjamurhamysteeriä edustaa sitten tuo Hurmeinen kuu. :)

      Poista
    2. Se on tosiaan hieman helpompi, vaikkei keiveimmästä päästä sekään. Perinteisempää sarjamurhamysteeriä edustaa sitten tuo Hurmeinen kuu. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.