tiistai 12. toukokuuta 2015

Alice Munro: Nuoruudenystävä

Munro on McEwanin tapaan niin sanottuja luottokirjailijoitani, joiden teoksiin tartun turvallisin mielin. Vielä en ole joutunut pettymään yhteenkään  häneltä lukemaani novellikokoelmaan vaan kaikki ovat olleet loistavia. Aiemmin lukemani kokoelmat ovat sijoittuneet tuotannon loppupäähän, mutta tämä tuorein suomennos on alun perin jullkaistu jo vuonna 1990. Ilahduttavaa, että Nobelin myötä myös näitä vanhempia kokoelmia saadaan suomeksi. Toivottavasti myös loput suomennetaan.

Kokoelma sisältää kymmenen novellia, kymmenen ihmiskohtaloa. Aiheet vaihtelevat 1800-luvulla eläneen runoilijan elämästä syrjähypyn kuvaukseen ja kuolevan naisen ja tämän tyttären laivamatkasta leskeen, joka on matkustanut skotlantilaiseen kylään edesmenneen miehensä jalanjäljissä. Jokainen novelli on pieni, täydelliseksi hioutunut helmi. Näitä on nautinto lukea.

Kokoelman novellien henkilöt ovat tavallisia ihmisiä, joille tapahtuu jotain epätavallista, jotain joka käntää näiden elämän suunnan. Jokainen novelli kertoo tavallaan koko päähenkilönsä elämäntarinan, kuvaa menneisyyden tapahtumia, kuinka kukin on päätynyt tähän hetkeen. Pienistäkin arkisilta tuntuvista tapahtumista löytyy oma merkityksensä, kun niitä tarkastelee laajemmassa yhteydessä. Tämä tarkkanäköinen ihmisluonnonkuvaaja ei päästä päähenkilöitään helpolla vaan keikauttaa näiden elämän pienillä sattumuksilla päälaelleen. Kaiken lisäksi tapahtumat ovat uskottavia, kuin kertomuksia oikeille ihmisille tapahtuneista asioista. Aivan kuin kirjailija tarinoisi tutuilleen sattuneista käänteistä.

Munro on kiistämättä novellistien parhaimmistoa, lajin ehdoton taituri. Hän saa tiivistettyä lyhyeen muotoon kokonaisen elämän. Arkisimmissakin tarinoissa on jotain outoa taikaa. Vaikka asetelmat ovat arkisen, jokapäiväisen tuntuisia, on mukana yllätyksellisyyttä. Lukija ei tiedä miten kaikki lopulta päättyy. Vaikka mukana on kipeitäkin aiheita, jää tarinoista kuitenkin lopulta lohdullinen olo.

Munroa uskaltaa suositella varauksetta kaikille, niillekin jotka eivät ole novelleja aikaisemmin lukeneet, näistä on hyvä aloittaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on vielä monta kokoelmaa lukematta. Ja kun kaikki on luettu, voi aloittaa uudelleen alusta, nämä novellit kestävät varmasti useamman lukukerran.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin: Suketus, Kirjavinkit, Maija, Ulla ja Anneli.



Alice Munro: Nuoruudenystävä (Friend of My Youth, 1990). Tammi 2015. Suomentanut Kristiina Rikman. 332 sivua. Päällys Markko Taina. Arvostelukappale.


2 kommenttia:

  1. Minustakin on ihanaa, että Munron vanhempaakin tuotantoa suomennetaan. Kunpa suomennettaisiin kaikki!

    Ja Munro varmasti kestää uudelleen lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan, että ne loputkin saataisiin vielä suomeksi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.