sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Ian McEwan: Lapsen oikeus

Aluksi on mainittava, että Ian McEwan on yksi lempikirjailijoitani. Monta kirjaa on vielä lukematta, mutta olen pitänyt kaikista tähän mennessä lukemistani kirjoista. Niinpä odotukset uutukaisen suhteen olivat myös kovat.

Kirjan päähenkilö, perheoikeuden tuomari Fiona Maye, joutuu kovan paikan eteen niin yksityiselämässään kuin työpaikalla. Hänen miehensä kertoo haluavansa aloittaa suhteen nuorempaan naiseen. Fionan on vaikea sulattaa tätä ilmoitusta. Hän alkaa tapahtuneen myötä pohtia myös omaa elämäänsä ja tekemiään valintoja. Samaan aikaan töissä tulee käsiteltäväksi tapaus, jossa nuori leukemiaa sairastava Jehovan todistaja kieltäytyy verensiirrosta henkensä uhalla. Fionan on ratkaistava saako sairaala tehdä pojalle verensiirron tämän kieltäytymisestä huolimatta. 

Tällä kertaa McEwan on palannut tiiviimmän kerronnan pariin. Kahdesta edellisestä kirjasta poiketen Lapsen oikeus on vain hieman yli 200 sivuinen. Sivumäärältään ohut kirja ei kuitenkaan ole köykäinen sisällöltään vaan painavaa asiaa alusta loppuun. McEwan osaa tiivistää olennaisen sanottavan ehjäksi kokonaisuudeksi, joka pitää loppuun asti otteessaan. Minut kirja piti niin hyvin pihdeissään, että ahmaisin sen parissa illassa. En tiedä mikä taika kirjailijalla oikein on, mutta jotenkin hän osaa vangita lukijan mielenkiinnon sellaisillakin teemoilla, jotka tämä normaalisti sivuuttaisi. En ihan heti muista milloin olisin lukenut aviokriisistä näin innolla. Toki tämä oli paljon muutakin kuin kriisissä olevan avioliiton kuvaus.

En ole juurikaan lukenut kirjoja joissa keskeisenä elementtinä on oikeudenkäyntien kuvaus, joten olin hieman skeptinen sen suhteen, mitä tykkäisin tämän tyyppisestä kirjasta. Huoli oli turha, sillä kirjailija oli nivonut oikeudenkäynnit saumattomasti osaksi kokonaisuutta, osaksi päähenkilön elämää, niin että en edes ajatellut lukevani oikeussalidraamaa. Mukana oli myös oikeusjuttujen herättämää moraalista pohdintaa. Loppua oli mahdotonta arvata etukäteen. Yritin päätellä mihin kaikki johtaisi, mutta en osunut edes lähelle. McEwan ei ole ennalta arvattavien loppujen kirjailija, se on pakko myöntää, ja hyvä niin.

Ian McEwan ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Pitäisi lukea loputkin miehen kirjat ennen kuin voin arvioida koko tuotannon, mutta vielä en ole lukenut häneltä yhtään huonoa kirjaa. Kaikista en ole pitänyt yhtä paljon, mutta jokaisessa on ollut omat hyvät puolensa. Tähän mennessä omiksi suosikeiksini ovat nousseet Sovitus, Rannalla ja Amsterdam. Lapsen oikeus oli myös sen verran vaikuttava, että se kiilasi itsensä tuohon joukkoon kirkkaasti. Lukematta on tosin vielä monien ylistämät Lauantai ja Ikuinen rakkaus.
Ian McEwan: Lapsen oikeus (The Children Act). Otava 2015. Suomentanut Juhani Lindholm. 223 sivua. Arvostelukappale.

6 kommenttia:

  1. Sain Lapsen oikeuden juuri luettua ja olen mykistynyt - niin hieno ja hyvä se oli.Tämä oli ensimmäinen McEwanini, enkä voi ymmärtää, miten olen ohittanut hänen kirjansa aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että löysit McEwanin! Tähän pätee vanha kunnon "parempi myöhään kuin ei milloinkaan". :)

      Poista
  2. Kuutar, jos olisit lukenut juuri Lauantain sekä Ikuisen rakkauden, olisit voinut aavistaa lopun, vaikka mitään suoraa polkua niistä ei tähän voikaan johtaa. Minä nimittäin arvasin lopun, mutta se ei yhtään vienyt Ianin hohtoa, vaan melkeinpä päinvastoin. Kannatan tiivistyksiä, mutta nyt olisin kyllä halunnut lukea tätä vaikka kuinka paljon. Fionan persoonasta oli tehty kiehtova, sillä hän vaikutti paljon pidättyväisemmältä kuin lopulta olikaan. Hienoa, että McEwan on palannut entiseen kultaiseen tyyliinsä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkoi kiinnostaa kumpikin mainituista kirjoista vielä enemmän. Totta, Fionasta olisi lukenut vielä enemmänkin, mutta pidin tästä tiivistetystä tarinasta silti paljon. :)

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut Lauantain vähän aikaa sitten, ja lisää tekisi mieli McEwania lukea. Lauantai oli asetelmaltaan jännittävä ja se piti otteessaan kyllä ihan loppuun asti. :) -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kyllä minunkin viimein lukea tuo Lauantai, kun niin paljon olen siitä kehuja kuullut. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.