tiistai 10. helmikuuta 2015

Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina

Tämän kirjan lukeminen oli tavallaan kuin nostalgiatrippi, sillä bändi on kiinteä osa omaa musiikin kuuntelun historiaani. Outoa ajatella, että bändin lopettamisesta on kohta jo kymmenen vuotta. Tuntuu kuin olisin ihan vasta ollut viimeisen kiertueen keikalla kotikaupungissani. Samalla kun kirja kertoo Sentencedin tarinan, se tarjoaa palasen suomalaisen metallin historiaa.

Muistan vielä ensikosketukseni bändin musiikkiin. Oli vuoden 1998 alkupuolisko, kun kuulin metallikokoelmalevyltä biisin Noose. Sen verran vaikutuin biisistä, että piti hommata albumi, jolta se löytyi. Se oli sitten menoa. Hyppäsin siis bändin kelkkaan vasta Laihialan aikakaudella ja täytyy myöntää, että yhtyeen alkuvuodet ja aika Jarvan kanssa olivat jääneet minulle vieraaksi. Sen takia erityisen kiinnostavaa luettavaa oli kirjan alkupuoli.

Riekki kirjoittaa hyvin, enkä odottanutkaan muuta, sillä mies on ennestään tuttu kynäilijä Inferno-lehden myötä. Tekstiä on helppo lukea ja ahmin kirjaa kiinnostuneena eteen päin kuin koukuttavaa dekkaria. Mielenkiinto bändin vaiheita kohtaan pysyy yllä loppuun asti.

Kirja on kompakti paketti, joka summaa yhtyeen historian ja vaiheet kattavasti. Mukana on niin nauruhermoja kutkuttavia toilailuja kuin vakavampaakin pohdintaa sopivassa suhteessa. Paikoin meno yltyy jopa tragikoomisiin mittasuhteisiin. Välillä kahlataan hyvinkin syvissä vesissä. Loppusivuja en ainakaan minä pystynyt lukemaan kuivin silmin.

Pidin siitä,  että toisin kuin bändikirjoissa,  jotka on kirjoitettu bändin vielä ollessa toiminnassa, tässä tapauksessa saatiin kansien väliin koko tarina alusta loppuun. Myös bändin lopetuksen jälkeisiä aikoja käsitellään jonkin verran. Kymmenen vuotta lopettamisen ja kirjan välissä antavat varmasti tarvittavaa etäisyyttä ja  perspektiiviä menneisiin tapahtumiin.

Yhtään liioittelematta voin todeta, että Täältä pohjoiseen on yksi parhaita lukemiani bändihistoriikkeja.


Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina. Like 2015. 262 sivua. Arvostelukappale.

2 kommenttia:

  1. Kirjan lukeminen oli todellakin melkoinen nostalgiatrippi <3 Kymmenen vuotta on kulunut yllättävän nopeasti, minustakin tuntuu kuin bändi olisi lyönyt pillit pussiin ihan vasta. Lopettamispäätöstä on tullut harmiteltua monta kertaa, mutta kirjan luettua ymmärtää päätöksen täysin. Vaikka päätös sattui niin oikein tekivät, penteleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se silloin harmitti paljonkin, kun oli selvää, että tämä oli tässä. Mutta tosiaan, päätös vaikuttaa nyt kirjan lukemisen jälkeen ainoalta mahdolliselta.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.