Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Katariina Souri: Valkoinen varjo

Kuva
Katariina Souri on kirjailijana minulle ennestään tuttu, sillä olen lukenut pari aiempaa, vielä Kärkkäisen nimellä kirjoitettua, romaania ja muistan myös pitäneeni niistä. Valkoinen varjo aloittaa uuden Musta Mandala -trilogian, joka yhdistelee jännitystä ja yliluonnollisia elementtejä.
Mona Malin on vaihtanut sisustussuunnittelijan työnsä yksityisyrittäjyyteen ja perustanut mosaiikkeja myyvän liikkeen. Alku ei vaikuta kuitenkaan ruusuiselta vaan kauppa käy verkkaiseen. Lisäksi Monan palkkaama puuseppä ei vaikuta innostuneelta tekemään luvattua tilaustyötä valmiiksi. Kun puuseppä, Arno, sitten löytyy kuolleena Monan liikkeen läheisestä porttikongista, kohdistuvat poliisien epäilykset Monaan. Monaa alkavat häiritä oudot ja pelottavat näyt, jotka tuntuvat liittyvän murhaan. Heinäkuinen mosaaiikkikurssi saaressa tuntuu aluksi hyvältä idealta, mutta pian herää kysymys onko kukaan lopulta tullut saarelle tekemään mosaiikkeja.

Valkoinen varjo on kiehtova uuden trilogian avaus, joka jättää odo…

Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina

Kuva
Tämän kirjan lukeminen oli tavallaan kuin nostalgiatrippi, sillä bändi on kiinteä osa omaa musiikin kuuntelun historiaani. Outoa ajatella, että bändin lopettamisesta on kohta jo kymmenen vuotta. Tuntuu kuin olisin ihan vasta ollut viimeisen kiertueen keikalla kotikaupungissani. Samalla kun kirja kertoo Sentencedin tarinan, se tarjoaa palasen suomalaisen metallin historiaa.

Muistan vielä ensikosketukseni bändin musiikkiin. Oli vuoden 1998 alkupuolisko, kun kuulin metallikokoelmalevyltä biisin Noose. Sen verran vaikutuin biisistä, että piti hommata albumi, jolta se löytyi. Se oli sitten menoa. Hyppäsin siis bändin kelkkaan vasta Laihialan aikakaudella ja täytyy myöntää, että yhtyeen alkuvuodet ja aika Jarvan kanssa olivat jääneet minulle vieraaksi. Sen takia erityisen kiinnostavaa luettavaa oli kirjan alkupuoli.
Riekki kirjoittaa hyvin, enkä odottanutkaan muuta, sillä mies on ennestään tuttu kynäilijä Inferno-lehden myötä. Tekstiä on helppo lukea ja ahmin kirjaa kiinnostuneena eteen päi…

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

Kuva
Pohjoismaista tuntuu tulevan koko ajan uusia, toinen toistaan parempia dekkaristeja. Ehkä juuri sen takia odotukset ovat niin korkealla, kun tartun minulle ennestään tuntemattoman tai, kuten tässä tapauksessa, esikoisdekkaristin kirjaan.
Varjopoika alkaa siitä, kun pieni poika katoaa tuntemattoman naisen matkaan. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin pojan veli häviää jälkiä jättämättä. Miehen vaimo palkkaa Danny Katzin etsimään tätä. Juttu mutkistuu, kun vaimo murhataan ja todisteet tuntuvat viittaavan Danny Katzin syyllisyyteen. Hän joutuu piileskelemään poliisia, samalla kun yrittää selvittää, mitä oikein on tapahtunut.
Miten sitten kävi, lunastiko kirja odotukset? Kyllä ja ei. Kirja koukutti tehokkaasti ja se piti ahmia loppuun lähes yhdeltä istumalta. Tarina oli mielenkiintoinen ja käänteitä riitti. Kerronta eteni varsin mallikkaasti alkuun päästyään. Kuitenkin jotain jäi puuttumaan. Tämä jäi vain ihan hyvän, peruskauran tasolle.
En sitten tiedä, onko minulle tullut jo ähky pohjoismai…