maanantai 20. lokakuuta 2014

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Luettuani  joitakin vuosia sitten ystäväni suosituksesta Sputnik, rakastettuni, on Murakami keikkunut kärkipäässä listallani "näitä kirjailijoita on luettava lisää". Omituista kyllä, en ole saanut aikaiseksi lukea herralta mitään muuta kokonaan ennen tätä. Tämän jälkeen aion hankkia miehen tuotannon kokonaisuudessaan omaan hyllyyni ja korjata vahingon.

Kirja kertoo Tsukuru Tazakista, joka suunnittelee ja toteuttaa työkseen asemia. Lukiossa Tsukuru on kuulunut tiiviiseen viisihenkiseen ystäväporukkaan. Lukion jälkeen Tsukuru on muuttanut Tokioon opiskelemaan haaveammattiinsa, mutta muut ovat jääneet kotikaupunkiin. Tsukuru tapaa kuitenkin ystäviään aina kun mahdollista, kunnes yhtäkkiä täysin yllättäen ja varoittamatta ystävät sulkevat hänet porukan ulkopuolelle. Tsukuru on järkyttynyt tapahtuneesta eikä edes tule kysyneeksi syytä moiseen vaan alistuu kohtaloonsa. Asia vaivaa häntä kuitenkin vielä vuosien jälkeen. Tämän vaistoaa myös Tsukurun uusi tuttavuus Sara ja ehdottaa että mies selvittäisi, mitä menneisyydessä on tapahtunut, mikä on saanut ystävät kääntymään häntä vastaan. Mies tarttuu Saran neuvoon ja matkustaa tapaamaan ystäviään.

Kirjan tarina ja koko tunnelma on haikea, välillä suorastaan melankolinen. Jokin siinä kuitenkin lumosi minut ja kietoi sisäänsä kuin usva. Olisin lukenut mielelläni paljon paljon pidemmänkin kirjan Tsukurusta, nyt monia langanpäitä jäi solmimatta, mikä hieman harmittaa. Olisin halunnut muun muassa tietää mitä Tsukurun yliopistoaikaiselle ystävälle Haidalle tapahtui, mihin tämä katosi. Kirjan loppu on avoin ja jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan, miten kaikki päättyi. Toisaalta inhoan avoimia loppuja, mutta jotenkin se vain sopi tähän kirjaan, jossa kaikkia arvoituksia ei muutenkaan selvitetty täysin.

Kirjassa vierailtiin myös Suomessa. Valitettavasti suomikuva jäi kovin ohueksi ja kliseiseksi eikä se tuonut ainakaan minulle mitään lisää lukukokemukseen. Olin jopa hieman pettynyt Suomi-osioon. En tiedä mitä oikein odotin, mutta jotain autenttisempaa. Jotenkin kirjan Suomi tuntui oudolta.

Värittömän miehen vaellusvuodet on ensimmäinen suoraan japanista suomeksi käännetty Murakami (aikaisemmat on käännetty englanninkielisistä painoksista). En osaa ottaa kantaa siihen, minkälainen tämä käännös on verrattuna aikaisempiin, mutta mielestäni tämä on kaiken kaikkiaan toimiva ja taiten tehty suomennos.

Monista aiemmista teoksista tuttua maagista realismia ei tässä juuri ollut vaan enimmäkseen oltiin kiinni meidän todellisuudessamme. Tunnelmassa oli kuitenkin jotain unenomaista ja jopa maagista. Myös joitakin selittämättömiä tapahtumia oli mukana. Moni Murakamin muista kirjoista kovasti pitänyt ei ole ollut tästä aivan yhtä haltoissaan. Minulla vertailupohja on olematon ja vuosien takaa, joten ehkä siksikin tästä on niin helppo pitää. Tämä tosin nosti odotukseni muita kirjoja kohtaan lähes pilviin.


Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no tosh). Tammi 2014. Suomentanut Raisa Porrasmaa. 330 sivua. Arvostelukappale.

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kirjasta. Suomi-kuva tosiaan jäi ohueksi, mutta muuten teos antoi ajattelemisen aihetta. Sujuvaa, hyvää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, tämä jäi ajatuksiin vielä lukemisen jälkeen. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.