maanantai 10. maaliskuuta 2014

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Johanna Sinisalo on ehdottomasti kotimaisen spefin kärkikastia. Auringon ytimen hyytävä dystopia ei jättänyt ainakaan tätä lukijaa kylmäksi.

Auringon ytimen Suomi on erilainen kuin omamme. Eletään 2010-lukua Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa, jossa on kielletty lailla riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet, kuten huumeet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Naisesta on jalostettu alistuva ja nöyrä, miestä palvelemaan luotu eloi, jonka tärkein tehtävä on avioitua ja tuottaa jälkeläisiä sekä totella miestään kaikessa. On myös toinen, alempi, naislaji morlokki, joka on lisääntymiskyvytön. Morlokit toimivat yhteiskunnan työläisinä.

Kirjan päähenkilöt Vanna ja Jare diilaavat chiliä, yhtälailla kiellettyä ja riippuvuutta aiheuttavaa kuin muutkin nautintoaineet. Vannan elämä on tasapainoilua seuraavien fiksien ja kiinnijäämisen pelon välillä. Vanna on morlokki, mutta on onnistunut esittämään eloita uskottavasti, paljastumatta. Kadonneen eloi-sisko Mannan kohtalo on hämärän peitossa ja Vanna yrittää selvittää, mitä siskolle on oikein tapahtunut.

Tarinaa kerrotaan Vannan ja Jaren näkökulmista. Päähenkilöiden historiaa valottavat Vannan kirjeet kadonneelle siskolleen Mannalle. Tarinan sekaan on myös ripoteltu artikkeleita ja tietolaatikoita taustoittamaan kirjan yhteiskuntaa. Tämä oli mielestäni onnistunut ratkaisu, jota Sinisalo on käyttänyt aiemminkin.

Sinisalon kuvaama Suomi on suorastaan vastenmielinen ja ahdistava. Kuvaus yhteiskunnasta, jossa  naisen ainoa tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä ja olla mieliksi miehelle, on hyytävä. Pelottavinta siinä on se, että dystopia ei ole aivan täysin kaukaa haettu. Vaikka nyky-Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin, on naisen asema yhä monissa maissa kaikkea muuta kuin hyvä. Toki kirjan yhteiskunta on monin osin hyvin pitkälle viety skenaario eloi-opistoineen ja valvontakoneistoineen, mutta silti se on karmivan uskottava. Kirjaa on verrattu Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi, jota en ole vielä lukenut. Tämän kirjan myötä kiinnostus kirjaa kohtaan kasvoi entisestään.

Vaikka pidin kirjasta kovasti, on edellinen romaani, Enkelten verta, jäänyt mieleeni vielä parempana lukukokemuksena. Joka tapauksessa teos vankistaa Sinisalon asemaa kotimaisen spekulatiivisen fiktion kärkinimenä ja dystopian taitajana. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjailijalta on seuraavaksi luvassa. Sitä ennen täytyy viimein lukea ainoa vielä lukematta oleva romaani, Lasisilmä.

Täytyy muuten tunnustaa, että kirjaa lukiessa alkoi oikeasti tehdä mieli chiliä suorastaan pakonomaisesti.



Johanna Sinisalo: Auringon ydin. Teos 2013. 336 sivua. Ulkoasu Miika Immonen.

11 kommenttia:

  1. Hei! Minun pitäisi varmaankin antaa Sinisalolle vielä toinen mahdollisuus, sillä yritin kerran lukea Ennen päivänlaskua ei voi enkä millään saanut sitä luettua. Ehkä pitäisi ylipäänsä tutustua tähän genreen paremmin. Tosi kiinnostava dystopia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi sekä Sinisaloa, että genreä. Tästä tai tuosta mainitusta, Enkelten verta, voisi olla ihan hyvä aloittaa tutustuminen. :)

      Poista
    2. Minäkin tulen tänne väliin sanomaan, että Ennen päivänlaskua ei voi ei vakuuttanut minuakaan, mutta ihastuin todella Auringon ytimeen. Joillekin muillekin on käynyt samalla tavalla, joten ei kannata jättää Sinisalon lukemista Ennen päivänlaskua ei voin nihkeyden vuoksi.

      Poista
    3. Minuunkaan ei tuo Finladia voittaja uponnut, mutta Auringon ydintä suosittelen lukemaan. Se vie mukanaan ja koukuttaa chilliin!

      Poista
    4. Pakko kompata vielä edellisiä sen verran, että vaikka pidinkin EPEV:sta, kiilaa tämä kyllä kirkkaasti ohi.

      Poista
  2. Tykkäsin Auringon ytimestäkin todella paljon, mutta Orjattaresi lukeutuu lempikirjoihini. Suosittelen sitä ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko varmaan nyt viimein lukea tuo Orjattaresi, se on kummitellut lukulistalla jo pitkään. :)

      Poista
  3. Kivaa että tykkäsit tästä! Minustakin oli todella hieno kirja... myös Orjattaresi on mainio; ehkä asteen vaikeampi kuin tämä mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, kyllä se on pakko lähteä huomenna kirjastoon lainaamaan tuo Orjattaresi! Atwoodilta olen lukenut aiemmin Oryx ja Craken, josta pidin kovasti, joten uskoisin tuonkin uppoavan hyvin. :)

      Poista
  4. Minulle taas tämä kolahti kuin satakertainen chili! Olen lukenut Sinisalolta Enkelten verta ja Linnunaivot, tuon Ennen päivänlaskua ei voi olen lukenut joskus mutta siitä en muista oikein mitään. Auringon ydin oli kuitenkin ehdottomasti parasta Sinisaloa mitä olen lukenut. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten kävisi, jos lukisin Enkelten verta nyt uudestaan. Pitäisinkö siitä vieläkin yhtä paljon, mutta jotenkin olin sen luettuani vaikuttuneempi. Ehkä aihe kolahti paremmin. Mutta loistava on toki tämäkin, sitä ei käy kiistäminen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.