perjantai 24. tammikuuta 2014

Sami Lopakka: Marras

Vuonna 2005 lopettaneen Sentenced-yhtyeen kitaristin Sami Lopakan esikoinen, Marras, oli minulle ehdottomasti yksi kirjavuoden 2014 odotetuimmista kirjoista. Bändin levyt pyörivät silloin joskus ahkerasti soittimessa ja niihin tulee palattua vielä nykyäänkin. Niinpä olin erittäin kiinnostunut Lopakan ensimmäisestä romaanista.

Marras kertoo pohjoissuomalaisen metalliyhtyeen Euroopan-kiertueesta. Yhtye on ensimmäistä kertaa kiertueen pääesiintyjä ja saa lämmittelijäkseen ruotsalaisyhtyeen. Kirjan kertoja, Hautamaa, on huolissaan kotiin jäävästä, viimeisillään raskaana olevasta vaimostaan. Pian kiertue-elämä soljuu tuttuihin kosteisiin uomiinsa. Painajaiset alkavat vaivata Hautamaata ja Korpisuon juominen riistäytyy käsistä. Kiertue on ajautumassa kohti katastrofia.

Lopakka tietää mistä kirjoittaa, onhan hän kiertänyt Sentencedin kanssa pitkin poikin Eurooppaa. Lukiessani en voinut olla miettimättä, kuinka paljon tarina pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Kirjan bändi ja sen jäsenet vertautuivat mielessäni väkisinkin miehen omaan yhtyeeseen ja sen jäseniin. Yhtymäkohtia tuli mieleen paljonkin. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt vaan päinvastoin antoi lisää syvyttä omaan lukukokemukseeni.

Kirjasta tuli itselleni merkityksellinen myös siksi, että se katkaisi kertaheitolla monen kuukauden mittaiseksi venähtäneen lukujumitukseni, jolle ei tuntunut loppua tulevan. Tartuin tähän kirjaan pelonsekaisin tuntein, sillä mikään kirja ei ollut innostanut pitkään aikaa. Pelkoni oli turha, sillä kirja vei mukanaan alusta lähtien ja uppouduin hevimiesten kiertue-elämään mukaan ongelmitta. Lopakan kerronta ja huumori toimi itselleni erinomaisesti ja koin jopa samaistuvani Hautamaan epäsosiaaliseen luonteenlaatuun.

Vaikka kirja onkin humoristinen ja mukana on koomisia hahmoja ja tapahtumia, on kaiken taustalla kuitenkin surumielinen ja synkkä pohjavire. Lopakan lyriikat tuntien synkkyys ja melankolia sekä päähenkilön suoranainen itseinho ei yllättänyt, osasin varautua siihen. Olisin ollut yllättynyt, jopa pettynyt, jos kirjan tunnelma olisi ollut hilpeä ja positiivinen.

"Ahdistus matkasi mukana bussissa, ajoi Persvako sen kuinka kauas tahansa. Tien päällä oli aivan liikaa aikaa miettiä ja maalailla itselleen kauhukuvia. Olimme kuin lukittuna outoon puolielämään, henkiseen karanteeniin - odottamaan, että oikea elämä taas jatkuisi, sikäli kun olisi enää jatkuakseen. Saattoi sitä kai puolikuolemaksikin sanoa."

Bändin faneille tämä on ehdottomasti pakollista luettavaa, mutta suosittelen tätä erityisen lämpimästi ihan kenelle tahansa musiikista ja keikkaelämästä kiinnostuneelle. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä mieheltä on seuraavaksi luvassa.



Sami Lopakka: Marras. Like 2014. 346 sivua. Kansi Tommi Tukiainen. Arvostelukappale.


4 kommenttia:

  1. Sentenced ei ole minulle tuttu yhtye muuten kuin nimeltä, mutta tämä Marras tuntuu kyllä kiinnostavalta. Musiikkimiehen kanssa elellessä musiikki on arjessa koko ajan ja vaikka välillä tuntuu, että näistä bändikuvauksista menee tavallaan aina jotain "ohi" on niitä kiinnotava lukea. Laitan Marraksen (?) muistiin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tämä kiinnostaa. Itse olin ihan täpinöissäni, kun kuulin kirjasta. Vaikka tämä minulla assosiotui hyvin vahvasti Sentencediin, voisi tämä kertoa yhtä hyvin ihan mistä tahansa bändistä. Näitä keikkaelämän kuvauksia lukiessa käsittää, ettei se välttämättä ole niin hohdokasta kuin saattaa kuvitella.

      Poista
  2. Minulla on kirja menossa loppusuoralla, olen nauttinut joka hetkestä ja minullakin kirja peilautuu hyvin vahvasti Sentencediin. Upea bändi, upea kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, hieno bändi ja hieno kirja. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.