keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tanja Kaarlela: Saara

En enää muista mistä alun perin bongasin tämän kirjan, mutta tiesin heti, että tämä kirja minun on luettava. Kirjan teema, tai yksi teemoista, on itselleni läheinen.

Kirja kertoo maatilan tyttärestä Saarasta, jonka elämä ei ole  helppoa mielenterveysongelmista kärsivän äidin kasvatuksessa. Kirjan alussa eletään 1920-lukua ja päähenkilö Saara on 7-vuotias. Saaran vanhemmat ovat kääntyneet lestadiolaiseen herätykseen ja erityisesti äiti pitää ankaraa kuria, saarnaa synneistä ja pelottelee paholaisella. Lohtua Saaran elämään tuovat lempeä piika Iida ja reissuiltaan tilalle palannut Aukusti-setä tarinoineen. Aikuiseksi kasvaminen tässä ympäristössä on herkälle Saaralle vaikeaa. Hän ei tunnu löytävän omaa paikkaansa.

Saaran elämää vastoinkäymisineen luki sydän sykkyrällä ja kyyneleet silmissä. Kirja kertoi Saaran, Iidan ja Aukustin kautta monta tarinaa, mutta väkevin niistä oli Saaran oma tarina. Saaran mielenterveyden horjumista oli suorastaan tuskallista lukea. Se tuli niin lähelle. Samaistuin Saaraan tietyiltä osin paljonkin ja siksi tämä oli minulle hyvin voimakas ja mieleen jäävä lukukokemus. Valvoin kirjan parissa pitkälle aamuyöhön, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni, ennen kuin tiesin kuinka Saaralle lopulta käy. Vaikka kirjan tarina on varsin lohduton ja Saaran kohtalo tuntuu karulta, on loppu onneksi valoisa ja toiveikas. En olisi ehkä kestänyt synkkää loppua Saaran tarinalle. Olin suorastaan helpottunut, kun pahimmat pelkoni eivät toteutuneet.

Minulle tämä oli ensisijaisesti kuvaus mielenterveysongelmista ja kuinka niihin on suhtauduttu entisaikaan. Siinä mielessä tämä oli osin karuakin luettavaa. Nykyaikana näistä asioista onneksi pystytään jo puhumaan ihan toisella tavalla ja hoitokin on kehittynyt uskomattoman paljon noista ajoista. Olen kuitenkin saanut huomata, että toisille aihe on edelleen vaikea ja vanhat asenteet istuvat tiukassa. Tämä on jotenkin käsittämätöntä, kun eletään sentään 2000-lukua.

Tämä on niitä kirjoja, jotka hiipivät ihon alle ja pysyvät siellä. Tuntuu etten osaa tehdä kirjalle oikeutta sanoillani. En pysty sanomaan muuta kuin: lukekaa tämä! Tämä menee minulla ehdottomasti vuoden parhaiden lukemieni kotimaisten joukkoon.

Kirjan ovat lukeneet myös Kirsi ja Maija ja postaamme kirjasta yhtäaikaa.

 ½

Tanja Kaarlela: Saara. Torni  2013. Kansi Mervi Kattelus. 307 sivua.

4 kommenttia:

  1. Tämä on todella vaikuttava kirja. Hieno ja hurja lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on. Toivotaan, että mahdollisimmin moni lukija löytää tämän.

      Poista
  2. Minä "vähän" myöhästyin tämän Saara-postauksen kanssa, kun sekoilin päivämäärissä. Mutta tässä linkki tekstiini: http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2013/10/saara.html

    Taisin kokea kirjan aikalailla samoin kuin sinäkin; kertomuksena mielenterveysongelmista ja siitä, miten niihin suhtauduttiin ja kuinka potilaita hoidettiin. (Tai lähinnä ei hoidettu... :( )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään. Linkitin tekstisi.

      Tosiaan, kun vertaa entiseen, asiat on paljon paremmin nykyisin.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.