keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Leena Lehtolainen: Rautakolmio

Olen lukenut Maria Kallio -sarjaa siitä asti, kun löysin dekkarit joskus hamassa menneisyydessä. Olin siis innoissani, kun sain tietää, että tänä syksynä Lehtolaiselta ilmestyy uusi Maria Kallio -kirja. Olen lukenut myös Hilkka Ilveskerosta kertovan trilogian kaksi ensimmäistä osaa, mutta ne eivät iskeneet ihan samalla tavalla kuin Kalliot. Odotukset kirjan suhteen olivat korkealla, sillä edellinen, Minne tytöt kadonneet, oli mielestäni erinomainen dekkari.

Rautakolmiossa Maria Kallion, Pekka Koivun ja Ville Puupposen epätyypillisten rikosten solu saa tutkittaakseen kiivaan ruotsinkielen puolustajan Saila Lindin sekä tunnistamattoman mieshenkilön murhat. Ruumiit löytyvät muoviin käärittynä Brändön saaren rannasta. Juttuun kietoutuu tunnetun entisen jääkiekkoilijan Harri Tannerin perhe. Kuvioihin ilmestyy myös Marian vanha tuttu, jonka vetovoima tuntuu olevan yhä tallella.

Jostain syystä kirjaan sisään pääseminen kesti tavallista kauemmin. Yleensä sarjan kirjat ovat lähteneet liikkeelle siinä määrin vetävästi, että ne on pitänyt ahmia loppuun pikavauhtia. Nyt lukeminen tuntui takkuiselta. Osaltaan tämä saattoi johtua edelleen hieman vaivaavasta lukujumituksesta, jonka olisin toivonut poistuvan tämän kirjan myötä. Niin ei nyt käynyt. Oli toki ihanaa päästä taas lukemaan tutuista hahmoista ja heidän elämästään ja olisin kovasti halunnut pitää kirjasta vielä enemmän, mutta jokin tässä tökki.

Lehtolainen kirjoittaa toki edelleen sujuvasti ja kuljettaa tarinaa suhteellisen jouhevasti eteen päin, mutta lukeminen ei silti tahtonut millään edistyä ja pikkuasiat ärsyttivät. Marian haikailu maisemiin ilmestyneen vanhan ihastuksen perään tuntui jotenkin turhalta kuviolta ja mieluummin olisin lukenut enemmän vaikka Puupposen yksityiselämästä. Loppuratkaisu pääsikin sitten yllättämään pahemman kerran ja paljon dekkareita lukevalle se on aina positiivinen juttu. Turhan usein syyllisen pystyy päättelemään tai ainakin onnistuneesti arvaamaan aivan liian varhain. Nyt syyllinen tuli ainakin minulle ihan puun takaa.

En tiedä johtuiko pelkästään lukujumituksesta vai liian korkealla olleista odotuksistani, mutta minulle kirja oli valitettavasti pettymys, kun vertaan sitä joihinkin aiempiin sarjan kirjoihin. Kaikesta huolimatta toivon, että sarja jatkuu vielä ja tuttu porukka uusine kuvioineen palaa entistä ehompana seuraavan kirjan myötä.



Leena Lehtolainen: Rautakolmio. Tammi 2013. Kannen kuva Markko Taina. 352 sivua.

14 kommenttia:

  1. En uskaltanut kuin puolisilmällä lukea juttusi, sillä uutta Maria Kalliota olen odottanut, saas nähdä, onko odotukset liian korkealla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli kai ihan liian korkealla tai muuten vain huono hetki tälle kirjalle.

      Poista
  2. Kalliota katsoin tv-sarjan verran, ja luin muistaakseni sen taitoluistelijajutun. Ilveskero ei sytyttänyt. Katsotaan minkälaisen vastaanoton tämä saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilveskero ei iskenyt minuunkaan, mutta Kallioista olen aina pitänyt. Tv-sarjakin oli ihan hyvä.

      Poista
  3. Minulla oli vähän samat fiilikset, paitsi että loppuratkaisunkin arvasin. Olen pitänyt Maria Kallio -sarjasta, mutta tämä ei oikein yltänyt parhaiden kirjojen tasolle. Ja tosiaan, romanssikuvio tuntui tylsältä ja turhalta luettavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ihme kyllä arvannut, vaikka viime aikoina on tuntunut, että mikään ei osaa yllättää. Liikaa dekkareita on varmaan tullut luettua.

      Poista
  4. Hassua, minusta taas tämä oli todella hyvä verrattuna pariin aiempaan Kallio-kirjaan! Niin me pidämme eri asioista! Romanssikuviostakin tykkäsin, sillä se toi säröä Kallion hahmoon. Minullekin loppuratkaisu oli yllätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi olla että tämä tuli luettua huonoon aikaan, keskellä pahaa lukujumia. Olisin toivonut tämän selättävän jumin, mutta siihen siitä ei ollut.

      Poista
  5. Minun oli pakko lukea tämä heti e-kirjana, ja tykkäsin kyllä. Arvasin syyllisen heti, kun hänet esiteltiin, mutta niin minulle käy kaikkien muiden paitsi Jo Nesbön kanssa :D Eli en voi antaa siitä miinusta, vaan syytän vain itseäni. Mutta minulla oli jo niin kova ikävä Maria Kalliota monen vuoden tauon jälkeen, että ahmin tämän hetkessä :) Minä tykkäsin romanssikuviosta, paitsi että olisi toivonut Marian repäisevän oikein kunnolla ja järjestävän kerrankin todellista draamaa elämäänsä ;) Toisaalta muunlainen juoni olisi sotinut Marian luonnetta vastaan, niin että ratkaisu oli lopulta johdonmukainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytän osaksi lukujumia ja liian huimia odotuksia siitä, että kirja jäi pettymykseksi. Minulla on ollut vähän samaa ongelmaa noiden loppuratkaisujen kanssa, mutta nyt se pääsi yllättämään. :D

      En tiedä miksi tuo romanssikuvio tökki niin pahasti. Ehkä se tuntui toistolta, olihan Maria haikallut herran perään jo aiemmin eikä nytkään päästy puusta pitkään. Siinä mielessä kuvio tuntui turhalta. Mutta olet oikeassa, toisenlainen ratkaisu tilanteeseen olisi ollut Marialle epäluonteenomainen. :)

      Poista
  6. Luin tämän heti sen ilmestyttyä, jonkinasteinen Lehtolais/Kallio-fani olen. Ihan sujuvahan se oli, ei parasta Lehtolaista, mutta ihan ok. Tosin nyt kun aiempia kommentteja luen, niin minulla ei ole mitään muistikuvaa syyllisestä. Että niin ainutkertainen lukukokemus :D Kiinnitin kirjassa kuitenkin huomiota myös siihen, kuinka takakansiteksti johti hieman harhaan.. Muutenkin olisin seurannut Marian perheen elämää ihan maissa, nyt tuli vähän olo että heidät oli kirjoitettava jonnekin muualle, jotta Maria saisi heilastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit tuosta takakansitekstistä, niin tosiaan, siellä oli sellaista tietoa, joka kyllä ei oikein pitänyt paikkaansa. Outoa.

      Minulle jäi samanlainen olo tuosta perheen poissaolosta. Jotenkin tuo kuvio ei vain tuntunut kovim oleelliselta.

      Poista
  7. Lopussa tuli fiilis, että tässä ehkä kuitenkin pohjustetaan tulevaa romanssia. Marian avioliitto kuulostaa hiukan väljehtyneeltä. Muuten tuo romanssikuvio tuntui vähän haetulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, silloin sen ymmärtäisi ehkä paremmin, jos jatkoa seuraisi. Muuten jää kyllä aika irralliseksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.