perjantai 27. syyskuuta 2013

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Linnunaivot on majaillut hyllyssäni parin muun Sinisalon kanssa jo hyvän aikaa. Sain viimein tartuttua siihen Helsingin Sanomien lukijoiden 100 kotimaista suosikkia -listan innoittamana. Linnunaivot sijoittui sijalle 69 ja toinen Sinisalo, Ennen päivän laskua ei voi, oli sijalla 7. Itse olen lukenut tuolta listalta vain 24 kirjaa tai 25 nyt, kun tämä on luettu. Siinäpä siis uutta haastetta entisten lisäksi.

Linnunaivoissa toisensa vastikään tavanneet Jyrki ja Heidi lähtevät reppumatkalle Australian ja Uuden-Seelannin takamaille. Jyrki hakee matkalta extreme kokemuksia ja valitsee haastavia reittejä. Heidi yrittää pysytellä Jyrkin matkassa hammasta purren. Jyrki on tarkka siitä, että luontoon ei jätetä mitään ylimääräistä ja sinne kuulumatonta, Heidi on hieman suurpiirteisempi.  Mutta onko mahdollista vaeltaa läpi koskemattoman luonnon jättämättä sinne mitään jälkiä itsestään?

Kerronta oli jaettu Jyrkin ja Heidin kesken ja kumpikin pääsi ääneen vuoroluvuin. Tämä oli onnistunut ratkaisu ja oli mielenkiintoista seurata tarinaa ja tapahtumia kummankin näkökulmasta. Väliin ripotellut kursiivilla painetut tekstinpätkät, joiden kertoja jäi ainakin minulle arvoitukseksi, tuntuivat hieman irrallisilta. Tavallaan ymmärsin niiden idean, mutta jotenkin ne katkaisivat itse tarinaa ikävästi.

Kuten muutkin lukemani Sinisalon kirjat, tämäkin pisti ajattelemaan ja jäi mieleen kummittelemaan lukemisen jälkeen. Ajatuksia heräsi paljonkin, mutta tuntuu etten osaa edes pukea kaikkia sanoiksi, järkevään muotoon. Loppu jätti minut hieman hämmentyneeksi. Toisaalta se oli varsin osuva näpäytys kaikkitietävälle ihmiselle, joka yrittää hallita luontoa ja luontokappaleita oman mielensä mukaan ja luulee vielä siinä onnistuvansa. Luonto iskee kyllä takaisin, kuten tässä kävi. Muista lukemistani Sinisaloista poiketen spefielementtejä ei ollut niin selkeästi mukana.

Kirjassa oli lainauksia Joseph Conradin Pimeyden sydämestä ja nyt harmittaa, etten ole lukenut sitä. Tunnustan, että aloitin sitä joskus, mutta se jäi kesken. Pitäisi oikeasti lukea se.

Tuntuu etten saanut ihan kaikkea kirjasta irti tällä lukemalla. Pitää varmaan lukea se vielä joskus uudemman kerran, että tavoittaisin kaikki tasot. Sinisalo on jokaisen kirjansa myötä vahvistanut paikkaansa lempikirjailijoideni joukossa. Minulla on vielä lukematta omasta hyllystä niin ikään löytyvä Lasisilmä, tarinakokoelma Salattuja voimia sekä tietysti uusin Auringon ydin.



Johanna Sinisalo: Linnunaivot. Teos 2008. Kansi Miika Immonen. Kannen kuva Hannu Mänttäri. 331 sivua.

6 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa kiintoisalta, ei tule mieleen että olisin aikoihin lukenut "vaelluskirjaa". Tunnisteissasi on "spekulatiivinen fiktio", onko tässä kirjassa mukana jännitystä tai trilleriä tmv. Näin luontorakkaana sinne sijoittuva rompsku kiinnostaa kovastikin. Sinisaloa en ole aiemmin lukenut.

    Tuo mainitsemasi Pimeyden sydän minulla on hyllyssä, pitäisi lukea se joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystä tässä ei varsinaisesti ole, mutta sellaista salaperäistä uhkan tuntua oli tunnelmassa. Spefiäkään ei ollut niin selkeästi kuin muissa Sinisaloissa. Mutta kirja oli mielenkiintoinen pohdinta ihmisen kaipuusta äärikokemuksiin ja suhteesta luontoon. Suosittelen kyllä tätä ja Sinisaloa ylipäänsä.

      Poista
  2. Hieno juttu! Olen niin samaa mieltä tuosta "kummittelusta"... Minulle tämä jäi jotenkin pysyvästi mielen perukoille. Vaikka pidän kovasti Sinisalon spefimmästä tuotannosta, Linnunaivojen hienoviereisyys jotenkin kolahti tosi vahvasti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen varma, että palaan tähön kirjaan vielä. Ja odotan mielenkiinnolla tuon uusimman lukemista. :)

      Poista
  3. Vaatimaton mielipiteeni on, että tää on Sinisalon paras :)

    VastaaPoista
  4. Spoilereita:

    Kursiiviosuukisen kertoja on yleensä Heidin veli. Viimeisellä sivulla kertoja on kea, joita on koko romaanin ajan yhdistetty veljen edustamaan ihmistyyppiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.