maanantai 5. elokuuta 2013

Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo

Sydänvarjo on lukumaratonin satoa. Kuisma on ollut lukulistallani jo kohtuullisen kauan, mutta vasta Kristan teksti kirjailijan uusimmasta kirjasta, Valkoinen valo, antoi sysäyksen viimein tarttua kirjailijan tuotantoon. Kirjan lukeminen maratonin aikana oli oiva valinta, sillä kun kirjan tunnelmaan pääsi sisälle, se piti otteessaan ja se tuli luettua loppuun asti yhdeltä istumalta.

Kerttu on entinen prostituoitu, joka kehittää itselleen pakkomielteen täydelliseltä vaikuttavasta Susannasta. Kerttu alkaa seurailla Susannaa tietämättä itsekään täysin motiiviaan. Susannan entinen poikaystävä Anton, toipuva alkoholisti, törmää sattumalta exäänsä ja alkaa niin ikään varjostaa tätä mielessään kuva täydellisestä naisesta. Susanna itse on onnellisesti naimisissa Markon kanssa eikä halua minkään rikkovan heidän idyllistä onneaan. Jokainen keskeisistä henkilöistä pääsi ääneen. Pääpaino oli Kertussa ja Antonissa, mutta myös itsepetoksen suossa rämpivät Susanna ja Marko saivat vuorollaan kertoa asiat omasta näkökulmastaan.

Olin varautunut hyvinkin rankkaan tekstiin ja aihepiiriin, joten en säikähtänyt kirjan tarinaa tai kieltä. Viihdyin kirjan parissa vielä paremmin kuin olin odottanut, ja se oli paikoin yllättävän hauska, vaikka aihe olikin kaikkea muuta. Hahmot ja tapahtumat olivat tragikoomisia ja ehkä hauskuus olikin tahatonta. En vain voinut mitään sille, että tietyt repliikit saivat naurahtelemaan.

Susannan ja Markon itsepetos oli suorastaan huvittavan räikeää. Varsinkin itsensä ja identiteettinsä sitkeästi kieltävä, uskoon tulon myötä "eheytynyt", Marko lähinnä säälitti. Susannan hahmo puolestaan oli vedetty sokean uskonnollisuutensa ja rasististen mielipiteidensä osalta niin överiksi, ettei tämän ajatuksille voinut kuin nauraa, vaikka yleensä vastaava asenne saa lähinnä kiehumaan raivosta. Susannan kautta tulee esille se, kuinka absurdia ja naurettavaa ennakkoluuloisuus ja sen oikeuttaminen Raamatulla on, vaikka sen muotoilisi miten.

Susanna oli kaikessa ärsyttävyydessään kirjan mieleenpainuvin henkilö. Tämän täydellisen kuoren alla oli loppujen lopuksi vain epävarma tyttö, joka oli tukahduttanut ikävät muistot ja selittänyt itselleen kauheat kokemukset joksikin muuksi. Tyypillinen "keeping up appearances"-tapaus.

Kerttuun samaistuin itse. Hänen huono itsetuntonsa ja vaikeutensa uskoa, että joku voisi todella pitää hänestä aidosti, tuntuivat piinallisen tutulta.

Kuisma kuvaa kirjassaan elämän päähän potkimia ja rankkoja asioita kokeneita ihmisiä. Lopulta kuitenkin todellisen onnen näyttävät löytävän Kerttu ja Anton, jotka aluksi kadehtivat toisten onnea. Susannan ja Markon onni paljastuu pelkäksi itsepetoksen ylläpitämäksi kulissiksi, joka voi sortua milloin vain.

Pidin kovasti kirjailijan kerrontatyylistä ja siitä, että henkilöt mielipiteineen oli vedetty niin reippaasti yli. Liioittelemalla tiettyjä ominaisuuksia ja mielipiteitä, niiden järjettömyys tulee esiin kirkkaammin.

Kirja herätti niin paljon ajatuksia, että en edes osaa pukea kaikkia niitä sanoiksi. Tämä oli hyvin vahva lukukokemus ja aion ehdottomasti lukea Kuisman muun tuotannon. Varsinkin jo alussa mainittu Valkoinen valo kiinnostaa kovasti.



Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo. Like 2011. 250 sivua.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut muut Kuisman kirjat, mutta tämä on vasta ostettuna ja odottaa lukemista. Kuisman tyyli on todellakin vahvaa ja mieleenjäävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hänellä on ihan omanlaisensa tyyli, joka kyllä lumosi minut. Nyt pitää metsästää muut kirjat käsiini.

      Poista
  2. Mie innostuin Valkoisesta valosta niin kovasti, että täytyisi tämäkin lukaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas odotan kovasti Valkoisen valon lukemista!

      Poista
  3. No hitsi! Tämä on NIIN tuuriani. Katselen kaupassa kirjaa, jonka hintalapussa on naurettavan pieni summa ja jonka takakansi on suht lupaava. Jätän ostamatta. Tulen lukemaan blogeja ja kappas, nyt tuntuu siltä, että kirja olisi sittenkin kannattanut ostaa. Huoh.

    Mutta kiitos lukuvinkistä! Ehkäpä tämän vielä luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Kuulostaa kyllä tutulta, montakohan kertaa olwn itsekin katunut jonkin kirjan ostamatta jättämistä.

      Ole hyvä! Kannattaa tutustua kirjailijan tuotantoon jossain vaiheessa. :)

      Poista
  4. Minulla ei tämä jotenkin uponnut, liekkö väärä aika lukea tai jotain..

    Olen kyllä kiinnostunut tuosta Kuisman uudesta kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pääsin heti kirjaan sisään, mutta tämä saattaa tosiaan vaatia oikeanlaisen mielentilan. :)

      Poista
  5. Kannattaa ehdottomasti lukea Valkoinen valo, se oli mahtava! Tykkäsin myös Käärmeenpesästä, joten ehdottomasti tulen tämänkin lukemaan.

    Kuisman kirjat kyllä vaativat tietynlaisen mielentilan, vähän melankolisen ehkäpä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää metsästää tuo Valkoinen valo kirjastosta. Käärmeenpesän luinkin juuri tämän innoittamana, mutta en pitänyt yhtä paljon. Oli ehkä hippusen liian rankka jo. Tai sitten ei ollut tuo mielentila kohdillaan. Melankolinen voi olla ihan kohdillaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.