torstai 4. heinäkuuta 2013

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Valan esikoisdekkari Kuolema sypressin varjossa onnistui viihdyttämään ja koukuttamaan sen verran paljon, että toinen osa piti varata kirjastosta ja lukea heti tuoreeltaan. Hieman jännitti, pidänkö tästä yhtä paljon kuin ensimmäisestä, mutta se oli turhaa. Kyllä tämä tuli ahmittua ihan yhtä innolla kuin edellinen osa.

Kirjassaa seikkaillaan tällä kertaa Ariannan kotikaupungissa Roomassa. Arianna saa toimeksiannokseen selvittää parlamentaarikko Anna Lucarellin sisarpuolen liikkeitä. Anna on vakuuttunut, että hänen sisarpuolensa Laura on vaarassa ja pyytää Ariannaa tarkkailemaan tätä. Pian tarkkailu muuttuu murhatutkimukseksi, kun Laura löydetään kuolleena. Arianna päättää tutkia Lauran murhaa, sillä hän tuntee syyllisyyttä tämä kuolemasta. Mutta kenellä oli syytä murhata assyriologian professori Laura Lucarelli? Oliko asialla joku hänen kollegoistaan assyriologian laitokselta, jossa tuntuu olevan kireä ja jännittynyt ilmapiiri? Vai liittyikö murha jotekin Lauran yhteyksiin anarkistipiireihin, joiden liepeillä liikkuu vaarallinen ja arvaamaton Marco?

Sarjan toinen osa jatkaa esikoisen viihdyttävällä ja sujuvalla linjalla. Juoni on koukuttava ja ja käänteet ovat sopivan jännittäviä. Kirjassa paljastetaan myös jälleen palasia Ariannan menneisyydestä, siitä mitä oikein tapahtui niinä kolmena vuotena, jotka ovat hämärän peitossa hänetä itseltään. Mystisen el Lobon henkilöllisyys ja Ariannan yhteys tähän saavat lisävalaistusta, mutta tuntuu, että kysymyksiä on yhä enemmän kuin vastauksia. Pidän siitä, että yksittäisten rikosjuttujen, jotka vaihtuvat kirjasta toiseen, lisäksi mukana kulkee jokin pysyvä juoni, arvoitus, jota selvitetään pala palalta. Se pitää omalta osaltaan mielenkiinnon sarjaa kohtaan yllä. Ja tämä pätee ihan mihin vain kirjasarjaan.

Rooma herää kirjan sivuilla eloon niin väkevästi, että halu matkustaa paikan päälle ja nähdä kaikki omin silmin kasvaa entisestään. Maisemat, rakennukset, kahvilat, kujat, kaikki piirtyivät mieleen elävänä ja pystyin melkein matkaamaan sinne mielikuvituksessani, kuulemaan äänet ja tuntemaan tuoksut. Voisi sanoa, että Rooma tuli iholle asti. Lisäksi kirjan ruokailukohtaukset saivat veden herahtamaan kielelle ja teki mieli kirjoittaa ruokien ohjeet ylös, jotta voisin itse kokeilla niitä.

Mukana oli jälleen ripaus romantiikkaa ja tällaiselle hömpän ystävälle se on aina tervetullutta kirjan genrestä riippumatta. Ariannan ja Bartolomeon suhteen kehittymistä oli kutkuttavaa seurata. Tämä oli ihanan kevyt ja viihdyttävä, suorastaan täydellinen kesädekkari. Raakuus ja väkivallalla mässäily eivät kuulu tämän dekkarin maailmaan, joten kirjaa uskaltaa suositella myös niitä vierastaville lukijoille. Luulen, että kaikki viihdyttäviuen dekkareiden, romantiikan ja Italian ystävät viihtyvät tämän kirjan parissa erinomaisesti.

Loppuun oli vielä jätetty sellainen koukku, että sarjan seuraavaa osaa jää odottamaan suorastaan malttamattomana. Vuosi tuntuu pitkältä ajalta.


Kattava lista muista blogiteksteistä löytyy Veran blogista.



Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa. Gummerus 2013. Kannen kuva Istockphoto. 350 sivua.

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kovasti, vaikka se onkin paljon ensimmäistä paljon tummempi sävyiltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen oli tosiaan hiukan kevyempi, mutta ei tämäkään onneksi liian synkäksi mennyt.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.