tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ian McEwan: Vieraan turva

Lukumaratonin satoa. Tätä tuli käsiteltyä sen verran lyhyesti tuolla maratonpostauksessa, että on pakko kirjoittaa tästä kunnon teksti vielä. Olen lukenut McEwanilta aiemmin kirjat Sovitus, Amsterdam, Rannalla, Polte ja Sementtipuutarha. Pidin kaikista kovasti, Sementtipuutarhasta kuitenkin vähiten. Se oli aiheeltaan aika rankka ja erilainen kuin muut lukemani McEwanit.

Vieraan turvassa brittiläinen pariskunta Mary ja Colin viettää lomaansa Venetsiassa. Pari on ollut yhdessä seitsemän vuotta ja alun intohimo on laantunut ja muuttunut tutuksi ja turvalliseksi yhteiseloksi. Kierrellessään Venetsian katuja etsien erästä baaria, he törmäävät sattumalta paikalliseen mieheen, Robertiin. He viettävät yön Robertin seurassa tämän omistamassa baarissa, jossa mies kertoo heille elämäntarinansa. Seuraavana päivänä he tapaavat Robertin uudelleen, ja tämä kutsuu heidät kotiinsa, tapaamaan vaimoaan Carolinea. Tämä sysää liikkeelle tapahtumien ketjun, joka vie vääjäämättä kohti tiettyä pistettä.

Huh, mikä kirja tämä olikaan. Vahvasti mieleen jäävä kertomus, jonka loppuun en osannut ollenkaan varautua, vaan se pääsi yllättämään pahemman kerran. Kirjan loputtua olo oli jotenkin hämmentynyt. Tästäkin jäi hyvin vahva jälkimaku ja kirja olisi varmasti pyörinyt mielessä vielä pidempäänkin ellen olisi lukenut sitä osana maratonia. Tähän joutuu varmasti palaamaan vielä uudelleen. Kirjaa lukee toisella kerralla varmasti hieman eri tavalla, kun loppu on tiedossa. Ehkä tekstistä osaa poimia jo vihjeitä siitä, mitä on tulossa.

Pidin kirjasta kyllä kovasti, raadollisesta lopusta huolimatta. Tämä oli eroottisinta McEwania, jota olen tähän mennessä lukenut ja samalla myös, Sementtipuutarhan ohella, rankinta. Kirjailijan tuotannosta on minulla vielä lukematta Ajan lapsi, Viaton, Mustat koirat, Ikuinen rakkaus, Lauantai ja  Makeannälkä. Sekä tietenkin suomentamattomat novellikokoelmat, jotka nekin sijoittuvat varhaistuotantoon. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että kirjailijan uudempi tuotanto on huomattavasti kesympää kuin nämä alkupään kirjat. Molemmissa on kyllä puolensa.

Tekisi mieleni metsästää hyllyyni loputkin miehen kirjat siellä jo majailevien seuraksi. Sen verran vaikuttunut olen jälleen. Kyllä McEwan taas lunasti kirkkaasti paikkansa lempikirjailijoitteni joukossa. Onneksi on vielä niin monta kirjaa lukematta.

Kirjan ovat lukeneet lisäkseni ainakin Katja, Paula, Susa, Annika ja Leena Lumi.



Ian McEwan: Vieraan turva (The Comfort of Strangers). Otava 2010 (ensimmäinen painos 1983). Suomentanut Marja Alopaeus. 138 sivua.

14 kommenttia:

  1. Hui, himoni Vieraan turvaan senkun kasvaa! Vaikutuin Sementtipuutarhasta sen verran, että ostin hyllyyni Lauantain ja sitten Sovituksen. Tämä polttelee vielä englanninkielisenä Akateemisen hyllyssä, iik.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, varsinkin, kun Sementtipuutarha on iskenyt! :)

      Poista
  2. Hämmentävä tämä nimenomaan oli! Hieno, erikoinen lukuelämys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sementtipuutarhan lukeneena osasin vähän varautua, mutta pääsi tämä silti yllättämään. :)

      Poista
  3. Tämä kuuluu minulla ihan McEwanin parhaisiin, vaikka onkin rankka. Parempi kuin Sementtipuutarha.

    Viaton oli minulla jo kirjastosta kotona, mutta tuli jotain muuta väliin, enkä sitten ehtinyt. Mustat koirat on myös lukematta.

    Luen Vieraan turvan vielä uudestaan, sillä aivan pakko saada kaikki vivahteet kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan Sementtipuutarhaa parempi, mutta vielä en uskalla sanoa, miten tämä sijoittuu muuhun tuotantoon nähden. Pitää lukea vielä muut. Ja tämä kyllä taitaa myös vaatia sen uudelleen luvun.

      Poista
    2. Kokeile seuraavaksi vaikka Lauantaita tai Ikuista rakkautta. Jompikumpi, Viaton tai Mustat koirat oli jotain agenttijuttua ja sellainen ei ainakaan minua kiinnosta.

      Poista
    3. Todennäköisesti tartun seuraavaksi Lauantaihin. Molemmat, se ja Ikuinen rakkaus löytyvät omasta hyllystä. Olikohan Viaton juuri se agenttijuttu, jos oikein muistelen.

      Poista
  4. Minä en pitänyt tästä hirveän paljon, vaan minulla tämä kuuluu McEwanin huonoimpiin. Lauantai ja Ikuinen rakkaus on suosikkejani, Polte ja Sementtipuutarhakin mieleenpainuvia. Tämä jätti jotenkin minut niin pöllämystyneeksi, että en oikein osanut pitää tästä yhtä paljon kuin noista suosikeistani :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua tämä hämmensi positiivisella tavalla. Saa nähdä mitä olen mieltä Lauantaista ja Ikuisesta rakkaudesta. :)

      Poista
    2. Sanna, jollain tasolla Vieraan turva on jotain parasta mitä olen lukenut, jos mittariksi otetaan vaikka se, että kirja ei jätä minua rauhaan. En unohda sitä ikinä ja luen sen aina uudelleen. Mutta olen kyllä lukenut myös Rannalla jo muutamaan kertaan...

      Poista
  5. Oho, vielä rankempaa menoa siis kuin Sementtipuutarhassa, joka sekin oli ilmastoltaan melkoisen painostava. Täytynee jatkaa tämän metsästämistä, vielä ei ole osunut eteen, mutta kirjastosta sen ainakin saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin loppu oli astetta rankempi. Teemoiltaan tämä oli erilainen kuin Sementtipuutarha.

      Poista
    2. Kuutar ja Elegia, kyllähän Vierran turva on aidosti rankempi. Sementtipuutarhassa oli sellaista liioittelua ja sitten hätkähdyttämistä, että meni jotenkin överiksi vaikka minä siis pidin, kaikki eivät. Esimerkiksi se ruumisvisva, joka valui sieltä...Mutta Vieraan turva on tarina, joka voisi itse asiassa tapahtua kelle vain ja se hyytää. Ihan Elegian kirja;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.