maanantai 8. heinäkuuta 2013

Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu

Sarjan edellinen osa, Kivenhakkaaja, ei juuri vakuuttanut. Kirjassa oli liikaa ärsyttäviä yksityiskohtia ja luin sen hyppelehtien. Odotukset tämän osan suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla. Päätin kuitenkin sitkeästi jatkaa sarjan lukemista, sillä uudempia osia on kehuttu kovasti. Tartuin siis kirjaan skeptisin tuntein. Ehkä juuri siksi tämä pääsi yllättämään positiivisesti. Tarina lähti viemään mukanaan heti alusta lähtien ihan toisella tavalla kuin edellisessä kirjassa ja ärsyttävyyksien määräkin oli minimissä.

Mukana ovat edelleen aiemmista osista tutut henkilöt. Tosin rasittavasta Ernstistä päästiin onneksi eroon Kivenhakkaajassa, ja tämän tilalle on saatu pätevältä vaikuttava Hanna Kruse. Uusi tulokas pääseekin heti tosi toimeen, kun Patrik ottaa hänet mukaansa onnettomuuspaikalle. Paikallinen nainen on kuollut auto-onnettomuudessa ja vaikuttaa siltä, että tämä on ollut kovassa humalassa. Patrikin epäilykset kuitenkin heräävät ja pian käy ilmi, ettei juttu ole aivan niin yksinkertainen miltä aluksi näytti. Samaan aikaan paikkakunnalla kuvataan tosi-tv-sarjaa Fucking Tanumshede, jossa tosi-tv-julkkikset asuvat ja työskentelevät paikkakunnalla kameroiden kuvatessa jokaisen hetken. Porukan sisällä on omat jännitteensä ja pian poliisit saavat uuden kuolemantapauksen tutkittavakseen. Jälleen Patrikilla ja kumppaneilla on edessään visainen tutkinta, johon lisää paineita aiheuttaa valtakunnallisten tiedotusvälineiden kiinnostus.

Tästä osasta puuttuivat kokonaan kirjailijan ahkerasti käyttämät takaumat. Niiden sijaan kuvattiin murhaajan ajatuksia, mikä oli erittäin onnistunut ratkaisu. Eniten kirjassa häiritsi näkökulmien vaihtuminen tiuhaan tahtiin. Juuri kun jossakin oli tapahtumassa jotain kiinnostavaa, hypättiin toisaalle. Henkilöistä liiankin moni pääsi valokeilaan. Ehkä tarkoituksena oli harhauttaa lukijaa syyllisen suhteen. Valitettavasti arvasin syyllisen oikein turhan aikaisin, vaikka toivoin olevani väärillä jäljillä. Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita eikä mikään enää yllätä.

Erican siskon Annan elämä alkaa tässä osassa päästä taas raiteilleen edellisen kirjan hurjan lopun jälkeen. Annan toipumista rankoista tapahtumista oli ilo seurata, samoin kun orastavan uuden ihmissuhteen kehittymistä. Tästä olisin lukenut mielelläni enemmänkin ja olisinkin toivonut, että kirjailija olisi keskittynyt joidenkin muiden henkilöiden sijaan juuri Annaan. No, ehkä tulevissa osissa sitten.

Kannessa hehkutetaan Läckbergiä Agatha Christien perillisenä, mutta en vielä tämänkään kirjan perusteella allekirjoita väitettä. Petrattavaa on hurjasti. Pohjoismaisista naisdekkaristeista ohitse kiilaavat minulla ainakin Åsa Larsson ja Anne Holt. Joka tapauksessa tämä kirja nosti hieman odotuksia seuraavan osan suhteen. Lopussa oli taas sarjan seuraavaan osaan johdattava koukku.

(½)

Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu. Schildts 2009. Suomentanut Outi Menna. 417 sivua.

6 kommenttia:

  1. Åsa Larsson on minunkin suosikki.
    Tykkään jostakin syystä Ericasta tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän Ericasta, mutta jotenkin tässä kirjassa kiinnostivat Annan kuviot enemmän. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin on. Harmi vaan ei taida olla vielä tulossa uutta kirjaa.

      Poista
  3. Kiinostaisi lukea Läckbergiä, mutta koska sarjan alusta en ole kovin kehuvia arvioita lukenut mietin että olisikohan mahdollista aloittaa jostain puolivälistä, pääsisiköhän siitä mukaan uusi lukijakin? Hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähenkilöiden elämä menee toki eteen päin kirja kirjalta, mutta itselläni jäi välistä Saarnaaja, sillä en vain saanut luettua sitä loppuun. En silti ollut ihan kauheasti pihalla seuraavassa kirjassa. Tässä kirjassa kyllä Annan osalta ollaan sellaisessa tilanteessa, että edellisen kirjan lukemisesta on apua.

      Moni on kyllä pitänyt tämän edeltäjästä Kivenhakkaajasta, minä vain en siitä niin innostunut. Mutta siitä voisi olla ihan hyvä aloittaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.