maanantai 4. maaliskuuta 2013

Seppo Jokinen: Lyöty mies (Kolmetoista rikoskertomusta)

Jokisen tamperelaisesta komisario Koskisesta kertova sarja on ehdottomasti yksi kotimaisista dekkarisuosikeistani. Olen hieman jäljessä sarjan lukemisessani, sillä pidin välillä taukoa Koskisista.

Lyöty mies on siitä poikkeuksellinen Koskis-kirja, että se koostuu novelleista, joissa pääosaan pääsevät Koskisen lisäksi myös rikoksentekijät, heidän läheisensä ja uhrinsa. Pääpaino on kuitenkin Koskisessa ja muista sarjan kirjoista poiketen Koskinen pääsee ääneen minä-muodossa. Tämä oli piristävä poikkeus, kerrankin pääsi ihan konkreettisesti Koskisen ajatuksiin.

Olen viihtynyt Jokisen dekkareiden parissa aina erinoimaisesti, eikä tämäkään siis ollut poikkeus. Rikostarinat taipuivat novelleiksi mainiosti ja kun mukana olivat vielä tutut ja turvalliset hahmot, oli lukunautinto taattu. Kaikin puolin sympaattinen ja inhimillinen komisario Koskinen kirjallisista poliiseista yksi ehdottomia suosikkejani ja hänen henkilökohtaisen elämänsä kuvioita on myös mielenkiintoista seurata. Onneksi minulla on lukematta vielä neljä (jos tänä keväänä ilmestyvä kirja lasketaan mukaan) Koskista.




Seppo Jokinen: Lyöty mies (Kolmetoista rikoskertomusta). Karisto 2009. 397 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.