keskiviikko 22. elokuuta 2012

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwood on ollut lukulistallani ikuisuuden. Olen kyllä aloittanut useampaakin hänen kirjaansa vuosien varrella, mutta aina ne ovat jääneet syystä tai toisesta kesken. Kyse ei ole koskaan ollut siitä, että kirjat olisivat olleet mielestäni huonoja. Olin siis vakuuttunut, että pitäisin Atwoodista, kunhan vain aika olisi oikea. Tämä kirja minulla on ollut omassa hyllyssäni jo pidemmän aikaa ja tähän tuli nyt viimein tartuttua Science Fiction -haasteen innostamana. Tämä olisi sopinut useampaankin kategoriaan, mutta laitan sen nyt kategoriaan 12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit, johon en ole onnistunut keksimään muuta ehdokasta.

Kirjan kertoja Lumimies elää katastrofin jälkeisessä maailmassa seuranaan joukko geenimuunneltuja ihmisenkaltaisia olentoja ja mitä kummallisimpia geneettisten kokeilujen tuloksena syntyneitä eläimiä. Lumimies muistelee menneisyyttään ja elämäänsä Jimmynä ja tarinan edetessä lukija saa pikkuhiljaa tietää mitä oikein on tapahtunut ja mikä on johtanut maailmanlaajuiseen katastrofiin.

Oikeastaan kirjan loppupuolelle asti on epäselvää, millainen katastrofi on tapahtunut ja miksi Lumimies vaikuttaa olevan ainoa ihminen maailmassa. Ei myöskään ole varmaa onko hän todella ainoa lajiaan vai onko jossain toisia selviytyneitä. Moni mieltä askarruttanut asia jää ilman vastauksia, mutta ehkä niihinkin saadaan vastauksia viimeistään trilogiaksi tarkoitetun sarjan kolmannessa osassa, jonka on (kai) määrä ilmestyä ensi vuonna. Trilogian toinen osa Herran tarhurit, joka odottelee lukemistaan hyllyssäni, sijoittuu samaan aikaan kuin Oryx ja Crake, mutta kertoo tapahtumista eri näkökulmasta.

Vaikka koin kirjan ajoittain ahdistavana, lähinnä teemojensa puolesta, pidin siitä kovasti. Tarina oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ja kirjan kuvaama maailma pelottavan todentuntuinen. Lukemista oli hankala jättää kesken, sillä oli pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitkä tapahtumat johtavat lopulta Lumimiehen nykyhetkeen. Atwoodin teksti vei mukanaan, kunhan siihen pääsi sisään.

Aion ehdottomasti lukea lisää Atwoodia, Herran tarhurit ja Orjattaresi varmasti etunenässä, mutta muukin tuotanto kiinnostaa.



Margaret Atwood: Oryx ja Crake (Oryx and Crake). Otava 2003. Suomentanut Kristiina Drews. 487 sivua.

20 kommenttia:

  1. Minäkin olen aikonut kauan lukea Atwoodia, jostain syystä vain en ole tullut ryhtyneeksi tuumasta toimeen. Tämä postaus oli mukava kannustin!

    VastaaPoista
  2. Samanlaisia tunnelmia minullakin Oryx ja Crakesta. Suosittelen ehdottomasti myös Penelopeiaa. Erilainen ja hauska pikku teos. Paljon olisi tosiaan Atwoodia vielä lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, pitää ehdottomasti laittaa lukulistalle sekin. :)

      Poista
  3. Minulla on Atwood TBR100-listallani. En ole minäkään saanut aikaiseksi lukea hänen teoksiaan, vaikka kauan on jo pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään meni minullakin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee kyllä tässäkin. :)

      Poista
  4. Kivaa että tykkäsit Atwoodista! Minusta hän on vähän vaativaa luettavaa ainakin sellaisiin tyhjän pään hetkiin, mutta toisaalta aina on tuntunut, että kirja palkitsee vaivan kun sen on lukenut... ei aina ehkä ihan niin kuin odottaisi, mutta jotenkin. Henkilöt eivät ole ihan yksiulotteisia, eikä tarina kuljekaan ihan sitä ilmeisintä latua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän perusteella voin myös sanoa, että Atwood ei tosiaan ole ihan mihin tahansa mielentiloihin sopivaa luettavaa. Mutta olen samaa mieltä, että kirja kyllä palkitsee lukijansa, vaikka jättääkin joitain asioita avoimeksi. Kaikkea ei tarvitsekaan pureskella valmiiksi. :)

      Poista
  5. Ihanaa, että taas päivität blogiasi! :)
    Atwood on minunkin listallani, jolle ei loppua näy... Meinasin ainakin Orjattaresi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko venähti turhankin pitkäksi, vaikkei ollut tarkoitus. :)

      Orjattaresi kiinnostaa minuakin ja voin myös suositella tätä. :)

      Poista
  6. Minulle Atwoodin kirjoista rakkain on Nimeltään Grace, pidän historiallisista romaaneista, joissa on ehkä jonkun verran tottakin mukana. Erilainen mutta silti oikein hyvä lukukokemus oli myös Sokea surmaaja ja Ryövärimorsian. Itse aion seuraavaksi tarttua Orjattaresi -kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hypistellyt noita kaikkia kirjastossa ja itse asiassa paria joskus aloittanutkin, mutta en päässyt niiden kanssa puusta pitkään. Aion kyllä ehdottomasti lukea kaikki vielä joskus.

      Poista
  7. Minä olen varma että pidän Atwoodista, mutta tämä teos ei kyllä alkuunkaan iskenyt minuun. Meni kyllä aivan liikaa yli minun mukavuusrajojeni. Muu tuotanto on kuulemma erilaista ja aijonpa siksi tutustua siihen. Herran tarhurit taitaa jäädä minulta lukematta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli tosiaan aika ahdistavaa luettavaa paikoitellen. Minunkin täytyy jossain vaiheessa tarttua myös muihin kuin näihin dystopiakuavuksiin. :)

      Poista
  8. Löysin kauniin blogisi ja haluan lukea lisää kirjoituksiasi ajan kanssa.

    Laitoin sinulle post it -tunnustuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta ja kiva kun löysit tänne. :)

      Poista
  9. Onpa sattuma, juuri jokunen aika sitten luin Sonjan haastamana Atwoodin kirjan Nimeltään Grace. Kiinnostus muihinkin Atwoodin kirjoihin heräsi tosin pienellä varauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atwoodin tuotanto taitaa sisältää teemoiltaan aika vaihtelevia kirjoja. On näitä dystopiakuvauksia ja sitten ihan reaalimaailmaan sijoittuvia tarinoita. Muistan joskus aloittaneeni tuo Nimeltää Gracea, mutta silloin se jäi kesken. Krija kyllä avikutti mielenkiintoiselta ja palaan siihen varmasti joskus uudestaan.

      Poista
  10. Jos pitäisi suositella Atwoodin kirjaa jollekin niin Nimeltään Grace tulee itselleni ensimmäisenä mieleen. Oryx ja Crake imaisi myös täysin mukaansa, sain sen muutamia vuosia sitten joululahjaksi ja minun oli luettava se yötä myöden yhdeltä istumalta. Oryx ja Crake kirjassa minua ahdisti se, että vaikka kyseessä onkin science fiction ja dystopia siinä on kuitenkin paljon hyvin realistisia elementtejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta. Nimeltään Grace vaikutta kiinnostavalta ja aion ehdottomasti lukea sen. Sama itselläni tät kirjaa lukiessa, oli suorastaan pelottavaa, miten helposti pystyin kuvittelemaan tällaisen skenaarion toteutuvan oikeasti.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.