maanantai 28. toukokuuta 2012

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Tartuin tähänkin kirjaan Scifi-haastetta ajatellen. Tämä menee sujuvasti kategoriaan 5. Science fictionin moderni-klassikko, sillä klassikkohan tämä taitaa olla kaikilla mittareilla mitattuna. Kuten Teemestarin kirjassa, tässäkin on kyse dystopiasta, tosin 59 vuotta aiemmin kirjoitetusta.

Kirjan kuvaamassa todellisuudessa televisio on syrjäyttänyt kirjat ja ihmiset tuijottavat seinän kokoisia ruutuja, jotka syytävät sisällyksetöntä soopaa. Kirjat on kielletty kokonaan ja mikäli niitä löydetään ne poltetaan. Palomiehet on tulipalojen sammuttamisen sijaan valjastettu sytyttämään paloja, joilla kirjat ja niiden omistajan koti tuhotaan. Kirjan päähenkilö Guy Montag on palomies, joka eräänä iltana töistä kotiin kävellessään kohtaa tytön, Clarissen, joka saa hänet kyseenalaistamaan oman elämänsä ja työnsä.

Minä koin tämän kirjan jotenkin masentavana ja ahdistavana. Ajatus maailmasta, jossa kirjat ovat kiellettyjä ja niiden omistamisesta rangaistaan, on oikea lukutoukan painajainen. Vaikka myönnän itsekin katsovani televisiota aivan liikaa, luen silti suhteellisen paljon. Siksi minun on kovin vaikea uskoa, että tämänkaltainen tulevaisuudenkuva toteutuisi oikeasti, vaikka 50-luvun maailmassa television yleistyessä siltä on voinut tuntuakin. Uskon tai ainakin haluan uskoa, että kirjoilla on aina lukijansa ja paikkansa maailmassa. Tämän tarinan kaltainen täyskielto on siis sula mahdottomuus (onhan...).

Vaikka aihepiiri olikin suorastaan masentava, pidin silti kirjasta. Kerronta vei mukanaan heti alusta asti ja ennakkoluuloni vaikeaselkoisesta klassikosta romuttuivat. Tarinakin oli sen verran mielenkiintoinen ja kutkuttava, että oli pakko saada tietää kuinka se päättyy. Lopussa oli kaikesta huolimatta jotain kovin toiveikasta.

 ½

12 kommenttia:

  1. Hui, varsinainen kauhukirja lukutoukan näkökulmasta ;) Toivottavasti kirjaton maailma tosiaankin on mahdoton käsite...

    VastaaPoista
  2. Niinpä, tämän karmeammaksi ei voi mennä. ;) Toivotaan, että tämä dystopia on aivan liian kaukaa haettu!

    VastaaPoista
  3. Luin tämän lukioikäisenä isoveljen suosituksesta ja se teki kyllä suuren vaikutuksen. En osaa sanoa miten kokisin kirjan nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua tämä ei ainakaan jättänyt kylmäksi, mutta ehkä toinen lukukerta vuosien jälkeen tuntuisi erilaiselta.

      Poista
  4. Juuri lukemassani Globaliassa kirjallisuus oli samaten maan alla, mutta Rufinin visiossa niitä ei oltu suoranaisesti kielletty - ne olivat liudentuneet roskaksi ja sitä myötä kadonneet. Siinä kohdassa tuli kylmiä väreitä.... iiiks!

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut tämän ja olen sitä mieltä, että postauksesi kertoo olennaisen.
    Minusta päähenkilön kasvaminen oli minusta hienoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä päähenkilön kehityksestä kirjoja polttavasta palomiehestä kirjoja suojelevaksi lainsuojattomaksi. Se todella antoi toivoa. :)

      Poista
  6. On kyllä lukutoukalle silkkaa kauhua tämmöinen kirja. Haluan kyllä vielä joskus lukea tämän kirjan, vaikka koen ettei dystopiat ole oikein minun juttu. Tässä on kuitenkin jotain, joka vetää minua puoleensa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! :) Minä taas olen jostain syystä kovin kiinnostunut dystopioista.

      Poista
  7. Luin tämän pari vuotta sitten, mutta voisi olla hyvä aika ottaa teos uusintalukuun. Ihan vain vaikka juuri joukostamme poistuneen Bradburyn muistoa kunnioittaakseni. Pelkästään siitä ei tosin onneksi tarvitse olla kyse, sillä muistan kirjan olleen todella vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuo Bradburyn kuolema tulikin yllätyksenä. Se uutinen on jotenkin mennyt ohi. Mutta tosiaan kyllähän tämä varsin vaikuttava lukukokemus oli.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.