Minun juureni sinun juurtesi joukossa
minun silmäni sinun silmiäsi
mikä henkeä minussa, se erkanee ilmaan
mikä maata se muuttuu mullaksi
mikä minussa on elämää, se on metsää.
sinun ruumistasi minun ruumiini
minä silitän sinun sammaltasi metsä
syleilyä sinun tuulesi
hyväillen kietoutuvat puittesi oksat
minun ympärilleni
minä silitän sinun sammaltasi
metsä, elämän äiti.
sinun haavasi parantuvat metsä
minun vuotavat yhä
älä hylkää minua metsä.
minä lennän sinun lintujesi myötä
sinun kettujesi myötä haen suojaasi
kasvata polkusi umpeen, metsä
niin että en ikinä löydä pois.
(Kai Nieminen: Kiireettä, 1977)
En muista mistä ja milloin löysin tämän runon, mutta se tuntui silloin jotenkin lohdulliselta ja minulta. Tuntuu yhä.
Kai Nieminen on minulle tuttu vain kirjallisuushistorioitsijana, mutta Pertti Niemisen runoista (ja runokäännöksistä) olen pitänyt. On ollut aikomus lukea poika-Niemisenkin runotuotantoa, kiitos maistiaisesta!
VastaaPoistaTämä runohaaste on kyllä ihana! Saa lukea itselle monia ihan uusia runoja ja kirjoitella vaikka talteen omaan vanhaan runokirjaan ;)
VastaaPoistaMiten kaunis! Lohdullinen tosiaan ja täynnä aitoa tunnelmaa. Kiitos!
VastaaPoistaJa kuten Susa sanoi, näitä pitäisi laittaa ylös. Nyt on jo tullut monta loistavaa runovinkkiä, enkä halua unohtaa niitä.
Tuo metsäruno on kyllä ihan parhaimmistoa. :)
Voi, lopultakin tämä nyt löytyi! Viimeinen säkeistö oli joskus Nightwishin foorumin jollakulla käyttäjällä allekirjoituksessa, ja siitä pitäen olen rakastanut sitä kohtaa ja halunnut löytää tekijän. Kiitos! Runo on kyllä yksi kauneimmista, jonka olen kuullut.
VastaaPoistaMaria: Ole hyvä! :) Mie taas en ole lukenut Pertti Niemistä ollenkaan. Pitäisikin tutustua.
VastaaPoistaSusa: Samaa mieltä. Itse muistin tämän runon nyt pitkästä aikaa, kun lueskelin muistiin kirjoittamiani runoja.
Jenni: Ole hyvä. :) Luontoon liittyvät runot ovat aina viehättäneet eristyisesti, siksi tämäkin on jäänyt niin vahvasti mieleen. Yhteen aikaan minulla oli tapana kirjoittaa kirjastosta lainaamistani runokirjoista ylös runoja joista pidin. Pitänee aloittaa se uudestaan, niin monia hyviä runoja on tämän haasteen myötä tosiaan tullut jo vastaan.
Anki: Hienoa, että "kadoksissa" ollut runo löytyi tämän myötä! :)
Ihana runo!
VastaaPoistaTodella kaunis runo ja minkä runoa palvovan kuvan sinä olet tähän löytänytkään.
VastaaPoistaPertti Nieminen on minulle tuttu, mutta Kai N. ei. Kiitos vinkistä!
Karoliina: Tämä ehdottomasti yksi ihaninmpia luontorunoja minkä tiedän. :)
VastaaPoistaLeena: Kiitos, kuva löytyi omista arkistoista. :) Pertti Nieminen on vain nimenä tuttu, pitäisi tosiaan tutustua hänenkin tuotantoonsa.