torstai 11. elokuuta 2011

Jane Johnson: Saharan tytär

Jane Johnsonin Neidonryöstö on edelleen lukematta, vaikka kiinnostuin siitä jo hyvän aikaa sitten. Sain kuitenkin Saharan tyttären käsiini sattumalta ihan tuoreeltaan ja kirja on aiheeltaan sen verran kiehtova, että tartuin siihen mielenkiinnolla. Kirjan alkuperäinen nimi (Salt Road) on muuten paljon osuvampi ja kuvaa kirjaa paremmin kuin käännös.

Isabelle saa arkeologi-isältään perinnöksi laatikon, joka sisältää papereita ja salaperäisen amuletin, joka on löydetty luolasta Pohjois-Afrikasta. Hän päättää lähteä ystävänsä Even kanssa kiipeilylomalle Marokkoon ja selvittää samalla amuletin alkuperän. Toisena aikana, ei kovin paljon aikaisemmin, aavikolla eläviin tuaregeihin kuuluva Mariata on joutunut äitinsä kuoltua muuttamaan isänsä sisaren  paimentolaisheimon luo. Kohtalo kuitenkin heittää hänet toiseen kylään ja tuo hänen tielleen rakkauden. Kaulassaan hän kantaa suojelevaa amulettia. Näiden kahden, kovin eri maailmoissa asuvan naisen, tarinat kietoutuvat arvoituksellisesti yhteen.

Kirjan tarina vei mukanaan niin, ettei se päästänyt otteestaan ennen loppua. Mukaan mahtui monenlaista yllätystä  ja käännettä. Tarina itsessään ei ehkä ole kaikkein uskottavimmasta päästä, mutta se ei todellakaan estänyt nauttimasta siitä. Mukana oli rakkautta, seikkailua, draamaa, mystiikkaa ja eksotiikkaa. Kirjan pääasiallisena tapahtumapaikkana oli Marokko ja se toi oman kiehtovan lisänsä kirjan tunnelmaan. Lukija pääsi tutustumaan aavikon berberiheimojen elämään, tapoihin ja uskomuksiin sekä heidän kohtaloonsa arabien valloitettua maat ja islamin syrjäytettyä heimojen omat uskomukset.

Historialliset ja kulttuuriset seikat ovat varmasti pidemmän päälle paikkansa pitäviä, sillä kirjailija asuu itse osan vuodesta Marokossa ja on naimisissa marokkolaisen miehen kanssa. Lopusta löytyy lisäksi lista lähdekirjallisuudesta. Lukiessa tuli tunne, että kirjassa on kuvattu aitoja ympäristöjä ja pystyin melkein tuntemaan Saharan kuuman tuulen ihollani ja polttavan hiekan jalkojeni alla. Kliseistä mutta totta on, että parasta lukemisessa on juuri se, että sen kautta pääsee kurkistamaan paikkoihin joissa ei ole käynyt ja joissa ei ehkä koskaan pääsekään käymään. Oikein taitavan kertojan ja kuvailijan myötä tuntuu kuin olisi itse kyseisessä paikassa ja voi melkein aistia sen tunnelman. Kuvaileva kerronta viehättää, sillä haluan tietää miltä kirjan miljöö näyttää, tuoksuu, tuntuu, kuulostaa. Suurin osa matkustelustani onkin tapahtunut kotisohvalla kirjojen kautta. Toisaalta kirjat herättävät myös halun päästä näkemään ja kokemaan nuo paikat oikeasti.

Tämän luettuani Neidonryöstö on entistä vahvemmin luettavien kirjojen listallani. Toivottavasti sen tarina on yhtä mielenkiintoinen ja koskettava kuin tämän kirjan.



Jane Johnson: Saharan tytär (Salt Road). Suomentanut Salme Moksunen. Tammi 2011. 448 sivua.


Maailmanvalloitus: Marokko

Totally British: Modern Women Writers

5 kommenttia:

  1. Minä luin muistaakseni viime kesänä Neidonryöstön, ja ainakin kertomasi perusteella näiden kirjojen juonirakenne on hyvin, hyvin samanlainen: eli liikutaan kahdella eri aikatasolla ja kahden eri naisen elämässä jotka kuitenkin punoutuvat toisiinsa.

    Toisaalta harmi, että kirjailija toistaa itseään, mutta jos juoni kuitenkin on kiinnostava, niin mikäs siinä sitten. Tulen varmasti tämänkin lukemaan jos saan sen käsiini jostakin :) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Auts, harmi tosiaan jos kirjailijan molemmat teokset on ihan samantyyppisiä. Itse pidin tästä kovasti, ehkä hyvä, että luin tämän ensin. Aion kuitenkin lukea myös tuon Neidonryöstön.

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa kiehtovalta kirjalta, täytyykin ottaa nimi ylös. Minä pidän myös kovasti eri kulttuureista kertovasta kirjallisuudesta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä postauksesta! Mietin juuri viime viikolla kirjakaupassa, että mahtaisinko pitää kirjasta. Lähinnä mietin, että onko se liian "hömppää".. Ilmeisesti ei kuitenkaan eli pitää perehtyä paikallisen kirjaston anteihin tai varauslistoihin ;)

    VastaaPoista
  5. Elegia: Suosittelen kyllä lämpimästi! :)

    Teresita: Eipä kestä! :) Ainakaan minusta tämä ei ollut liian hömppää, vaikka tämä kai sinne viihteellisemmän kirjallisuuden puolelle kallistuukin. Mukana oli kuitenkin sen verran muitakin elementtejä, että ei tämä minusta mitään höttöä ollut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.