tiistai 2. elokuuta 2011

Alice Munro: Liian paljon onnea

Olen ollut viimeiset pari viikkoa mökillä, jossa nettiyhteys toimii erittäin huonosti. Kokeilen nyt kuitenkin päivittää blogia täältä, ettei tauko venyisi ihan mahdottomaksi. Lukutahti on ollut aika huima, kun muita virikkeitä ei juuri ole.

Vielä muutamia vuosia sitten en lukenut novelleja juuri lainkaan. En tiedä miksi, sillä hyvin kirjoitettu novelli on aivan yhtä antoisa kuin kokonainen romaani ja novellikokoelmaan mahtuu monta tarinaa, joten tavallaan se on monikertainen lukunautinto. Munro myös saa monesti mahtumaan novelleihinsa henkilöiden koko elämäntarinan, ne ovat kuin tiiviitä romaaneja eivät vain tuokiokuvia.

Tämä on kolmas kokoelma jonka Munrolta olen lukenut ja voin jo tunnustautua Munron ihailijaksi. Novellien aiheet eivät aina ole keveimmästä päästä, mutta ne eivät ole suinkaan raskasta luettavaa. Mukana on jonkinlaista lämpöä, joka kumpuaa kerronnasta ja useimmiten tarinoista löytyy myös pieniä toivonpilkahduksia.

Tässä kokoelmassa aihepiirit sivuavat muun muassa aviorikosta, murhaa, petosta ja onnettomuutta. Useimmissa novelleissa tapahtuu jotakin, joka mullistaa henkilöiden elämän tavalla tai toisella. Henkilöt joutuvat tilanteisiin, joista selviäminen voi tuntua jopa mahdottomalta, mutta joista he kuitenkin selviytyvät. Novellien tapahtumapaikkana on Kanada, poikkeuksena kokoelman niminovelli, jossa liikutaan Euroopassa. Se kertoo 1800-luvulla eläneen venäläisen matemaatikon Sofia Kovalevskajan tarinan.

Kaiken kaikkiaan Munro on taiturimainen kertoja, jonka novelleissa on mukana elämän koko kirjo ja pienetkin sattumukset saavat merkityksensä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on vielä lukematta suurin osa kirjailijan tuotannosta. Suosittelen ehdottomasti novellien ystäville ja kehotan myös novelleja vähemmän lukeneita kokeilemaan Munroa. Ainakin minut hän sai innostumaan novelleista enemmän.



Alice Munro: Liian Paljon onnea (Too Much Happiness). Suomentanut Kristiina Rikman. Tammi 2010. 376 sivua.


Maailmanvalloitus: Kanada


Totally Biritsh: Commonwealth

9 kommenttia:

  1. Täytyy pistää tämä TBR-listalle. Arvostan aina hyviä novellikokoelmia!

    VastaaPoista
  2. Munro on novellistien ehdotonta aatelia! :)

    VastaaPoista
  3. Juuri eilen kirjastossa käydessäni pyörin novellihyllyn edessä enkä millään osannut tarttua yhteenkään kokoelmaan! En tiennyt, mikä on hyvä ja mikä ei. Tyhjin käsin (siis novellien osalta) lähdin kotiin. Kiitos siis tästä 'aloittelijan' vinkistä! En muista, oliko tämä hyllyssä, mutta toivottavasti se on siellä seuraavalla kerralla :--)

    VastaaPoista
  4. Minun on pitänyt tänä kesänä lukea lisää Munroa (en ole lukent vielä yhtään kokonaista kokoelmaa), mutta jotenkin on jäänyt... Kiitos muistutuksesta ja hyvästä arviosta!

    VastaaPoista
  5. Laura: Tätä voi kyllä suositella aloittejalle. Itse luin Munrolta ensimmäisenä kokoelman Viha, ystävyys, rakkaus ja sekin sopii ensimmäiseksi Munroksi, jos tämä uusin suomennos ei satu olemaan paikalla. :)

    Maria: Eipä kestä! :) Itsellänikin on ollut tauko Munron lukemisessa, mutta tämä kokoelma muistutti taas, miten hyvä hän on.

    VastaaPoista
  6. Luin tämän juuri, mutten ole vielä ehtinyt kirjasta postata. Minäkin tykkäsin tästä novellikokoelmasta, vaikkei se ihan niin hyvä ollut kuin Kerjäläistyttö, ensimmäinen Munroni.

    VastaaPoista
  7. Minä olen lukenut Munrolta toistaiseksi vain Anna Elinan mainistseman Kerjäläistytön, joka oli lähes täydellinen, mutta tämä lienee seuraavana vuorossa, sillä se odottaa mukavasti hyllyssä. No, niin odottaa Sanansaattajakin, mutta luulen silti lukevani tämän ensin. :) Tulen varmasti sitten lukemaan juttusi vielä uudelleen, tarkemmin.

    Pari viikkoa mökillä vain kirjat virikkeenä kuulostaa aika täydelliseltä!

    VastaaPoista
  8. Minäkin jäin ihastelemaan ajatusta pelkistä kirjavirikkeistä... parissa viikossa ehtii aika paljon. :)

    Munro on ihana. Minulla on menossa novellikesä, kun luin Ishiguron novellit ja Adichien ja sitten Variksenkin, ja Proulx vielä odottaa. Tähän asti loistavia kaikki!

    VastaaPoista
  9. Anna Elina: Minulla on vielä Kerjäläistyttö lukematta, mutta odotan sitä mielenkiinnolla. :)

    Karoliina: Sanansaattaja on yksi kolmesta Munrosta, jotka olen tähän mennessä lukenut ja siitä olen pitänyt vähiten, vaikkei sekään huono ole. Erilainen vain. Kannattaa tosiaan ehkä lukea tämä ensin. Ja kyllä, aika täydellistä tämä on ollut, varsinkin kun mukana olevat kirjat ovat olleet niin hyviä. :)

    Ilse: Aika monta kirjaa olen kyllä ehtinytkin jo lukea. :)

    Munro on tosiaan aivan ihana! Ishiguro ja Adichie ovat minunkin listallani ja Proulxiakin pitäisi kyllä lukea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.