Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2011.

Musiikkihaaste - Viikko 4

Kuva
04 - Kappale joka saa minut surulliseksi


Tämä kappale saa minut itkemään joka kerta, kun sen kuulen. Mahtava bändi! On muuten ainoa bändi, jonka olen nähnyt livenä kaksi kertaa vuorokauden sisällä.



Eikä tätäkään ihan kuivin silmin voi kuunnella. Alison Kraus on aivan loistava.

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Kuva
Ristiaallokkoa on Kirsti Ellilän kirkkotrilogian päätösosa. Toisin kuin kahdessa edellisessä osassa (Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita) pääosassa on tällä kertaa Matleenan sijaan hänen entinen aviomiehensä Aulis. Edelliset kirjat luettuani minulla ei ollut mikään positiivinen kuva miehestä. Matleenan silmin nähtynä ja koettuna tämä oli sovinistinen, vanhoillinen ja kaikin puolin ahdasmielinen. Kummasti kirja vain tempaisi mukaansa jo alkusivuilta lähtien ja Auliksen mietteitä ja räpiköintiä oli mielenkiintoista seurata. Kiinnostavaa oli myös saada toinen, toisen osapuolen, näkökulma edeltäviin tapahtumiin. Kahdessa edellisessä osassahan seurattiin Matleenan irtautumista avioliitostaan ja papin uralle lähtemistä. Matleenan pappeus on Aulikselle kova pala, sillä Aulis kuuluu kovasti Luther-säätiötä muistuttavaan Timoteus-säätiöön, joka muun muassa vastustaa naispappeutta Raamattuun vedoten. Itse kirkkoon kuulumattomana olen seurannut tätä ja muita kirkon ristiriitoja ulkopuolisena ja …

Syksyn kiinnostavimmat uutuudet

Sinisen linnan kirjaston Maria laittoi "Kolme tärppiä syksyn kirjoihin-haasteen" eteenpäin omia kirjatärppejään vielä listaamattomille. Koska en ole listaa tehnyt, vaikka olen uutuuslistoja vilkuillut, päätin tarttua tähän nyt. Toki syksyn kirjasadossa on paljonkin kiinnostavia kirjoja, mutta tässä nyt ne kolme minua etukäteen eniten kiinnostavaa:

A. S. Byatt: Lasten kirja

A. S. Byattin ensimmäinen suomennettu teos Riivaus lumosi minut ja olen odotellut milloin kirjailijan tuotantoa saadaan lisää suomeksi. Siksi olin erityisen iloisesti yllättynyt huomatessani, että tuorein teos Lasten kirja on Teoksen tämän syksyn uutuuksissa. Tämä on kyllä pakko-ostos.

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö

Gerritsen on noussut Isles & Rizzolli sarjallaan dekkarisuosikikseni, jonka uutta kirjaa odotan malttamattomana. Tämä syksy ei ole poikkeus ja edellinen oli sen verran loistava, että tältä uskaltaa odottaa vaikka mitä. Toivottavasti ei tule pettymystä.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Vaikka …

Runohaaste

Kuva
Jenni heitti ilmoille runohaasteen johon on runojenystävänä pakko lähteä mukaan, varsinkin kun runojen lukeminen on jostain syystä taas jäänyt vähemmälle. Jospa se runojenkin lukeminen taas lisääntyisi tämän myötä, yritän julkaista runon kerran viikossa, sillä kosketttavia ja kiinnostavia runojahan riittää, ne tuskin loppuvat kesken.


Minun juureni sinun juurtesi joukossa minun silmäni sinun silmiäsi mikä henkeä minussa, se erkanee ilmaan mikä maata se muuttuu mullaksi mikä minussa on elämää, se on metsää.
sinun ruumistasi minun ruumiini minä silitän sinun sammaltasi metsä syleilyä sinun tuulesi hyväillen kietoutuvat puittesi oksat minun ympärilleni minä silitän sinun sammaltasi metsä, elämän äiti.
sinun haavasi parantuvat metsä minun vuotavat yhä älä hylkää minua metsä.
minä lennän sinun lintujesi myötä  sinun kettujesi myötä haen suojaasi kasvata polkusi umpeen, metsä niin että en ikinä löydä pois. 
(Kai Nieminen: Kiireettä, 1977)
En muista mistä ja milloin löysin tämän runon, mutta se tuntui silloin jot…

Musiikkihaaste - Viikko 3

Kuva
03 - Kappale joka saa minut iloiseksi

On moniakin kappaleita, jotka kuullessaan tulee väistämättä hyvälle tuulelle (tosin niitä miettiessäni huomasin, että suurin osa lempikappaleistani on surumielisiä tai ainakin mollivoittoisia). Tässä muutama:

Ville Leinonen & Valumo - Piilopaikka (Spotify-linkki, sillä kappaletta ei löytynyt Youtubesta)

Ville Leinonen on ollut suomalaisista miesartisteista ehdoton suosikkini jo ties kuinka kauan. Miehen uran varrelle  mahtuu monenlaista, itse pidän kaikkein eniten Valumo-yhtyeen kanssa tehdyistä levyistä, mutta toki myöhempi materiaalikin uppoaa kuin veitsi voihin. Odottelen mielenkiinnolla syksyllä ilmestyvää uutta albumia.




Yksi suosikeistani tältä herralta ja hyvän mielen biisi tämäkin. Olisi käynyt myös kohtaan "Kappale joka saa minut tanssimaan".




Cover versio Cee Lo Greenin biisistä. Originaalikin iskee, mutta tämä on silti jotenkin parempi.

Musiikkihaaste - Viikko 2

Kuva
Tämän viikon kysymys on jokseenkin kinkkinen, sillä jos miettii kappaleita, joita inhoaa, on lista aika pitkä. Päätin siis lähestyä tehtävää samalta kantilta kuin Morre, eli valita bändiltä tai artistilta, josta pidän, kappaleen joka ei syystä tai toisesta miellytä. Tuskin on yhtään artistia, jonka tuotanto olisi kokonaisuudessaan niin loistava, että yhtään (omasta mielestäni) huonoa kappaletta ei joukosta löytyisi.
02 - Kappale josta pidän vähiten

Ryan Adams: Enemy Fire
Suorastaan rakastan Ryan Adamsin musiikkia, varsinkin herran The Cardinals bändin kanssa tekemiä levyjä, mutta tässä on yksi biisi, josta en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Tosin miehen tuotanto on niin laaja (jos kaikki hämärät epäviralliset ep:t lasketaan mukaan), että olisi suorastaan ihme, jos kaikki olisi kultaa.

Haasteen aiheet (vapaasti suomennettuna):


01 - Lempikappale
02 - Kappale josta pidän vähiten
03 - Kappale joka saa minut iloiseksi
04 - Kappale joka saa minut surulliseksi
05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun …

Jane Johnson: Saharan tytär

Kuva
Jane Johnsonin Neidonryöstö on edelleen lukematta, vaikka kiinnostuin siitä jo hyvän aikaa sitten. Sain kuitenkin Saharan tyttären käsiini sattumalta ihan tuoreeltaan ja kirja on aiheeltaan sen verran kiehtova, että tartuin siihen mielenkiinnolla. Kirjan alkuperäinen nimi (Salt Road) on muuten paljon osuvampi ja kuvaa kirjaa paremmin kuin käännös.

Isabelle saa arkeologi-isältään perinnöksi laatikon, joka sisältää papereita ja salaperäisen amuletin, joka on löydetty luolasta Pohjois-Afrikasta. Hän päättää lähteä ystävänsä Even kanssa kiipeilylomalle Marokkoon ja selvittää samalla amuletin alkuperän. Toisena aikana, ei kovin paljon aikaisemmin, aavikolla eläviin tuaregeihin kuuluva Mariata on joutunut äitinsä kuoltua muuttamaan isänsä sisaren  paimentolaisheimon luo. Kohtalo kuitenkin heittää hänet toiseen kylään ja tuo hänen tielleen rakkauden. Kaulassaan hän kantaa suojelevaa amulettia. Näiden kahden, kovin eri maailmoissa asuvan naisen, tarinat kietoutuvat arvoituksellisesti yhteen.

Musiikkihaaste - viikko 1

Kuva
Bongasin Mari A:n blogista tämän musiikkihaasteen, jota olen itse asiassa tehnyt Facebookin puolella jo ties kuinka kauan pääsemättä vieläkään loppuun. Haaste näyttää lähteneen kiertämään myös kirjablogeissa ja koska musiikki on yksi intohimoistani (vaikken mitään instrumenttia soitakaan enkä voi sanoa osaavani laulaa), lähden itsekin mukaan tähän. Mielenkiinnolla seuraan myös mitä biisejä nousee esille muissa blogeissa. Tarkoituksena on siis vastata kerran viikossa yhteen haasteen aiheeseen. En lupaa, että vastaan haasteeseen aina samana viikonpäivänä, sillä olen aina niin huono muistamaan näitä.

Haasteen aiheet (vapaasti suomennettuna):

01 - Lempikappale
02 - Kappale josta pidän vähiten
03 - Kappale joka saa minut iloiseksi
04 - Kappale joka saa minut surulliseksi
05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön)
06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan
07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman
08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa
09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia
10 - Kapp…

Alice Munro: Liian paljon onnea

Kuva
Olen ollut viimeiset pari viikkoa mökillä, jossa nettiyhteys toimii erittäin huonosti. Kokeilen nyt kuitenkin päivittää blogia täältä, ettei tauko venyisi ihan mahdottomaksi. Lukutahti on ollut aika huima, kun muita virikkeitä ei juuri ole.

Vielä muutamia vuosia sitten en lukenut novelleja juuri lainkaan. En tiedä miksi, sillä hyvin kirjoitettu novelli on aivan yhtä antoisa kuin kokonainen romaani ja novellikokoelmaan mahtuu monta tarinaa, joten tavallaan se on monikertainen lukunautinto. Munro myös saa monesti mahtumaan novelleihinsa henkilöiden koko elämäntarinan, ne ovat kuin tiiviitä romaaneja eivät vain tuokiokuvia.

Tämä on kolmas kokoelma jonka Munrolta olen lukenut ja voin jo tunnustautua Munron ihailijaksi. Novellien aiheet eivät aina ole keveimmästä päästä, mutta ne eivät ole suinkaan raskasta luettavaa. Mukana on jonkinlaista lämpöä, joka kumpuaa kerronnasta ja useimmiten tarinoista löytyy myös pieniä toivonpilkahduksia.

Tässä kokoelmassa aihepiirit sivuavat muun muassa avior…