torstai 30. kesäkuuta 2011

Kathryn Stockett: Piiat

 
Luin tämän kirjan jo huhtikuussa, mutta kuten sanottua, en ole ehtinyt kirjoittaa tänne. Tosin ei se ole ainoa syy, jotenkin tästä kirjasta on ollut vaikea edes aloittaa tekstiä. Tämä on outoa, sillä pidin kirjasta todella paljon. Suorastaan rakastin sitä. Ehkä syy on juuri se. Sitä haluaisi tehdä mahdollisimman hyvin oikeutta kirjalle, joten paineet kasvavat. Sitä paitsi tuntuu, että kirjasta on jo sanottu kaikki, mitä siitä ajattelin. Mutta en halua jättää tätä kirjaa kokonaan huomiotta blogissani.

Piiat sijoittuu 1960-luvun Mississippiin, Jacksonin kaupunkiin, jossa mustat naiset piikovat valkoisten kodeissa ja rotusyrjintä kukoistaa edelleen. Mustat ja valkoiset asuvat eri osissa kaupunkia ja kummallekin ryhmälle on omat kaupat, kirjastot ja kotiapulaisille on jopa rakennettu omat vessat joissakin taloissa. Päähenkilöinä ääneen pääsevät vuorotellen kotiapulaiset Minny ja Aibileen sekä valkoisen perheen parikymppinen tytär Skeeter. Skeeter ei unelmoi pääsystä kotirouvaksi muiden Naisyhdistyksen jäsenten tavoin vaan hänen suurin haaveensa on kirjoittaminen. Ystäväpiirin naiset ovat vakiintuneita kotirouvia, joilla on omat kodit ja kotiapulaiset, mutta Skeeter ei tunnu jakavan heidän ajatusmaailmaansa. Hän haluaa pärjätä omillaan ja olla itsenäinen. Skeeter saa sysäyksen koota kotiapulaisten kokemuksia kirjaksi. Alku ei vaikuta kovin lupaavalta, sillä kotiapulaiset eivät uskalla lähteä hankkeeseen mukaan työpaikan menettämisen pelossa. Ainoastaan Aibileen suostuu viimein auttamaan Skeeteriä.

Pidin ratkaisusta kertoa tarinaa kolmen eri kertojan kautta. Jokaisella oli myös selkeästi oma tyylinsä, sillä kunkin osuudet oli kirjoitettu hieman eri lailla. Pidin kaikista kolmesta päähenkilöstä, mutta eniten tunsin (monen muun tavoin) samaistuvani Skeeteriin, joka tunsi itsensä kömpelöksi eikä halunnut mukautua ympäröivän elinpiirin odotuksiin siitä, millaista elämää hänen tulisi elää. Kotiapulaisten näkökulma tuli myös hyvin esille Minnyn ja Aibileenin myötä.

Vaikka rotuerottelu oli vielä arkipäivää ja myös luokkaerot tuntuivat olevan voimissaan, on kirjassa myös aitoa välittämistä yli rajojen. Tämä tulee esille esimerkiksi kotiapulaisten kertomuksissa. Ajat olivat jo muuttumassa ainakin muualla, jossa marssittiin rotuerottelua vastaan. Jacksonin asukkaat tuntuivat kuitenkin roikkuvan vielä tiukasti kiinni vanhoissa ennakkoluuloissa ja jyrkintä äärilaitaa kirjassa edusti Skeeterin ystävä naisyhdistyksestä, Hilly Holbrook, joka muun muassa ideoi vessa-aloitetta.

Kirjan mahdollisesta viihteellisyydestä on ollut jonkin verran keskustelua muualla. Ei tämä missään nimessä mitään chick-litiä tai vastaavaa ole, vaikka omalla tavallaan viihdyttävä onkin. Aihe ei ole keveimmästä päästä, mutta mukana on silti huumoria sopivasti ja tietynlaista lämpöäkin. Minä viihdyin kirjan parissa, vaikka tietyt asiat (piikojen kohtelu, rotuerottelu ylipäänsä) saivatkin minut vihaiseksi.

Moni on tämän kirjan jo varmasti lukenutkin ja siitä ovat kirjoittaneet ainakin Kirjapeto, Katja, Susa, Jossu, anni.m ja Maria joka käsittelee tekstissään rinnakkain Piikoja ja Alice Walkerin kirjaa Häivähdys purppuraa. Mutta mikäli kirja on vielä lukematta, suosittelen lämpimästi tarttumaan siihen varsinkin, jos aihepiiri kiinnostaa.

½

Kathryn Stockett: Piiat (The Help). Suomentanut Laura Beck. Wsoy 2010. 408 sivua.

16 kommenttia:

  1. Minulla on tämä ihan kohta lukuvuorossa ja odotan kirjalta paljon koska kaikki ovat sitä niin kehuneet:)

    VastaaPoista
  2. Minulla on siinä ja siinä, luenko tämän kirjan, sillä olen niin tosikko rasismin suhteen. Nyt ensin ainakin lepään ja luen ihan muita kirjoja - hitaasti. Ehkä voin minäkin sen jälkeen löytää tämän krjan paljon puhutun lämminhenkisyyden...

    VastaaPoista
  3. Kiitos linkityksestä! Minutkin tämä imaisi mukaan juoneensa, mutta se, ettei juuri kukaan halua samaistua muihin hahmoihin kuin valkoiseen Skeeteriin kertoo mielestäni jotain kirjan maailmasta. Kannattaa lukea (googlettamalla) myös mitä Yhdysvalloissa on kirjasta kirjoitettu ja keskusteltu, se syventää kuvaa kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Minä pidin tästä kirjasta myös äärettömän paljon. Kerronta oli harvinaisen sulavaa ja lukeminen todella vaivatonta. Tarina kaikkine vastenmielisyyksineen vei mukanaan ja kirjan loputtua minulle jäi vähän eksynyt tunne: olisin niin mielelläni lukenut enemmän! :)

    VastaaPoista
  5. Sanna: Odotan mielenkiinnolla, mitä mieltä olet kirjasta. :)

    Leena: Suosittelen lukemaan jossain vaiheessa. :) Kuten kirjoitin, rotuerottelu ja rasismi saivat sappeni välillä kiehumaan kirjaa lukiessa, mutta tuo mainitsemasi lämminhenkisyys kyllä auttoi paljon.

    VastaaPoista
  6. Minä liityn pitäjien joukkoon! :)
    On muuten totta, että niistä parhaimmista kirjoista on välillä vaikea kirjoittaa arvostelu kun haluaa tehdä kirjalle oikeutta.

    VastaaPoista
  7. Maria: Kiitos vinkistä, täytyy googlata mitä kirjasta on muualla maailmassa sanottu. Pikainen vilkaisu Goodreadsin lukija-arvosteluihin paljasti, että mielipiteissä on hajontaa, toiset rakastavat, toiset eivät niinkään. Mietin, olisiko kirjan lukeminen alkuperäisellä kielellä ollut erilaista. Miten eri henkilöiden tyylit on englanniksi kirjoitettu.

    Maija: Minäkin olisin mielelläni lukenut henkilöiden elämästä vielä lisää.

    VastaaPoista
  8. peikkoneito: Ihan totta, siksi monesti jumitun miettimään mitä oikein kirjoittaa ja lopulta en välttämättä saa mitään kirjoitettua. Pitäisi ehkä hieman rajoittaa itsekritiikkiä joskus. :)

    VastaaPoista
  9. Minäkin tosiaan pidin paljon tästä kirjasta! Saapa nähdä, tuleeko aikanaan katsottua se tästä tehty elokuva kun se leffoihin tai dvd:lle tulee.

    VastaaPoista
  10. Elokuva kiinnostaa minuakin, mutta taidan odotella dvd:tä.

    VastaaPoista
  11. Minä luin tämän englanniksi ja vain englanniksi, joten en voi verrata käännökseen, mutta minähän rakastin kirjaa varauksettomasti, ja suurelta osalta myös kielen takia. Siksi olen iloinen, että luin sen nimenomaan alkukielellä. Murteita tai slangia käännettäessä kielestä tulee usein väkisinkin teennäistä ja kömpelöä.

    Mutta siis: ihana kirja!

    VastaaPoista
  12. Jaahas, taas yksi kirja "haluttavien listalle". :)

    Minä tykkään lukea ravistelevista aiheista - myös siis sellaisista, joissa kuljetaan ns. mukavuusaluiden ulkopuolella.

    VastaaPoista
  13. Karoliina: Ihana kirja tosiaan. Käännös ei mielestäni tökkinyt tässä tapauksessa (onneksi, murteiden ja slangin kanssa on tosiaan se suuri vaara), mutta toki alkukielellä tunnelmaan ja kertojien omaan ääneen pääsee paremmin sisälle.

    Elegia: Suosittelen lämpimästi! :) Ja ravistelevat aiheet ovat ihan paikallaan välillä. Ainakin ne saavat ajattelemaan. :)

    VastaaPoista
  14. Heis. :)

    Olen piilolueskellut blogiasi, mutta nyt voisin myös tulla kaapista. Kiitos mielenkiintoisesta blogista. ^^

    Tämä kirja oli parhaita lukukokemuksiani tänä vuonna, ehkä jopa vuosiin. Erinomaisesti kirjoitettu kirja, jolta en kauheasti odottanut lähtiessäni lukemaan, mutta joka vei mukanaan. Kirja, joka onnistui käsittelemään vakavia aiheita sortumatta paatoksellisuuteen.

    - Guadaloupe

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, että kirjoitit ja pidit tästä. :)

    Leenalle on pakko lähettää terveisiä vielä täällä: Rasismista tässä yhteydessä on pakko sanoa, että rasismia kyllä kuvataan, mutta kirja itse, sen tarina, sanoma tai mikään muu ei ole rasistista. Rotuerottelun ajasta ei voi kirjoittaa nostamatta rasismin ja syrjinnän teemoja esille ja sen Stockett tekee varsin hyvin. Hän on ehdottomasti syrjittyjen puolella, se on koko kirjan ydin.

    VastaaPoista
  16. Guadaloupe: Hei, kiitos ja kiva kun tulit kaapista. Ja olen täysin samaa mieltä kirjasta. :)

    Katja: Eihän tästä voinut olla pitämättä! :) Ja tosiaan, allekirjoitan tuon mitä sanot kirjasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.