perjantai 6. toukokuuta 2011

Riikka Pulkkinen: Raja

Vihdoin ja viimein sain luetuksi tämän jo hyvän aikaa hyllyssäni olleen Pulkkisen esikoisromaanin. Tämä kirja on jakanut mielipiteitä, osa on tykännyt kovastikin ja osa ei ole ollut aivan yhtä ihastuneita kirjaan. Itse sijoitun jonnekin välimaastoon. En siis rakastanut kirjaa, mutten suorastaan inhonnutkaan. Sillä oli omat hyvät hetkensä, mutta sitten oli myös jotain, joka häiritsi ainakin minua.

Useimmat varmasti tietävät ainakin perusasetelman, mutta kerrataan se nyt kuitenkin. Kirja kertoo pääasiassa Anjasta ja Marista, mutta myös siinä sivussa Julianista ja tämän pienestä tyttärestä Annista. Anjan mies sairastaa Alzheimerin tautia ja Anja on luvannut auttaa häntä kuolemaan. 16-vuotias Mari on ihastunut äidinkielenopettajaansa Julianiin, joka puolestaan on kyllästynyt avioelämäänsä ja hakee jännitystä elämäänsä. Julianin tytär Anni joutuu tahtomattaan todistamaan aikuisten maailman raadollisuutta.

Pulkkinen kirjoittaa tavalla, josta joko pitää tai joka ei ihan aukea. Itseäni kyllä viehätti hänen kielensä ja tyylinsä, vaikka ymmärrän hyvin, mikä siinä saattaa jopa ärsyttää. Tietynlaista kikkailua ja tarkkaan mietittyjä kielikuvia saattoi havaita. Ehkä kieli oli jopa turhan siloteltua, muokattua ja mietittyä. Siitä puuttui rosoisuus, joka olisi sopinut hyvin yhteen kirjan teemojen kanssa. Mutta ehdottomasti helppolukuista ja sujuvaa tekstiä kirjailija kirjoittaa ja toisinaan se riittää.

Itseäni ärsytti ja jopa inhotti suunnattomasti Julianin hahmo ja hänen tekonsa. Minun moraalikäsitykseeni ei ihan sovi se, että 29-vuotias mies, opettaja, ryhtyy seksisuhteeseen 16-vuotiaan oppilaansa kanssa. Minusta se oli lähinnä ällöttävää ja kyse oli hänen taholtaan suorastaan hyväksikäytöstä. Jotenkin minun oli vaikea ymmärtää asiaa Marinkaan kannalta. En olisi 16-vuotiaana voinut edes kuvitella ihastuvani itseäni noin paljon vanhempaan henkilöön, saati opettajaani (myönnettäköön, että opettajakunnassa ei kyllä ollut sellaisia tyyppejä, joihin olisi edes voinut kuvitella ihastuvansa, ei ollut nuoria karismaattisia sijaisiakaan;). Jo 5 vuotta tuntui hurjalta ikäerolta silloin. Tosin paremmin minä ymmärrän sen, että nuori tyttö ihastuu opettajaansa, jota kenties ihailee ja joka on jotenkin karismaattinen kuin sen, että tuo mies menee siihen mukaan ja pettää vielä vaimoaan siinä samalla. Huh huh. Tämä juonikuvio tökki todella pahasti.

Sen sijaan Anjan osuus oli jo huomattavasti parempi ja olisin ehkä toivonut, että siihen olisi paneuduttu jopa enemmän. Ehkä se olisi riittänyt kirjan kantavaksi teemaksi ja tuo Mari-Julian kuvio olisi voitu jättää pois tai ainakin vähemmälle. Itse ainakin olisin halunnut lukea vielä enemmän Anjan tarinasta.

Tästä kirjasta jäi ristiriitainen olo. Siinä oli paljon hyvää ja sellaista mistä pidin, mutta myös liikaa niitä häiritseviä asioita. Kaikesta huolimatta kirjailijan seuraava teos, Totta, kiinnostaa kovasti. Tämä oli vasta esikoinen, eikä missään nimessä huono sellainen (vaikka tämän tekstin perusteella nyt saattoi vaikuttaa, etten hirveästi pitänyt...), joten seuraavalta on ehkä lupa jo odottaa vähän enemmän. Mutta odottelen kiltisti, kunhan saan Tottan (tai miten tuota nyt pitäisi oikeaoppisesti taivuttaa...) kirjastosta lainaan.



Riikka Pulkkinen: Raja. Gummerus 2006. 399 sivua.

15 kommenttia:

  1. Minä luin tämän muistaakseni viime kesänä ja tykkäsin paljon. Julainin ja Marin suhde oli minustakin toki aika ällöttävää mutta ei se minua hirveästi häirinnyt. Totta oli ehkä vielä Rajaakin parempi...;)

    VastaaPoista
  2. Kirjan loppua kohden Anjan osuus tarinasta aina vain pieneni ja pieneni ja minäkin olisin toivonut sen osuuden menneen toisin päin.

    Olisin ehkä sulattanut tuon opettaja/oppilas -suhteen paremmin, jos Mari olisi ollut 18-vuotias. Ehkä se olisi ollut silloin hieman uskottavampi.

    Totta-kirjassa on mielestäni ehkä vieläkin enemmän korulauseita ja kielikuvia, mutta pidin enemmän sen tarinasta ja henkilöistä.

    VastaaPoista
  3. Sanna: En tiedä miksi minua nyt ärsytti tuo suhde niin paljon. Ehkä se oli se Julianin hamo, joka ällötti. Tai sitten mie olen vain rajoittunut. :D Mutta uskallan tosiaan odottaa Tottalta jotain enemmän. :)

    Janninna: Juuri niin, jotenkin se Anjan osuus oli paljon mielenkiintoisempi ja koskettavampi. Ja samaa mieltä tuon suhteen kanssa. Tosin silti siihen jäisi vielä se opettaja-oppilas-aspekti.

    Katsotaan miten seuraavan Pulkkisen kirjan kanssa käy. :)

    VastaaPoista
  4. Tunnut olevan kirjan kanssa aika samoilla linjoilla kuin minäkin. Nautin Pulkkisen kielestä ja kyvystä kirjoittaa tunnelmia. Pidin Anjan hahmosta, mutta Julianin ja Marin suhde ällötti minua, etenkin juuri Julian. Myös pientä epäuskottavuutta kirjasta löysin, mutta pidin silti.

    Luin Totan viime joulukuussa ja Rajan nyt helmikuussa. Olen iloinen, että luin kirjat tässä järjestyksessä, koska rakastuin Totta-kirjaan ja sen perusteella odotan kovasti Pulkkisen seuraavaa kirjaa (Pulkkinen kylläkin julkaisee harvakseltaan).

    VastaaPoista
  5. Muutamia epäuskottavuuksia huomasin minäkin ja aika lailla samaa mieltä kaikesta mitä sanoit. Pulkkinen osaa kyllä kirjoittaa, se on sanottava.

    Mukava kuulla, että Totta on parempi. Odotan nyt kovasti sen lukemista. :)

    VastaaPoista
  6. Jaan tosiaan samoja fiiliksiä. Ja olisin myös toivonut Anjan osuuksien kasvavan, ei pienenevän.
    Totta kuuluu myös minun kevätohjelmistooni. Sopii siihen Keskiluokan arki -haasteeseen!

    VastaaPoista
  7. Pulkkinen on hieno kirjailijatar, joskaan hänen kaksi ensimmäistä romaaniaan eivät ole tehnyt minuun ihan lyömätöntä vaikutusta. Niissä on paljon hyvää ja voin sanoa pitäneeni niistä, mutta ehdottomiin suosikkeihini ne eivät kuulu.

    Miltei välittömästi Rajan jälkeen Totta tuntui liian tutulta, sillä rakenne on samanlainen: asioita seurataan eri ihmisten näkökulmista. Samankaltaisuus häiritsi minua sen verran, että pidän Rajaa parempana, vaikka filosofisesti Totta on toki upeampi.

    Suosittelenkin, että pidät roiman tauon ja otat kunnolla etäisyyttä Rajaan ennen kun luet Totan.

    Minäkin odotan Pulkkisen seuraavaa. Toivottavasti rakenne on erilainen :-)!

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut molemmat Pulkkiset ja pidin Totasta (!) enemmän kuin Rajasta. Totta-kirjassa henkilöhahmojen tarinat ja kohtalot liittyvät paremmin yhteen kuin Rajassa ja on se muutemkin parempi.

    Olen miettinyt, mikä minua Rajassa häiritsi. Se on varmaan just Julianin ja Marin suhde. Mut sitten toisaalta ajattelen, että kirjailija voi ja hänen pitääkin nostaa esille vaikeita aiheita, jopa tabuja. Se, että tuollainen kuvio ärsyttää ja herättää inhoa, voi ollakin yksi kirjan tavoitteista. Se, onko sitten 16-vuotiaan ja lähes kolmikymppisen suhde uskottava, onkin toinen juttu.

    Tästä tulee mieleen Oatesin Kosto: rakkaustarina, joka on teemansa takia rankka, mutta samalla myös hieno kirja.

    Olen samaa mieltä siitä, että koko Julian-Mari -kuvion olisi hyvin voinut jättää pois ja keskittyä Anjaan ja hänen mieheensä. Siinä olisi ihan riittävästi aineksia yhteen kirjaan. Mutta jostain syystä se toinenkin tarina mukana kulkee. Se tietty tuo lisää just siihen raja-tematiikkaan.

    VastaaPoista
  9. Eikös se Julian ole nimen omaan kirjoitettu tarkoituksella ällöttäväksi ja suhde tuhnuiseksi. Niin minä sen ainakin ymmärsin. Toisaalta Marin ja Anjan suhde rakentaa kirjassa juuri sen jännitteen, mikä siinä on tarpeellista. Aivan kirjan lopussa kun mari suunnittelee itsemurhaansa ja Anja suunnittelee miehensä armomurhaa he keskustelevat kuolemasta ja keskustelu menee varsinkin Anjalta ohi (hän luennoi) ja Anja päätyy siis tekoon ja Mari ei.

    Jos siitä puuttuisi tuo Anja ja hänen tekonsa niin kirja olisi eri.

    Mia

    VastaaPoista
  10. Siitä onkin jo aikaa kun luin tämän, mutta pidin tästä todella paljon. Pulkkisen uusimmasta eli Totta- teoksesta pidin kuitenkin vielä enemmän! Olenkin ajatellut, että lukisin Rajan näin muutaman vuoden tauon jälkeen toisen kerran!

    VastaaPoista
  11. Morre: Joo, juuri niin päin sen olisi pitänyt mennä. Houkutteleva muuten tuo Keskiluokan arki-haaste, mutta taidan jättää suosiolla väliin, kun edellisetkin haasteet etenee niin huonosti. :D

    Paula: Onhan siinä puolensa, että kirjassa on useampia näkökulmia, mutta joskus se voi olla huono ratkaisu. Toisinaan käy niin, että jonkun tarina on mielenkiintoisempi ja muiden osuudet tekee mieli hyppiä yli, jotta pääsisi taas sen suosikin näkökulmaan.

    Pidän ehdottomasti taukoa ja se taitaa olla pakkokin, sillä kirja on niin suosittu, ettei sitä saa kirjastosta ilman todella hyvää tuuria. Ehkä hyvä niin, että saa vähän perspektiiviä.

    Anna Elina: Totta, inhoreaktion herättäminen voi olla ihan tarkoituksellinen toivekin. Ja vaikeista asioista ja tabuista on toki myös kirjoitettava. Jotenkin tämä oli kuitenkin itselleni tämmöisenään "tökkivä". Ehkä Julian/Mari kuviota ei olisi silti tarvinnut ihan kokonaan pudottaa pois, mutta jotenkin sitä olisi voinut leikata. Ja ehkä jotain olisi voinut jättää pois tai käsitellä toisin (esim. Marin viiltely jäi vähän epämääräiseksi ja turhan pinnallisesti käsitellyksi).

    Mia: Paljon mahdollista, että niin on. Tunnustan, etten ole lukenut kirjailijan omia kommentteja kirjasta (tai muuten taustoja sille). Mutta tuo saattaisi selittää sen, miksi hahmo herättää niin voimakkaita inhon tunteita. Ja onhan vahva inhoreaktiokin kenties parempi kuin ei minkäänlaista tunnetta. Ja olet oikeassa, kyllä Marin hahmo tosiaan tukee tarinaa ja Anjankin osuutta. Mutta silti olen sitä mieltä, että Anjalle olisi voinut antaa enemmän tilaa ja vaikka sitten vähentää Marin osuutta sen kustannuksella.

    Susa: En tiedä miksi mulla kesti näin kauan edes tarttua tähän. Ehkä kaikki se hypetys mediassa hieman vaikutti. Mutta olen tyytyväinen, että luin kirjan.

    Mukava muuten kuulla, että Totta on niin monen mielestä se parempi. :)

    VastaaPoista
  12. Oli kiva lukea arviosi Rajasta, Kuutar, ja koko tämä keskustelu! Ostin kirjan omaksi pari-kolme vuotta sitten, mutta en ole vieläkään lukenut - jostain syystä lukeminen tyssäsi aika alkuvaiheessa. Aion kyllä lukea kirjan joskus loppuun :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos, tästä virisikin mukava keskustelu kirjan teemoista. :) Minullakin kirja ehti olla hyllyssä ainakin sen pari vuotta ennen kuin sain luettua. :)

    VastaaPoista
  14. Hyvä arvostelu mainiosta kirjasta! Itse sain tämän vasta äskettäin luettua ja tykästyin kovasti.

    Kirjoitin blogini arvostelussa, että jokainen lukija löytää oman suosikkihahmonsa kirjasta, jonka elämää haluaisi seurata enemmän. Minulle se oli Mari, sinulle Anja. Juuri tällainen monipuolisuus/moniulotteisuus tekee tästä kirjasta niin erinomaisen!

    Teksi on hiottua ja kliinisen hyvää. Erittäin taitava kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmittaa ihan etten ole vielä saanut luetuksi Pulkkisen muita kirjoja, vaikka tämän lukemisesta on vierähätnyt jo näin pitkä aika. Odotukset Rajan seuraajien suhteen ovat korkealla.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.