perjantai 8. huhtikuuta 2011

Päivät 6-8

Olen jäljessä päivityksissä, joten nyt tulee kolme päivää kerralla.

Päivä 6: Kirja joka saa minut surulliseksi


Olen aika herkkä ja itken helposti elokuvia ja sarjoja katsella ja kirjoja lukiessa, joten tähän olisi montakin vaihtoehtoa. Monet todella hyvät kirjat ovat saaneet minut myös surulliseksi aiheensa tai tapahtumiensa vuoksi. Yksi ensimmäisitä kirjoista, joka tuli mieleeni, kun ryhdyin pohtimaan tätä kohtaa, oli Ian McEwanin Sovitus. Aivan loistava kirja ja sai minut kyynelehtimään monessakin kohdassa (ja samoin kävi elokuvaa katsellessa). Traagiset rakkaustarinat ovat aina takuuvarmoja itkettäjiä minun kohdallani, niin siis tämäkin, mutta ei se toki ole sen ainoa ansio.



Päivä 7: Aliarvostetuin kirja

Tämä onkin jo vaikeampi, sillä on hankala päättää miltä kantilta tätä katsoisi, mikä tekee kirjasta aliarvostetun tai kuka sen päättää. Kuten muutamat olivat jo maininneetkin, esimerkiksi hömppä on genrenä aliarvostettu, vaikka genren sisältä löytyy erinomaisia kirjoja. Samoin voisi ehkä sanoa dekkareista. Molemmat lajit ovat vähän sellaisia, että niiden lukemista saattaa joutua puolustelemaan, sillä kaikki eivät ehkä pidä niitä kovin vakavasti otettavana kirjallisuutena. Tai siltä ainakin joskus tuntuu. Aliarvostettuja kirjailijoita on myös varmasti paljonkin, sellaisia jotka eivät ole saaneet niin suurta huomiota lukijoiden keskuudessa kuin ansaitsisivat (tulee mieleen esimerkiksi Hilkka Ravilo, jolta tosin olen itsekin edelleen lukenut vasta yhden kirjan...). Mutta yksittäistä kirjaa on todella hankala nimetä.

Yritetään nyt kuitenkin. Minulle tuli mieleen eräs kirja, josta ainakin itse pidin kovasti, mutta joka ei ole juurikaan ollut esillä. Ei se tosin ole mitään korkeakirjallisuutta tai elämää suurempi klassikko, mutta toimi ainakin minulle viihdyttävänä historiallisena mysteerinä. Kysymyksessä on Katherine Nevillen Kahdeksan (jonka tosin luin vanhempana, nimellä Musta kuningatar julkaistuna painoksena). Julkaistu muuten paljon ennen kuin Da Vinci koodi...

Päivä 8: Yliarvostetuin kirja

Helpompi kuin edellinen, tulee mieleen moniakin kehuttuja kirjoja, joiden hyvyys ei ole oikein auennut itselleni. Moni on maininnut Sieppari ruispellossa ja voisin itsekin ihan hyvin valita sen. Kirja jäi minulta kesken, en oikein päässyt sisään siihen. Mutta onhan näitä muitakin klassikoita, joita en ihan tajua. Yksi joka on jäänyt erityisen hyvin mieleen, on joskus muinoin lukiossa äidinkielenkurssia varten luettu William Goldingin Kärpästen herra. Tämäkin olisi varmasti jäänyt kesken ellei se olisi ollut pakollista luettavaa. En pitänyt kirjasta yhtään, mielestäni se oli lähinnä kammottava. Kaiken kaikkiaan siis negatiivinen lukukokemus. Ymmärrän kyllä, että monikin tästä varmasti pitää, kun tämä kerran klassikoksi asti on noussut, mutta ei kyllä iskenyt minuun, ainakaan hyvällä tavalla. ;)

EDIT: No niin, nyt meni minultakin hermot noiden rivivälien kanssa, kun Blogger heittää ne miten sattuu, vaikka kuinka yrittäisi muokata. En tykkää.

8 kommenttia:

  1. Sovitus kyllä itketti, en muistanut sitä ollenkaan tuossa kohdin!

    Mutta minä kyllä pidin Kärpästen herrasta, se oli sopivan alkukantainen ja sellaisena virkistävä. :D

    VastaaPoista
  2. Voi, minäkin olin suorastaan hysteerinen Sovituksen loppuhetkillä. Onneksi tajusin lukea kirjan ennen kuin katsoin elokuvan. Kirjaversioon tutustuessa olisi muuten puuttunut juuri se tietämättömyys, joka oli tärkeää loppua kohti edetessä.

    VastaaPoista
  3. Täälläkin tykättiin Kahdeksasta, jatko-osa olikin sitten pettymys...

    VastaaPoista
  4. Peikkoneito: No tuosta Kärpästen herran lukemisesta on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta aikaa, voihan olla, että nyt olisi toisenlainen kokemu. Mutta ei ole tehnyt mieli tarttua siihen uudelleen, kun siitä jäi niin negatiivinen mielikuva. :)

    Sonja: Miekin luin ensin kirjan ja tosiaan jännitteen säilymisen kannalta se oli kyllä hyvä ratkaisu.

    Norkku: Mie en ole tuota toista osaa edes lukenut, taidan jättää suosiolla väliin sen.

    VastaaPoista
  5. Sovitus on elämäni sekä kirja- että elokuvakokemus! Onko sen vertaista?

    Minä suutuin pikkuvanhalle Brionylle, joka tunki itsensä joka paikkaan. En voi sietää tuontyyppisiä kakaroita ja sitten se pentu pilasi tähtiin kirjoitetun rakkaustarinan.

    Sieppari ruispellossa kirjasta samaa mieltä.

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti samaa mieltä! Minäkin suorastaan inhosin Brionya sen vuoksi mitä hän teki.

    VastaaPoista
  7. Hei, jumiuduin lukemaan tätä mielenkiintoista blogiasi.

    Salingerin sieppari-asiaan en kehtaa sanoa muuta kuin
    - A Perfect Day for Bananafish.

    VastaaPoista
  8. Hei, kiva kun vierailit blogissani. :)

    Pitää tsekata tuo ja ehkä myös antaa Siepparille vielä uusi mahdollisuus joskus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.