lauantai 9. huhtikuuta 2011

Päivä 9 - Kirja, josta en uskonut pitäväni, mutta jota päädyin rakastamaan

Mietin taas mistä näkökulmasta oikein tätä tarkastelisin. Yleensä, jos ennakkoasenteeni on negatiivinen, en edes tartu kirjaan ellei ole ihan pakko ja lukion jälkeen ei ole ollut pakko lukea kaunokirjallisuutta muuten kuin omasta halusta. Edellisessä postauksessa sivusin aihetta jo Kärpästen herran verran, mutta se oli selkeästi huono kokemus. Monia sellaisia kirjoja tulee mieleen, joista olen kyllä ollut sen verran kiinnostunut, että olen halunnut ainakin yrittää lukea niitä, mutta odotukset eivät ole olleet kauhean korkealla syystä tai toisesta ja sitten kirja onkin ylittänyt kaikki odotukset.

Mieleeni tulee yksi kirja, joka täyttää kriteerin kirjasta, jolta en odottanut juuri mitään, mutta joka osoittautui aivan loistavaksi ja jota todella rakastan vieläkin. Taas täytyy mennä niinkin kauas ajassa taaksepäin kuin muinaisiin lukiovuosiin. Eräällä äidinkielenkurssilla piti lukea jokin runokokoelma ja kirjoittaa siitä essee. En ollut lukenut runoja ennen sitä juuri ollenkaan (ainakaan vapaaehtoisesti) ja valitsin siis lähes umpimähkään jonkin kokoelman ja se oli Edith Södergranin Runoja. Ennakkoasenteeni oli lähinnä, että tämä on pakko lukea ja tästä on pakko kirjoittaa jotain, mutta siinä se. Kävi kuitenkin niin, että kokoelman runot lumosivat minut täysin. Voisi sanoa, että tästä lähti kiinnostukseni ja innostukseni runouteen. Södergran on ehdottomasti yhä yksi lempirunoilijoitani monen muun ohella. Hyllyyn on kertynyt jo useita runokirjoja, lähinnä suomalaisilta vanhemman polven runoilijoilta (Katri Vala, Mirkka Rekola, Eila Kivikk'aho...). Mutta suosituksia hyvistä uuden polven runoilijoista otetaan vastaan!

8 kommenttia:

  1. Voi, Edith on upea! Hän on ehdottomasti lempirunoilijani. Listasi vaikuttaa lupaavalta, oletko Uuno Kailaata kokeillut?

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti lukion äikänmaikkasi lukee tämän, sillä parempaa palautetta ei voi saada!

    VastaaPoista
  3. Anki: Niin on! :) Olen lukenut Kailaalta vain jotain yksittäisiä runoja kokoelmista, pitäisi kyllä tutustua tarkemmin. :)

    Kirsi: Se on ihan totta, toivotaan, että hän sattuu törmäämään tekstiini. :)

    VastaaPoista
  4. Minulla on juuri tuo ikivanha, haperoituva pokkari kolkytluvulta (?) joka on kuvassasi! Minäkin pidän Södergranista, kaunista, herkkää.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  5. Oi, ajan patinaa! Södergranin runot ovat tosiaan kauniita ja puhuttelevia.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinullekin! :)

    VastaaPoista
  6. Södergran on myös minun suosikkirunoilijoita. Löysin hänet lukioikäisenä - eli aikoja sitten.... Tuolloin luinkin paljon runoja (menin kirjastossakin aina ensimmäiseksi runokirjahyllyille). Sen jälkeen runouden harrastaminen on jäänyt vähemmälle. Harmi.

    VastaaPoista
  7. Kuutar, juuri tämä ikivanah Runoja on se kirja, joka 'nukkuu' kanssani eli on aina yöpöydälläni. Edith on ihan sielurunoilijani ja sitä hän on ollut jo kauan. Hieno valinta!

    VastaaPoista
  8. Anna Elina: Kiva kuulla, että joku muukin on löytänyt Södergranin lukioikäisenä! Täytyy tunnustaa, että vaikka noita runokirjoja on hyllyyn ekrtynyt, on minullakin nyt jäänyt vähemmälle runojen lukeminen. Pitäisi taas ryhdistäytyä sillä rintamalla. :)

    Leena: Aarre! Kiitos. Edith on upea! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.