perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kishwar Desai: Pimeyden lapset

Törmäsin tähän kirjaan muutamassakin blogissa ja kiinnostuin tästä sekä aiheensa että tapahtumapaikkansa vuoksi. Jotenkin yllätyin kirjan ohuudesta, olin kuvitellut, että se olisi paljon paksumpi. En tiedä miksi kuvittelin noin, ehkä minulla oli jokin "painavaa asiaa, paksu kirja" mielleyhtymä (jossa ei tietenkään ole mitään järkeä...). Mutta ei kirjan ohuus kuitenkaan muuttanut aihetta yhtään sen kevyemmäksi.

Kirjassa liikutaan todellisuudessa jossa tyttölapset eivät ole toivottuja ja niistä pyritään eroon keinolla ja hinnalla millä hyvänsä, joko ennen tai jälkeen syntymän. Tapahtumat sijoittuvat pieneen punjabilaiseen kylään, jonne kylästä itsekin kotoisin oleva sosiaalityöntekijä Simran Singh saa kutsun tulla puhuttamaan 14-vuotiasta Durgaa, jota epäillään 14 perheenjäsenensä murhasta. Tyttö on sulkeutunut eikä suostu puhumaan tapahtumien kulusta. Simran uppoutuu tutkimaan tapausta ja vähitellen tapahtumien taustat alkavat hahmottu kaikessa traagisuudessaan.

Kukin luku alkaa Durgan päiväkirjamerkinnällä, joiden myötä lukijalle hahmottuu kuva Durgan elämästä ja olosuhteista, jotka ovat johtaneet siihen, että hän on tutkintavankeudessa. Luvut puolestaan päättyvät sähköposteihin, joita Simran ja Durgan Iso-Britanniassa asuva käly lähettelevät toisilleen. Myös ne taustoittavat omalta osaltaan tapahtumia.

Jotenkin olen aina yhdistänyt tyttölasten hyljeksinnän Kiinaan, mutta tokihan sitä tapahtuu muuallakin. Siinä mielessä tämä oli aika karua luettavaa, kun ajattelee, että tämä on oikeasti todellisuutta vieläkin jossain päin maailmaa. Vanhat perinteet istuvat tiukassa ja esimerkiksi Intiassa tyttöjä pidetään rasitteena, sillä tyttöjen vanhempien tulee kustantaa myötäjäiset sulhaselle ja tämä voi johtaa jopa vararikkoon. Lisäksi eläketurvan puuttuessa vanhemista huolehtiminen kuuluu perinteisesti pojan tehtäviin, sillä tytöt siirtyvät naimisiin mentyään miehensä perheeseen. Vaikka Intiassa on lailla kielletty lapsen sukupuolen määrittäminen ennen syntymää, on siellä klinikoita, jotka ovat erikoistuneet siihen. Klinikoilla myös abortoidaan laittomasti sikiötä, jotka ovat osoittautuneet tytöiksi. Tyttövauvoista hankkiudutaan eroon myös syntymän jälkeen. Tämä oli taas hyvä esimerkki kirjasta, joka herättää oikeasti ajattelemaan ja tuo toisenlaisen todellisuuden lähelle.

(Kirjan päähenkilö Simran on siinä mielessä poikkeusyksilö, että hän on 45-vuotiaanakin yhä naimaton, vaikka äiti kovasti yrittääkin etsiä hänelle sulhasehdokkaita.)

Aiheestaan huolimatta kirja ei ollut raskasta luettavaa vaan se oli suhteellisen nopealukuinen ja piti ainakin minut otteessaan loppuun asti.  Kirjailija aikoo ilmeisesti jatkaa Simranin elämästä kirjoittamista ja mikäli näin tosiaan on, aion varmasti lukea tulevat kirjatkin.

 ½

Kishwar Desai: Pimeyden lapset. Like 2010. Suomentanut Terhi Kuusisto. 237 sivua.

Seuraavaksi sitten jotain ihan muuta...


Maailmanvalloitus: Intia

8 kommenttia:

  1. Hei kiitos tästä kirjavinkistä! Tämä kirja kiinnostaa ja aihe on tärkeä tyttöjen julmasta kohtelusta ja heikosta asemasta sukupuolensa perusteella. Jostain luin, että Kiinassa on jo jossain osissa naiskatoa ja miehille ei löydy vaimoja. Sen verran tehokkaasti tyttövauvoja on eliminoitu vuosikymmenten aikana.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, mukava, että kiinnostuit kirjasta! :) Aihe on todellakin tärkeä. Intiassakin on samankaltainen tilanne eli poikia on suhteessa paljon enemmän kuin tyttöjä juuri tuon eliminoinnin takia. Kirjassa tapahtumapaikkana olleessa Punjabin osavaltiossa tilanne on maan synkimpiä.

    VastaaPoista
  3. Länsimaalaisena kahden prinsessan äitinä on jotenkin niin vaikea tajuta tuota tyttölasten "huonommuutta" vaikka järkisyyt siihen tietääkin... Tällaiset kirjat ovat ehdottoman tärkeitä! Kiitos kirjaesittelystä, muuten olisin kirjannimen perusteella luultavasti kulkenut tämän kirjan ohi. Kaiken lisäksi olen lukenut Desailta vain Hulabaloon hedelmätarhasta ja se oli sellaista farssin juhlaa etten olisi arvannut Desain kirjoittavan tällaisesta aiheesta.

    VastaaPoista
  4. Oho, ääk ja kääk... nyt vasta älysin että tuo kirjailija oli KISHWAR Desai ja se Hulabaloonainen oli Kiran Desai - siis kaksi eri kirjailijaa ilmeisestikin??

    VastaaPoista
  5. Pyörittelin tätä kirjaa joskus käsissäni, ja ajattelin kyllä lukea vielä joskus. Tosin saa nyt nähdä, koska pystyn siihen tarttumaan.

    Tästä tuli kuitenkin mieleen kertoa, että luen juuri parhaillaan kirjaa Half the Sky (suom. Puolikas taivasta), josta ehkä täällä monet ovat kuulletkin. Suhteellisen karua luettavaa samaisesta aiheesta, siis naisiin ja tyttölapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmisoikeusrikoksista ja heidän heikosta asemastaan, siis ihan tietokirja. Olen vasta puolivälissä, mutta voin jo suositella, vaikka kirjoittajien tyyli onkin kovin "amerikkalainen".

    VastaaPoista
  6. Elma Ilona: Juu kyseessä on tosiaan kaksi eri kirjailijaa. Hämää tuo sama sukunimi kyllä ja aluksi itsekin sekoitin heidät keskenään. Kiran Desailta en itse ole lukenut vielä mitään, vaikka Menetyksen perintö kyllä kiinnostaakin.

    Tämän kirjan alkuteos on itse asiassa Witness the Night, mutta jostain syystä se on suomeksi Pimeyden lapset, joka on ehkä vähän harhaanjohtava nimi. Mutta aihe on tosiaan tärkeä! Kiva kun tekstini sai kiinnostumaan kirjasta. :)

    Miia: Suosittelen kyllä kirjaa, varsinkin jos aihepiiri kiinnostaa. Ja kiitos kirjavinkistä, pitää laittaa muistiin tuo kirja. Löytyy näköjään paikallisesta kirjastosta, mutta kaikki kappaleet ovat lainassa. :)

    VastaaPoista
  7. Upea blogi!
    Oletko Torey Haydenin kirjoihin perehtynyt? Suosittelen oikein lämpimästi :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos! :) Kiitos vinkistä, Torey Hayden on minulle vain nimenä tuttu, mutta pitäisi kyllä joskus tutustua hänen tuotantoonsa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.