lauantai 19. helmikuuta 2011

Markus Nummi: Karkkipäivä

Nyt on lukujumituksen katkaisija luettu. Kuten jo totesinkin edellisessä merkinnässä, kyllä tämä Finlandia-ehdokkuutensa on ansainnut ja minun puolestani vaikka voitonkin. Aiheeltaan tämäkään ei ole mitenkään kevyt, pääosassa ovat laiminlyödyt ja kaltoin kohdellut lapset, joista on tullut suorastaan näkymättömiä.

Elokuvakäsikirjoituksen kanssa tuskaileva kirjailija Ari lainaa puuttuvan kolikon pienelle pojalle kaupan kassalla ja kaupan ulkopuolella poika lyöttäytyy hänen seuraansa sanoen olevansa eksyksissä. Poika on Tomi (tai Tok Kilmoori), joka on huolissaan prinsessa Mirabellasta, jota ilkeä äiti pitää vankina. Ari ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta ei henno jättää poikaa oman onnensa nojaan. Samaan aikaan sosiaalityöntekijä Katri yrittää töiden lomassa kirjoittaa täydellistä luentoa osaamatta päättää, mikä olisi paras tapa esittää asiat. Sekoamisen partaalla puolestaan hoippuu Paula, jonka yritys hallita työtään, elämäänsä ja toisia ihmisiä on mennyt pieleen pelottavalla tavalla. Kuvaamissaan videopätkissä nainen valehtelee jopa itselleen asioiden oikeasta tilasta. Lopulta kaikkien neljän tiet kohtaavat.

Aika sanattomaksi tämä kirja kyllä tarinallaan veti, vaikka lehdistä saakin lukea vaikka minkälaisia juttuja lasten kohtelusta. Tässä oli nyt oikeastaan esillä kaksi ääripäätä, tyttö, jolla on töihinsä uppoutuva uraäiti, joka haluaa kontrolloida kaikkea ja kaikkia eikä kestä epäonnistumista ja poika jonka isä on alkoholisoitunut eikä uusperheen perustanut äiti oikein tunnu välittävän missä poika on. Minusta oli suorastaan käsittämätöntä, miten äiti voi jättää poikansa täysin tuntemattoman henkilön huostaan, kun nyt sattuu olemaan isän viikonloppu ja itsellä on kiire ties minne. Tämä kirja sai myös miettimään, miten onnellisessa asemassa itse on ollut, kun on sattunut syntymään perheeseen, jossa vanhemmat oikeasti välittävät ja huolehtivat. Se kun on täysin sattumankauppaa millaiset vanhemmat sattuu saamaan.

Vaikka jossain sanottiinkin, että kirjaan on vaikea päästä sisään, minä olin koukussa melkein alusta asti. Nummen tekstiä oli helppo ja miellyttävä lukea ja pidinkin paljon hänen kirjoitustyylistään ja tavastaan kuljettaa tarinaa eteenpäin. Minua ei myöskään häirinnyt se, että kirjassa oli neljä henkilöä, joiden näkökulmista asioita vuorollaan kerrottiin. Se toi kaikkien näkökulmat kätevästi esiin, vaikka ihan kaikkea ei suoraan kerrottukaan ja jokaisella oli oma käsityksensä meneillään olevista tapahtumista. Varsinkin Paulan kuvaus tapahtumista ja niiden syistä oli hänen omien vääristyneiden käsitystensä värittämä.

Suosittelen tätä kyllä varauksetta ihan kaikille. Tämä kirja tuskin jättää ainakaan aiheensa puolesta ketään kylmäksi. Tosin surullista kyllä, on myös niin, että tässä oli vain pari tapausta eivätkä varmastikaan ne pahimmat, kuten joku kirjan sosiaalityöntekijöistä taisi todeta muistaakseni Tomin tapauksesta.

Tämän myötä kiinnostuin kyllä Markus Nummen muusta tuotannosta, johon aion ehdottomasti tutustua.

Alkaa muuten tuntua siltä, että pitäisi ehkä tehdä hieman muistiinpanoja, kun jälkeen päin ei muista kaikkea mitä lukiessa mietti ja oivalsi.

11 kommenttia:

  1. Tarkistin kirjaston sivuilta, että mikä on tilanteeni tämän kirjan suhteen. Olen sijalla 410/498. Huh. Kiinnostaa todella paljon näiden moninaisten blogikehujen takia.

    VastaaPoista
  2. Minulle tämä kirja onkin ihan uusi tuttavuus. Ehdottomasti pistän sen "haluttavien" listalleni!

    VastaaPoista
  3. Hanna: Oho, onpa pitkät jonot. Täällä ei päästä noin isoihin lukemiin edes kaikkein suosituimpien kirjojen osalta ja tällä ei ollut enää ollenkaan varauksia, kun minä tämän kirjastosta mukaani nappasin. Tosin tämä onkin paljon pienempi kaupunki. Mutta hyväähän kannattaa odottaa! :)

    Elegia: Kiva että kiinnostuit ja toivottavasti saat tämän käsiisi! :)

    VastaaPoista
  4. Tämä pitää kyllä lukea! Täytynee vain varata nessupaketti, musta kun on omien lasten myötä tullut niin herkkä... Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Eipä kestä! Ja kannattaa tosiaan varata nenäliinoja viereen, itsellänikin kyllä kyyneleet pyrki silmiin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä tämä on todellinen helmi suomalaisessa kirjallisuudessa: taidokkaasti kirjoitettu ja kirja, jossa on paljon sanomaa.

    suosittelen ihan kaikille! Ja myöskin harmittelen, ettei tämä saanut Finlandiaa, kun musta olisi kuulunut juuri tälle kirjalle. Tosin olen menettänyt uskoni finlandiaan jo aikaa sitten.

    VastaaPoista
  7. Oikeassa olet! Mietin tämän luettuani, että Nenäpäivän on kyllä oltava todella huikea, kun päihitti tämän, mutta eihän se taida aina niin mennä näissä palkinnoissa. Aion kuitenkin ainakin koettaa lukea Nenäpäivän jossain vaiheessa, kunhan kirjan saa lainaan varaamatta sitä.

    VastaaPoista
  8. Tykkäsin kovasti tästä, ja vaikka en ole vielä Nenäpäivää lukenut (ja vaikka rakastin Pussikaljaromaania) olisin ollut antamassa Finlandian Nummelle oikopäätä.

    Ja ehdottomasti suosittelen tutustumaan myös Nummen aiempiin kirjoihin. Nummi on häkellyttävä kirjailija, sillä hän on kirjoittanut kolme keskenään täysin erilaista mutta silti erinomaista kirjaa. En edes osaa päättää, mikä niistä on suosikkini, ehkä Kiinalainen puutarha kuitenkin.

    Nummen aiempien kirjojen takia ostin Karkkipäivän ihan itselleni, vaikka yleensä ostan uutuuskirjoja aika harvoin (paitsi lahjoiksi), olin nimittäin aika varma, että pitäisin ostoksestani.

    VastaaPoista
  9. Tämän perusteella uskallan odottaa vaikka mitä Nummen muilta kirjoilta. Oikeastaan tuo, että ne ovat kaikki erilaisia vielä nostaa kiinnostusta. Hieman harmittaa, etten ole aiemmin löytänyt hänen kirjojaan. No mutta, onneksi edes nyt. :)

    VastaaPoista
  10. Kadonnut pariisi oli hieno. En ole tätä vielä ehtinyt lukea, mutta nyt aion.

    VastaaPoista
  11. Ja minä taidan tarttua tuohon Kadonneeseen Pariisiin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.