sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Lukujumitusta

Minulle kävi vähän hassusti ja toisaalta klassisesti (ts. näin on käynyt ennenkin). Sain kirjastosta yhtä aikaan lainaan monta sellaista kirjaa, jotka olen jo pitkään halunnut lukea. Ihannetilanne? Ei tällä kertaa, sillä en saanut luettua yhtäkään noista kirjoista. Aloitin kyllä useampaa, mutta lukeminen ei vain lähtenyt sujumaan sitten millään. Kyse ei siis ollut siitä, että kirjat olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kenties syynä oli se, että innostuksissani aloitin useampaa kirjaa, mutta en sitten pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään. Päädyin sitten palauttamaan kirjat kirjastoon odottamaan suotuisampaa aikaa.

Onneksi jumitus alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kiitos Markus Nummen Karkkipäivän, jonka lukeminen lähti etenemään vauhdilla. Jo nyt on selvää, että tämä kirja on ollut ansaitusti Finlandia-ehdokkaana.

Näitä lukujumeja tulee toisinaan, mutta onneksi ne eivät enää nykyisin kestä kovin pitkään.

15 kommenttia:

  1. Kyllä niitä vaan tulee. Nyt opiskelujen myötä joudun/saan lukea hirmuisen määrän kirjoja tiiviiseen tahtiin. Sen jälkeen yleensä on pienimuotoinen ähky. Silloin kirjoitan joko itse tai teen jotain ihan muuta.

    Makeaa mahan täydeltä :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on kovin vaativainen keskittymiskyky. Eli en pysty jakamaan sitä kovin moneen kirjaan yhtäaikaa. Olen kyllä kokeillut, mutta joka kerta yhtä huonolla menestyksellä. Alitajuntani sanoo, että miksi aloittaa montaa kirjaa, kun ei fyysisesti kuitenkaan pysty lukemaan kuin yhtä kerrallaan :)

    Joilta kuilta tämä onnistuu ja olen ehkäpä hieman kateellinen siitä..

    VastaaPoista
  3. Mulle käy usein niin, että haluan lukea juuri niitä kirjoja, joita ei ole pakko lukea. Lukujumitan usein luentokursseille luettavien teosten äärellä.

    VastaaPoista
  4. Täällä on vähän sama vika. Makuuhuoneen lattialla on mahtava setti hyviä kirjoja, mutta ei vaan oikein huvita. No, onneksi ei ole pakko.

    VastaaPoista
  5. Tuo on muuten totta, että joskus iskee lukujumitus hyvienkin kirjojen kanssa, varsinkin jos niitä on liikaa ;)

    Itselläkin oli syksyllä vaihe, että kirjastosta oli lainassa tosi iso pino juuri niitä kaipaaminia kirjoja, mutta sitten iski ähky, että mistä aloittaa.

    Minä en pysty lukemaan kuin yhtä kirjaa kerrallaan. Tai no pystyisin, mutta en halua. Minusta jotenkin se yhden kirjan lukukokemus kärsii, jos lukee rinnakkain muutakin romaania.

    VastaaPoista
  6. Morre: Niin se taitaa olla, että liika on liikaa, kaikessa hyvässäkin. Onneksi(?) minun ei tarvitse opiskelujen puolesta lukea kovin paljoa.

    Teresita: Minäkään en aiemmin lukenut kuin yhtä kirjaa kerrallaan, mutta nykyään olen lipsunut tuosta. Tosin yleensä pyrin siihen, että samaan aikaan lukemani kirjat ovat erityyppisiä, etten menisi sekaisin.

    Hanna: Sama täällä, tosin opintoihini ei liity lukemista juurikaan, mikä on ehkä hyväkin, sillä todennäköisesti lukisin kaikkea muuta. :)

    Tessa: Niin, se on hyvä, ettei ole pakko lukea, jos ei innosta, mutta kyllä se harmittaa, kun joutuu kantamaan ne kirjat takaisin kirjastoon.

    Susa: Juuri tuo mistä aloittaa-ongelma oli ihan ylitsepääsemättömän vaikea. Mutta hieman lohduttaa, etten ole ainoa, jolla on tämä ongelma.

    Kyllä se minullakin usein menee niin, että vaikka olen aloittanut useampaa kirjaa, yksi on yleensä ylitse muiden ja sitä tulee luettua eniten. Ellei sitten tosiaan ole niin, että luen välillä vaikka sarjakuvaa tai runokirjaa eli selkeästi erilaista teosta.

    VastaaPoista
  7. Tuttu tunne täälläkin tuo jumitus. Itse jumituin - tai oikeastaan sain ähkyn - Finladia-palkintokirjojen kanssa. Onneksi aika on tähän vaivaan paras lääke.

    Ihanaista ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  8. Kiitos ja hyvää ystävänpäivää! :) Se on totta, että aika auttaa ja se, että keskittyy välillä muuhun, ehkä lukee jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
  9. Lumoavaa ystävänpäivää, Kuutar♥

    VastaaPoista
  10. Minä en pysty lukemaan useampaa kirjaa samanaikaisesti, paitsi... kun ne ovat eri kielillä. Niinpä minulla onkin yleensä kesken yksi suomeksi, yksi ranskaksi ja parhaimmillaan vielä yksi englanniksi. Kun yksi tökkii niin sitten vaan seuraavalla kielellä eteenpäin. VAikka ei kielenvaihtokaan kyllä aina auta.

    VastaaPoista
  11. Leena: Kiitos! Oikein ihanaa ystävänpäivää myös sinulle! ♥

    Eriqou: Minusta taas tuntuu, että kun luen englanninkielistä kirjaa, en pysty keskittymään muihin. Vieraalla kielellä lukeminen vaatii minulta paljon enemmän, sillä en ole siihen ihan niin tottunut.

    Minulla tosiaan kielen sijaan on eri genret ja vielä tarpeeksi erilaiset. Aina ei tosin oikein mikään innosta, mutta niitä kausia on aika harvoin.

    VastaaPoista
  12. Kylläpäs kuulostaakin tutulta! Kärsin itse aivan samasta tässä heti Hibiskuksen jälkeen. Moni kirja retkotti tuossa avoimena ja jo aloitettuna, mutta lukemisesta ei tullut mitän. Nyt on sitten aloittamisen ongelma. Edellinen on luettu ja pitäisi päättää, mitä seuraavaksi.

    Onneksi on, mistä valita!

    VastaaPoista
  13. SE on kyllä totta, että joskus kun on lukenut kirjan, joka on ollut todella vaikuttava, on hankala päättää mitä lukisi seuraavaksi. Mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Mutta on hyvä jos valinnanvaraa on paljon. :)

    VastaaPoista
  14. Minullakin oli lukujumi kun jäin liian monen kirjan loukkuun. Nyt pääsin siitä kun suosiolla karsin ne jotka eivät iskeneeyt kipinää, vaikka kuinka olivat palkittuja ja ylistettyjä... nyt luen vainn niitä joista itse nautin. Vapauttava tunne!

    VastaaPoista
  15. Se on kyllä tehokkain tapa päästä jumituksesta eroon, että ei ainakaan väkisin yritä lukea mitään, mikä ei vaan iske. Ja etsii sitten luettavaksi vaikkapa jonkun "luottokirjailijan" kirjan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.