perjantai 4. helmikuuta 2011

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiscus

Afrikkaan sijoittuvat kirjat ovat nyt kovasti mieleen minulle, muutenkin kuin kaunokirjallisen maailmanvalloituksen myötä. Tämä kirja sijoittuu Nigeriaan ja on kirjailijan esikoisteos. Hänen toinen kirjansa Puolikas keltaista aurinkoa on käsittääkseni suositumpi ja palkittu ja paljon kehuttu ja se on ollut minunkin lukulistallani jo hyvän aikaa. Tämä sattui kuitenkin sopivasti kirjastossa vastaan.

Kirjan minä-kertoja on 15-vuotias Kambili Achike, jonka isä on perheen ulkopuolisten  mielestä kaikin puolin hyvä mies. Perheelleen tuo mies on kuitenkin ankara ja väkivaltainen. Vaikka Kambili ja hänen isoveljensä Jaja eivät ole joutuneet kokemaan köyhyyttä, ei heidän elämänsä kaiken aineellisen yltäkylläisyyden keskellä ole huoletonta, vaan heitä sitovat isän asettamat tarkat rajat. Kun isän sisar Ifeoma kutsuu sisarukset perheensä luokse vierailulle heille avautuu aivan uudenlainen maailma ja vapaus, jota he eivät ole ennen kokeneet. Ensi töikseen täti ottaa heiltä pois heidän isänsä laatimat lukujärjestykset, joita he yleensä joutuvat noudattamaan orjallisesti. Ifeoma-tädin talossa he ovat ensimmäistä kertaa elämässään vailla velvollisuuksia ja aikatauluja. Vaikka tädin perheen elämä on niukkaa ja kaikessa joudutaan säästämään, on se kuitenkin täynnä naurua ja iloa.

Kirjan lukeminen ei ollut kaikissa kohdissa miellyttävää, vaikka teksti oli sujuvaa ja tarina vei mukanaan. Tähän ei ollut syynä se, että kirja olisi ollut jotenkin huono (päin vastoin, se oli oikein hyvä) vaan tietyt tapahtumat, joita kirja sisälsi. Perheväkivalta on niitä aiheita, jotka saavat minut näkemään punaista.

Joskus tulee vastaan henkilöhahmoja, jotka ovat niin vastenmielisiä (syystä tai toisesta), että niitä suorastaan inhoaa/vihaa. Tässä kirjassa päähenkilön isä oli juuri tuollainen henkilö. Tämän kiihkomielinen katolilaisuus ja suoranainen sadistisuus sai minut melkein voimaan henkisesti pahoin. Perhettään hän kontrolloi jokaisessa asiassa ja väkivallan uhka oli koko ajan läsnä. Paljastamatta loppuratkaisua voin varmaan todeta, että tämän valossa kirja ei olisi oikeastaan voinut loppua toisella tavalla.

Kuten jo sanoin Chimanda Ngozi Adichie kirjoittaa sujuvasti ja kiinnostavasti. Hän on onnistunut kuvaamaan Kambilin kokemana tapahtumat, niin ne vaikeammat kuin vähän valoisammatkin, ja hänen tunteensa taitavasti ja koskettavasti. Tämän kirjan luettuani haluan yhä enemmän lukea Puolikas keltaista aurinkoa. Toivottavasti odotukset eivät ole nyt liian korkealla.



Maailmanvalloitus: Nigeria

15 kommenttia:

  1. Mä niin odotan, että pääsen tämän kirjan kimppuun. Puolikas keltaista aurinkoa oli yksi viime vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksiani!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin paljon tästä kirjasta. :) Se johtui paljon siitä, että vaikka asiat oivat välillä kauheita, ei kirja kuitenkaan rypenyt synkkyydessä vaan siinä oli toivoa ja valoa mukana.

    VastaaPoista
  3. Hei! Mielestäni olet onnekas, kun luet kirjat "oikeassa" järjestyksessä! Hibiskus on hieno ja hyvä romaani, mutta Puolikas keltaista aurinkoa on loistava! Voit huoleti tarttua siihen pelkäämättä pettymystä, uskallan luvata. Kirjat ovat niin erilaiset, mutta kerronta ja kirjoitustapa ovat kuitenkin samaa laadukasta tasoa.

    VastaaPoista
  4. Minulla on molemmat (tämä ja Puolikas keltaista aurinkoa) omassa hyllyssä ja taidankin lukea ne ns "oikeassa" järjestyksessä. Odotan jo pääseväni tämän kimppuun!:)

    VastaaPoista
  5. Morre, ja minä puolestani odotan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjan lukemista! :)

    marjis, juuri näin. Tätä ei ollut ihan niin ahdistava lukea kuin aiheensa puolesta olisi voinut luulla. :)

    Hei Kirsi! Minäkin olen ollut siinä käsiteyksessä, että vaikka tämäkin on hyvä kirja on Puolikas keltaisia aurinkoa vielä parempi. Hienoa kuulla, että en odota liikoja. :)

    VastaaPoista
  6. Puolikas keltaista aurinkoa oli minullekin (monien muiden tavoin) yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista. Purppuranpunainen hibiskus kuuluu luonnollisestikin lukulistalleni. Itse asiassa pari viikkoa sitten kirjakaupassa pitelin tätä kädessäni, mutta päädyin yhteen toiseen vielä lukemattomaan kirjaan. Odotan kyllä edelleen tätä. :)

    VastaaPoista
  7. Sanna, minusta alkoi tuntua, että pitää ehkä hankkia itselle tuo Puolikas keltaista aurinkoa. :)

    Lumiomena, suosittelen kyllä tätä ehdottomasti, hieno kirja. Ja nyt haluan tosiaan äkkiä luettavaksi tuon toisen! :)

    VastaaPoista
  8. Minäkin odotan niin paljon, että tämän jostain käsiini saan. :j

    VastaaPoista
  9. Tämä nigerialaiskirjailija on kyllä erittäin taitava. Itsekin olen lukenut (js tykännyt!) nuo molemmat romaanit, joskin luin "väärässä järjestyksessä" ja englanniksi, kun eivät ne olleet silloin vielä suomeksi ilmestyneet.

    Nyt sitten lainasin kirjastosta Adichien novellikokoelman The Thing Around Your Neck. Sekin tuli jo pari vuotta sitten, mutta olen unohtanut hankkia sen käsiini. Nyt olen lukenut kolme ensimmäistä novellia ja olen jo aika innoissani. Novellit tuntuvan käsittelevän monia jo romaaneista tuttuja teemoja. Mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua!

    VastaaPoista
  10. Palaan taajuuksille. Huomasin, että ehdit ensin ;)... Juuri sain kirjan päätökseen ja tekstiä pukkaan kasaan. En lukenut ajatuksiasi vielä, haluan ensin oman tekstin kasaan, mutta sen jälkeen onkin mielenkiintoista palata ja katsoa, mitä sinä pidit.

    VastaaPoista
  11. Peikkoneito, hyvää kannattaa odottaa! :)

    Miia, minä vasta viime vuonna tiedostin tämän kirjailijan olemassaolon, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :) Toivottavasti saadaan tuo novellikokoelmakin pian suomeksi. Vaikka luen toisinaan myös englanniksi niin mieluiten kuitenkin luen suomeksi. :)

    Valkoinen kirahvi, joo, minulla ehti vierähtää jokunen viikko tämän lukemisesta ennen kuin sain kirjoitettua ajatukseni tänne. Olen ollut jotenkin hidas nyt alkuvuonna, vaikka lukutahti on ollut entisenlainen. Jännä tietää mitä mieltä sinä olit tästä kirjasta. :)

    VastaaPoista
  12. Lopulta sain oman tekstin kasaan ja nyt pääsin tänne lukemaan ja tuoreeltaan kommentoimaan! Oli kiinnostva kuulla sinun ajatuksiasi, kun on juuri laskennut kirjan käsistään. Blogielämän autuutta!

    Luulen, että kirjoittaminen vaati minulta juuri siksi yllättävän paljon aikaa, että kirja oli paikoin hyvin raskas ja meni ihon alle. Koin tapahtumat hyvin voimakkaasti Kambilin silmin ja korvin. Istuin useita kertoja bussissa kuulematta ja näkemättä, täysin kirjaan uppoutuneena. Siksi nostankin tämän kirjan itse korkeammalle kuin Puolikas keltaista aurinkoa, joka sekin on loistava. En usko, että sillä on merkitystä, missä järjestyksessä kirjat lukee. Minusta tämä oli kuitenkin niin ja aidosti vereslihalla kirjoitettu, etten muista vastaavaa aivan lähiaikoina kokeneeni. On käsittämätöntä, että joku osaa kirjoitta näin upean, ehyen ja kypsän esikoiskirjan!

    Koin isän hyvin samanlaisena kuin sinä. Pitkästä aikaa törmäsin tyyppiin, joka on täysin sietämätön. Kaksinaismoralismi sai minut vihaamaan henkilöä syvästi. Se, miten hän loi omaa imagoaan ja samalla pahoinpiteli perhettään. Huh!

    Perhedynamiikkaa oli kuvattu todella hienosti! Rivien välissä oli paljon sellaista, mitä riveiltä ei voinut lukea. Tämäkin oli ehdoton vahvuus!

    Kunpa novellit suomennettaisiin pian. Muutoin taidan yrittää niitä englanniksi, vaikka olenkin tolkuttoman laista lukemaan muilla kielillä.

    VastaaPoista
  13. Aihe ja tapahtumatkin olivat tosiaan raskaita ja välillä ahdistaviakin, mutta onneksi siellä oli mukana se toivokin ja loppu varsinkin oli minusta jopa ehkä valoisa.

    Ja tuo isän hahmo sai todella veren kiehumaan useaan otteeseen.

    Minä haluan yleensä lukea ensisijaisesti suomeksi, sillä vaikka englantia suhteellisen hyvin ymmärränkin, kielitaitoini on kuitenkin sen verran vajavainen, etten ehkä saa ihan kaikkea irti englanniksi lukiessa. Ja englanniksi lukeminen on myös paljon hitaampa. Tuota novellikokoelmaa ei muuten löydy paikallisesta kirjastosta, joten elän toivossa, että se tosiaan suomennettaisiin. :)

    VastaaPoista
  14. Tämä onkin sitten pakko lukea. Puolikas keltaista aurinkoa olen lukenut ja pidin siitä todella paljon. Taiten kirjoitettu!

    VastaaPoista
  15. Ja minun on pakko nyt heti saada se Puolikas keltaista aurinkoa! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.