Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Karin Slaughter: Pelon huone

Kuva
Odotin sitkeästi, että saan tämän kirjastosta lainaan (varaan kirjoja erittäin harvoin, sillä euron varausmaksu on ainakin näin opiskelijan näkökulmasta suuri) ja viimein odotus palkittiin. Kuten olen aiemmin tuonut esille, Karin Slaughter on lempidekkaristejani ja ehdottomasti lajityypin kärkikastia. Pelon huone on toinen osa Will Trent/Atlanta sarjaa.

tarina saa alkunsa, kun Atlantan varakkaalla esikaupunkialueella asuva Abugail Campano tulee kotiinsa tennistunnilta ja löytää tyttärensä verisenä yläkerrasta. Tämän viereen on polvistunut mies veitsi kädessään ja äiti, olettaen tämän olevan murhaaja, ajautuu kamppailuun miehen kanssa traagisin seurauksin. Paikalle kutsuttu Atlantan poliisi tekee tutkimuksissaan virheen ja erikoisagentti Will Trenti saa tutkinnan vastuulleen. Trentin pariksi määrätään vastahakoinen Faith Mitchell, joka ei voi sietää häntä. Kaksikon on kuitenkin ennakkoasenteistaan huolimatta työskenneltävä yhdessä, jotta rikos saadaan ratkaistua.

Will Trent on ehdottom…

Markus Nummi: Karkkipäivä

Kuva
Nyt on lukujumituksen katkaisija luettu. Kuten jo totesinkin edellisessä merkinnässä, kyllä tämä Finlandia-ehdokkuutensa on ansainnut ja minun puolestani vaikka voitonkin. Aiheeltaan tämäkään ei ole mitenkään kevyt, pääosassa ovat laiminlyödyt ja kaltoin kohdellut lapset, joista on tullut suorastaan näkymättömiä.

Elokuvakäsikirjoituksen kanssa tuskaileva kirjailija Ari lainaa puuttuvan kolikon pienelle pojalle kaupan kassalla ja kaupan ulkopuolella poika lyöttäytyy hänen seuraansa sanoen olevansa eksyksissä. Poika on Tomi (tai Tok Kilmoori), joka on huolissaan prinsessa Mirabellasta, jota ilkeä äiti pitää vankina. Ari ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta ei henno jättää poikaa oman onnensa nojaan. Samaan aikaan sosiaalityöntekijä Katri yrittää töiden lomassa kirjoittaa täydellistä luentoa osaamatta päättää, mikä olisi paras tapa esittää asiat. Sekoamisen partaalla puolestaan hoippuu Paula, jonka yritys hallita työtään, elämäänsä ja toisia ihmisiä on mennyt pieleen pelottavalla tavalla. K…

Lukujumitusta

Minulle kävi vähän hassusti ja toisaalta klassisesti (ts. näin on käynyt ennenkin). Sain kirjastosta yhtä aikaan lainaan monta sellaista kirjaa, jotka olen jo pitkään halunnut lukea. Ihannetilanne? Ei tällä kertaa, sillä en saanut luettua yhtäkään noista kirjoista. Aloitin kyllä useampaa, mutta lukeminen ei vain lähtenyt sujumaan sitten millään. Kyse ei siis ollut siitä, että kirjat olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kenties syynä oli se, että innostuksissani aloitin useampaa kirjaa, mutta en sitten pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään. Päädyin sitten palauttamaan kirjat kirjastoon odottamaan suotuisampaa aikaa.

Onneksi jumitus alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kiitos Markus Nummen Karkkipäivän, jonka lukeminen lähti etenemään vauhdilla. Jo nyt on selvää, että tämä kirja on ollut ansaitusti Finlandia-ehdokkaana.

Näitä lukujumeja tulee toisinaan, mutta onneksi ne eivät enää nykyisin kestä kovin pitkään.

Kommenteista

Nyt on tullut ilmi sellainen asia, että kaikki kommentit eivät ehkä pääse läpi blogini kommnettienvalvontaan syystä tai toisesta. En tosin heti sulje pois sitäkään, että olisin itse sekoillut kommenttien julkaisemisen yhteydessä, sillä äkkiäkös sormi lipsahtaa väärälle painikkeelle. Mutta päätin nyt kuitenkin ottaa pois tuon valvonnan. Lähinnä se on ollut päällä roskapostin ja muun häiriköinnin valvomiseksi eli ei ole ollut tarkoitus sensuroida mitenkään kommentteja. Eli nyt kaikkien kommenttien pitäisi näkyä automaattisesti sivuilla niiden lähettämisen jälkeen.

Mutta jos kommenttisi on jäänyt julkaisematta, se on ollut joko tekninen häiriö tai minun inhimillinen virheeni. Harmittaa vain, kun en tiedä mistä tämä johtuu ja onko näin käynyt usein.

Edit. Eli pitäisi toimia nyt. Täytyy sanoa, että vaikka itse alaa opiskelenkin, olen kyllä silti joskus pihalla näiden tietoteknisten ongelmien kanssa.

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiscus

Kuva
Afrikkaan sijoittuvat kirjat ovat nyt kovasti mieleen minulle, muutenkin kuin kaunokirjallisen maailmanvalloituksen myötä. Tämä kirja sijoittuu Nigeriaan ja on kirjailijan esikoisteos. Hänen toinen kirjansa Puolikas keltaista aurinkoa on käsittääkseni suositumpi ja palkittu ja paljon kehuttu ja se on ollut minunkin lukulistallani jo hyvän aikaa. Tämä sattui kuitenkin sopivasti kirjastossa vastaan.

Kirjan minä-kertoja on 15-vuotias Kambili Achike, jonka isä on perheen ulkopuolisten  mielestä kaikin puolin hyvä mies. Perheelleen tuo mies on kuitenkin ankara ja väkivaltainen. Vaikka Kambili ja hänen isoveljensä Jaja eivät ole joutuneet kokemaan köyhyyttä, ei heidän elämänsä kaiken aineellisen yltäkylläisyyden keskellä ole huoletonta, vaan heitä sitovat isän asettamat tarkat rajat. Kun isän sisar Ifeoma kutsuu sisarukset perheensä luokse vierailulle heille avautuu aivan uudenlainen maailma ja vapaus, jota he eivät ole ennen kokeneet. Ensi töikseen täti ottaa heiltä pois heidän isänsä laat…

Tunnustus

Kuva
Sain Susa P:ltä, Elskulta ja Jossulta tämän tunnustuksen, johon siis liittyy myös 7 asian kertominen itsestään. Kiitos kovasti, tämä lämmitti mieltäni! :) Olen aiemmin jo paljastanut 7 asiaa, joten piti tarkistaa, etten kerro samoja asioita toiseen kertaan.

1. Katson aika paljon (liikaa...) TV-sarjoja, hyllystäni löytyy lukuisia eri sarjojen DVD-bokseja, joistakin jo päättyneistä sarjoista omistan kaikki kaudet. Lisäksi seuraan monia sarjoja televisioista. Tässäkin pätee sama kuin elokuvissa ja kirjoissa eli pidän monentyyppisistä sarjoista draamasta sci-fiin. Lempisarjojen lista on niin pitkä, että en nyt ala luettelemaan.

2. Saatan nukkua jopa 12 tuntia putkeen, jos mitään häiriötekijöitä tai pakkoa nousta tiettyyn aikaan ei ole. Muutenkin inhoan aikaisia aamuherätyksiä ja mieluiten heräilisin omaan tahtiini. Tänä lukuvuonna se on ollut yllättävää kyllä useimpina aamuina mahdollista, sillä tunnit ovat harvemmin alkaneet ennen kymmentä.

3. Edellisestä pääsenkin aasinsillan kautta si…