tiistai 4. tammikuuta 2011

Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa

Palataan vielä viime vuoden puolelle tämän kirjan myötä. Tämän(kin) kirjan löysin Leenan arvostelun kautta. Sade lankeaa jatkaa tutustumistani muualle kuin länsimaihin sijoittuvaan kirjallisuuteen. Sen teemassa on paljon samaa kuin Jeninin aamuissa, tässäkin liikutaan maailman kriisipesäkkeessä, mutta kertojana on tällä kertaa länsimainen avustustyöntekijä. Maanosakin on eri, sillä nyt ollaan Afrikassa, tarkemmin Sudanissa.

Maria istuu yksin haamujensa kanssa lontoolaisessa asunnossaan ja yrittää unohtaa. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat liian tuskallisia muistettavaksi, mutta kuitenkin ne pyrkivät pintaan sinnikkäästi. Bill, Sean, Michael, Polio-John, Runoilija-Bol, komentaja Wol, päällikkö Deng ja tyttärensä Adel sekä sotavalokuvaaja Grace Mulholland eivät anna Marian unohtaa. Kymmenen vuotta sitten, nuorena lääkäriopiskelijana, hän pestautui avustustyöntekijäksi sisällissodan ja nälänhädän runtelemaan Etelä-Sudaniin. Totuus iskee vasten kasvoja jo ensimmäisellä avustuslennolla, kun Maria ja kokeneemmat avustustyöntekijät irlantilainen Sean ja yhdysvaltalainen Bill jäävät jumiin pieneen Adekin kylään kiitoradan tuhouduttua pommituksessa heidän saapumisensa jälkeen. Marialle selviää, että kyse on paljon muustakin kuin nälänhädästä, kyse on kansanmurhasta. Vaikka kolmikko puurtaa auttaakseen pahoin nälkiintyneitä ja sairaita ihmisiä, joita alkaa vaeltaa lähiseuduilta lisää tiedon avustustyöntekijöiden perustamasta ruokinta-asemasta levittyä, tuntuu tehtävä toivottomalta. Kaikkia ei voi pelastaa. Kuukaudet kuluvat ja kuin huomaamatta Maria kiintyy kyläläisiin. Kunnes...

Lukiessa tietää, että jotakin kauheaa, kauheampaa on tulossa, sillä nykyisyyden Maria on täysin hajalla. Jotain on tapahtunut, jotain mitä hän ei halua muistaa, jotain mikä saa hänet piilottamaan tapahtuneesta kertovan sanomalehtileikkeen laatikon perälle. Koko ajan tarinan edetessä tiesin, että se särkee vielä sydämeni. Kuinka sodasta kertovat tarinat voisivat muuta tehdäkään. Ihan mustimpaan epätoivoon ja suruun se ei onneksi jätä vaan loppu on yllättävän toiveikas kaikesta huolimatta. Mieleenpainuva, vaikuttava ja koskettava lukukokemus tämä oli ilman muuta ja suosittelen lämpimästi kaikille.

Olen nyt lukenut enemmän Afrikkaan sijoittuvia kirjoja kuin koskaan ja mitä enemmän olen niitä lukenut sitä enemmän haluan lukea lisää. Afrikassa (kuten oikeastaan missä tahansa muussakin ei-länsimaisessa) kiehtoo maanosan erilaisuus verrattuna omaamme. Kirjojen kautta siitä voi saada jonkinlaisen kuvan, pilkahduksen, mutta sekin jättää vain halun kokea se itse. Tämä on taas näitä "ehkä vielä joskus" -asioita, on niin monta muutakin paikkaa, joissa haluaisin käydä. Kaikkialla.

½


Maailmanvalloitus: Sudan

8 kommenttia:

  1. Kuutar, kiitos linkityksestä ja siitä, että luit tämään kirjan♥ Minä linkitän nyt sinut!

    Tämä kirja on paitsi äärimmäisen kiinnostava, myös tärkeä: Meidän pitää tiedostaa. En halua enää koskaan kuulla, mitä kerran hyvin koulutettu ihminen kysyi minulta: "Mikä ihmeen Darfur?"

    Kuutar, minäkin olen siirtyillyt maantieteellisesti aika erikoisesti, mutta ehkä se on vain avartavaa. Ja mikäli Waltariin on uskominen, niin jo lukeminen avartaa suuresti eli kohta olemme yliavartuneita;-)

    VastaaPoista
  2. PS. Vein linkityksen tämän päivän lyhyeen kirjatiedotukseen, jossa oli tätä enen kolme muuta kirjaa ja niistä jotain.

    Eivät viime vuoden kirjat ole vanhoja. Näitä myydään täysillä vielä tämä vuosi ainakin. Toisaalta, joskus on kiva tehdä joku oikeasti vanha kirja. Minulla on vielä muutamia, joita en ehtinyt ja teen niitä vuorotellen uusien kanssa...tai en ihan vuorotellen, vaan vähän fiilsiten mukaan;-)

    Hieno juttu ja hyvä sinä♥

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin tosi paljon tästä, ja samoin Leenan suosituksesta osasin edes tarttua kirjaan. Sama juttu, että mitä enemmän lukee näitä kirjoja, sitä enemmän haluaa tietää ja jotenkin edes koittaa tehdä osansa edes jakamalla tietoisuutta siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

    VastaaPoista
  4. Minäkin haluan lukea tämän mutta sitä ei löydy valitettavasti pikkukirjastostamme:/ Toivottavasti saisin sen jostain käsiini!:)

    VastaaPoista
  5. Leena, kiitos itsellesi! :) Lukeminen ehdottomasti avartaa ja tuntuu, että viime vuonna tuli luettua aika paljon erityisen avartavia kirjoja. On hyvä välillä astua pois tutusta ja turvallisesta ja tajuta, mitä muualla tapahtuu, miten todella asiat ovat.

    Juu, ei tosiaan viime vuonna ilmestyneet kirjat ole missään nimessä vielä vanhoja. Jotenkin kummasti on vain nyt käynyt niin, että viime aikoina blogissa on ollut vain uusia tai aika uusia kirjoja esillä, vaikka luen paljon muutakin kuin uutuuksia. Pitäisi tosiaan yrittää tuoda esille vanhempiakin kirjoja toisinaan. :)

    Susa, näinhän se on ja vaikka tieto lisää tuskaa, niin joskus se on välttämätöntä. Jotenkin fiktiiviset kirjat tositapahtumista tuovat ne lähemmäs ja pakottavat välittämään.

    Sanna, harmi että teidän kirjastosta ei kirjaa löydy. Toivottavasti kuitenkin saat sen jotenkin luettavaksesi. Ehkäpä kirjan voisi tilata jostain toisesta kirjastosta? :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Suosittelen lämpimästi tätä! :)

    Andre Brinkin nimi on tuttu, mutta en ole lukenut, pitääpä laittaa muistiin ja käydä vilkaisemassa blogistasi. Tuo Puolikas keltaista aurinkoa on lukulistallani ja tällä hetkellä on lainassa samalta kirjailijalta Purppuranpuneinen hibiskus Vaikuttaa hyvältä tähän mennessä. :)

    VastaaPoista
  8. Hei ja anteeksi, poistin edellisen kommentin, koska sekoilin profiilin kanssa.

    Kiitos kun Kuutar vastasit. Tässä se edellinen kommenttisi siis, jonka poistin:



    Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, otan nimen ylös!

    Itse olen pitkään ollut Afrikka-fani. Kannattaa tutustua Andre Brinkin tuotantoon ja sitten on pakko mainita teos Puolikas keltaista aurinkoa - kirjoittanut Chimamanda Ngozi Adichie.

    Mainoskatko-blogissani on mietteitäni kys. kirjoista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.