torstai 30. joulukuuta 2010

Tess Gerritsen: Jääkylmä

Gerritsen on yksi lempidekkaristeistani tällä hetkellä (niin monen muun ohella) ja ehdottomasti dekkarikirjailijoiden kärkikastia muutenkin. Erityisen koukuttaviksi (taitavasti punottujen juonten ja jännittävien tapahtumien lisäksi) Gerritsenin kirjat tekee se, että kyseessä on sarja, jonka päähenkilöt jatkavat kirjasta toiseen ja joiden elämä menee eteenpäin kirja kirjalta. Olen siis koukussa ennen kaikkea henkilöihin ja heidän elämäänsä.

Kuolinsyyntutkija Maura Isles matkustaa konferenssiin Wyomingiin ja tapaa siellä opiskeluaikaisen tuttunsa Dougin. Doug houkuttelee Mauran lähtemään hänen ja ystäväpariskuntansa mukaan pienelle reissulle konferenssin jatkeeksi. Lomailu tuntuu tervetulleelta vaihtelulta Mauralle, joka tuntee olevansa umpikujassa suhteessaan Danieliin. Porukka lähtee autolla kohti vuoristoa, mutta eksyy matkalla. He päätyvät autioon kylään, jonka asukkaat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen jälkiä jättämättä. Mitä kylässä on tapahtunut? Keitä siellä ylipäänsä on asunut? Ja kuka hiippailee autiossa kylässä tarkkailemassa eksyneitä? Toisaalla Jane Rizzolli saa tiedon ystävänsä katoamisesta ja päättää lähteä Wyomingiin selvittämään, mitä on tapahtunut.

Tällä kertaa kirjan tunnelma oli erityisen hyytävä ja juoni niin arvoituksellinen, että kirja oli pakko suorastaan ahmia loppuun. Mikään ei lopulta ollut ihan sitä mitä oli kuvitellut ja loppu onnistui yllättämään (kirjailija sai ovelasti harhautettua ainakin minua). Laatujännitystä siis kaikin puolin ja eittämättä parasta Gerritseniä mitä olen lukenut tähän mennessä. Malttamattomana odotan seuraavaa osaa (onhan sellainen tulossa...) ja Mauran ja Janen tulevia käänteitä.

Kirjan uskonlahko oli, kuten kaikenlaiset uskonlahkot yleensä, varsin ahdistava ja kammottava. On niin vaikea ymmärtää, mitä kaikkea pahaa uskonnon nimissä voidaan tehdä ja teettää. Se on suorastaan pelottavaa ja monesti todella sairasta. Olen lukenut muitakin (jännitys)kirjoja, joissa on käsitelty lahkoteemaa ja täytyy sanoa, että lahkojen kyseessä ollessa hälytyskellot alkavat taatusti soida ja lujaa.

½

6 kommenttia:

  1. Luin tämän sillä lailla "puolihuolimattomasti", etten saa etukäteen tietää liikaa;) Jääkylmä odottaa yhä lukupinossani, luen sen varmaan ihan parin viikon sisällä.

    Gerritsen on ollut minunkin suosikkejani jo vuosia!

    VastaaPoista
  2. Dekkarien kanssa kannattaakin olla varovainen, ettei mene lukuelämys siltä osin pilalle. Yritän yleensä tietoisesti olla paljastamatta itse juonesta liikaa varsinkin dekkarien kohdalla, jottei kukaan vahingossa spoilaannu. :)

    VastaaPoista
  3. Kuutar, veiköhän minua tässä eniten arkitnen hurmio! Minusta tämä oli Gerritsenin paras ja sen lisäksi meni ohi vielä Minan Patricia Meehan -sarjan, josta olen kovasti kiinnostunut.

    Vaikka Gerritsen tekee kovaa tyyliä, hän ei tee kovakovaa, vaan mukana on juuri sitä psykologista syvyyttä, jota aina kaipaan. Tässä saarroksiin joutuminen lumiseen eristykseen ja tuo uskonlahkon mukaanotto niittasivat minut leimaamaan tämän vuoden parhaaksi dekkariksi, vaikka tasokasta on tullut monelta muultakin. Myöskin Johan theorin kannattaa muistaa...

    Pidin tästä niin, että vaikka olemme sopineet Bessun kanssa, kumpi kerää Gerritseniä, kumpi Minaa ja Holttia etc., pidin tämän Gerritsenin, vaikka muut ovat hänellä;-)

    Ja seuraavaksi sinulta onkin sitten tulossa kovemman luokan kirja...

    Elämyksellistä Vuotta 2011 Kuutar♥

    VastaaPoista
  4. Minustakin kiehtovinta oli juuri tuo autioon kylään eristykseen joutuminen. Uskonlahko-teemat koen yleensä ahdistavina, mutta tässä, kaikesta kauheudestaan huolimatta, se ei ahdistanut niin paljon. Ehkä se johtui Gerritsenin kerronnasta.

    Tämä oli minustakin lukemistani dekkareista vuoden parhaimmistoa. :)

    Ja seuraavana on tosiaan tulossa jotain ihan muuta. Sade lankeaa on nyt työn alla.

    Kiitos ja elämyksellistä uutta vuotta myös sinulle! ♥

    VastaaPoista
  5. Tämä oli hyvä vinkki dekkaripuolelle. Olin aikaisemmin tosi epäileväinen lukemaan dekkareita (varmaan osittain siksi, että hyviä sellaisia oli vaikea löytää) ja sitten innostuin lukemaan yhden Nesbon ja sen jälkeen luin ne kaikki :) Yksi taitaa vielä olla jäljellä... Tässä voisi olla potentiaalia uudeksi innostukseksi!
    Liityin samalla lukijaksesti :)

    VastaaPoista
  6. Hei, mukavaa saada uusi lukija ja kiva kun löysit lukuvinkin! :) Minä löysin dekkarit joskus teini-iässä (tai ehkä kaikki lähti jo Neiti Etsivistä vielä nuorempana) eikä into ole laantunut. Nesbolta olen lukenut muuten vasta kaksi ensimmäistä Harry Holea, mutta aion ehdottomasti lukea loputkin.

    Kannattaa lukea tämä Isles & Rizzolli sarja järjestyksessä, sillä henkilöiden yksityiselämä etenee kirja kirjalta. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.