sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Jos edellinen kirja oli ajatuksia ja tunteita herättävä ja aiheeltaan raskas ei tämäkään mitään yhdentekevää hömppää todellakaan ollut. Taas mentiin tunteiden vuoristorataa ja tunnustan, että tämä kirja todella itketti minua monta kertaa. Tunnustan myös, että en ollut juurikaan perillä Israelin ja Palestiinan tilanteesta, muuten kuin että siellä soditaan, on sodittu jo pitkään. Sodan syistä ja taustoista minulla ei ollut sen tarkempaa kuvaa kuin mitä mediassa on ollut esillä (eli aika vähän). Kuten niin usein kaunokirjallisuuden myötä, niin myös nyt, kiinnostuin tämän kirjan luettuani aiheesta ja haluan siitä lisää tietoa ja nimenomaan puolueetonta tietoa (jos sellaista jostain löytyy). On todettava jälleen kerran, että kyllä lukiessa(kin) maailma avartuu ja mieli sen mukana.

Mutta itse kirjaan. Kirja kertoo palestiinalaissuvun vaiheista ja samalla palestiinalaisten ja israelilaisten välisen konfliktin taustoista ja historiasta. Päähenkilöksi nousee Amal, joka ei vielä kirjan alussa ole syntynyt.  Tarina alkaa vuodesta 1941 ja päättyy vuoteen 2002. Vuonna 1948 alkavat Euroopasta vainoja pakoon Israeliin tulleiden juutalaisten hyökkäykset Amalin perheen kotikylään Ein Hodiin. Lopulta kyläläisten on jätettävä kotinsa ja lähdettävä pakolaisleirille. Matkalla (vielä syntymättömän) Amalin veli Ismael katoaa jäljettömiin. Ismaelin kohtalo on kirjassa mielenkiintoisena sivujuonena ja kulkee taustalla kirjan loppuun asti.Amal syntyy 1955 keskelle pakolaisleirin arkea ja sotaa. Sota on läsnä hänen elämässään vielä Yhdysvalloissa vuosikymmeniä myöhemmin.

Vaikka kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, on osa tapahtumista kirjailijan omakohtaisesti kokemia. Kaiken muunkin voi helposti uskoa olevan totta. Sota ja sen kauhut tulevat lähelle viattomien siviilien kokemuksia kuvattaessa. Tuskallisen selvää on se, että sota tuhoaa ja repii hajalle perheet. Ihmisten, jotka haluaisivat vain elää elämäänsä rauhassa, on elettävä päivittäin hyökkäysten ja terrori-iskujen pelossa. Myöskään ymmärrystä omien päättäjien käsittämättömille ratkaisuille ei tavalliselta palestiinalaiselta löydy. Ja eniten kärsivät jälleen naiset, lapset ja vanhukset.

Minun, aivan kuten kirjan henkilöiden, on kovin vaikea käsittää, miksi juutalaiset, jotka olivat juuri kokeneet hirveitä asioita Euroopassa natsien kynsissä sortuivat itse lähes samanlaisiin kauheuksiin Israeliin tultuaan. Se mikä alkoi luvatun maan valtauksena valitulle kansalle on nyt johtanut molemminpuoliseen kostonkierteeseen, josta on tullut loputon noidankehä:


”Maaliskuun 20. päivänä itsemurhapommittaja oli tappanut seitsemän israelilaista Galileassa kostoksi siitä, että Israel oli tappanut kolmekymmentäyksi palestiinalaista 12. maaliskuuta kostoksi siitä, että palestiinalaiset olivat tappaneet yksitoista israelilaista 11. maaliskuuta, mikä oli kosto siitä, että Israel oli tappanut neljäkymmentä palestiinalaista 8. maaliskuuta, ja niin edelleen ja niin edelleen.”

Tuo noidankehä ei lopu koskaan, jos jotain ei tehdä, mutta kukaan ei tunnu löytävän ratkaisua vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin, jossa  raja syyttömien ja syyllisten välillä taitaa olla ajat sitten hämärtynyt.


Tämä kirja herätti niin paljon ajatuksia, että kaikkea en edes osannut kirjata tähän, mutta Kiiltomadosta löytyy erittäin hyvä ja perusteellinen arvostelu, johon minunkin on helppo yhtyä. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista vuonna 2010 lukemistani kirjoista!




Maailmanvalloitus: Palestiinalaisalueet

16 kommenttia:

  1. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea, palaan arviosi pariin tarkemmin sitten itse luettuani tämän:)

    VastaaPoista
  2. Tämä on mulla nyt odottamassa, joten en vastaa tähän vielä.

    (Kävin äsken Valkoisella kirahvilla vastaamassa näin myöhässä siihen dekkarikyselyyn ja huomasin, että etenkin dekkareissa sun ja mun maku on melkein yksyhteen.)

    VastaaPoista
  3. No sitten ei kannata vielä lukea tätä (vaikken hirveästi spoilaakaan) eikä varsinkaan tuota Kiiltomadon arviota.

    Leena: Olen muuten huomannut saman. En lukenut vielä arviotasi Slaughterin uusimmasta, sillä en ole saanut kirjaa käsiini. Sama pätee moneen muuhun uutuusdekkariin, jotka olet esitellyt tänä syksynä. Mutta palaan niihin, kunhan olen ne lukenut. :)

    VastaaPoista
  4. Minullakin tuo kirja on listalla, pitäisi saapua pinoon piakkoin. Viisi tähteäsi ovat omiaan lisäämään innostustani!

    VastaaPoista
  5. Kuutar, en lue tätä vieläkään, mutta halusin lisätä, että luen nyt, Puuman jälkeen kirjaa, josta arvelen sinun voivan pitää. We'll see;-)

    Yritän tehdä Jeninin aamut ennen joululomaani. Olen viikon poissa koneelta alkaen 23.12., vaikka kukaan ei uskokaan sitä vielä;-)

    VastaaPoista
  6. Jori: Jotenkin tämä kirja teki minuun sellaisen vaikutuksen, että oli pakko antaa se viisi tähteä.

    Leena: No nyt alkoi jännittää, mikähän kirja on kysessä. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos arviosta. Luen tämän vähän "myöhässä", mutta lisään teoksen nyt lukulistalleni, kun se googlaamalla tuntui olevan monien muidenkin mieleen, ja tietty aiheeltaan tärkeä.

    Minulla on aina soft spot ns. monikulttuurisille kirjoille. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  8. Kiitos vinkistä! Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! Ja taitaa vielä ehtiä joululahjalistaani, jos heti kirjoitan joulupukille...

    VastaaPoista
  9. Karoliina: Eipä kestä! :) Minä olen nyt tuon maailmanvalloitushaasteen myötä löytänyt paljonkin mielenkiintoista luettavaa eri maista.

    Teresita: Kiva kun kiinnostuit! Ja eiköhän se vielä pukinkonttiin ehdi. :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos arviosta. Tämä kirja on ollut aika paljon esillä ja ainakin tämän postauksen jälkeen taiaa siirtyä myös minulla joulupukin toivelistalle :)

    VastaaPoista
  11. Kuutar, se kirja oli Punainen morsian. Minä pidin kovasti. Maaginen realismi taitaa olla mun laji;-)

    Nyt loppui kirjaputki. Luen yhtä hitaati kuin luin Väristyksen. Eli niinku lomalla. Ehkä Jeninin aamut eivät ehdikään tähän vuoteen, joten luin arviosi. Hiukan hankala kirja, sillä asia tässäkin on, mistä sitä katsotaan.

    VastaaPoista
  12. Piia: Tämä on tosiaan ajatuksia herättävä kirja. :)

    Leena: Niin mie vähän arvelin, että se on se. Ja maaginen realismi on munkin juttu. :) Niin tämä oli tosiaan palestiinalaisnäkökulmasta ja toki sitä pakosti mietti, että kuinka puolueellinen se on ja miltä tämä näyttää toisesta näkökulmasta. Siksi haluaisin lisätietoa ja puolueetonta sellaista. Toisaalta länsimaisen on varmasti aika vaikea ymmärtää täysin kaikkea sitä kauheutta. En tiedä, vaikea asia, tämä kirja herätti minut pohtimaan. Mulla vaan lukeminen jatkuu kiivaana, kun lainassa on nyt kaikkea ihanaa, mitä olen pitkään metsästänyt (mm. Gerritsenin Jääkylmä, jota oli pakko heti aloittaa). :)

    VastaaPoista
  13. Apua!, sää luet nyt Jääkylmää ja minä olen out of office. Voisinkohan hiipiä tänne joulupäivänä, kun nuoriso täyttää talon kuin kaasu;-)

    Kuutar, minä tajuan sen kauhun, mutta en ikinä miksi tämä kaikki saa tapahtua. Elävältä haudatut koulutti minua enemmän kuin moni muu kirja.En ole ikinä enää sama....

    Maailma on täynnä kofliktipesiä. Lue Sade lankeaa, rakastut kirjaan, vaikka se kertookin Sudanin todellisuudesta. Ja tulet hullaantumaan Haudankaivajan tyttäreen. Takuulla!

    Unohtumantonta, Kirjaisaa, Kaunista Joulua Sinulle, Kuutar♥

    VastaaPoista
  14. Itse asiassa sain sen jo luettua. Oli pakko ahmia se ennätys vauhtia. Ehdottomasti parasta Gerritseniä tähän mennessä, kaikessa järkyttävyydessään.

    Tuo on ihan totta, joka puolella maailmaa tapahtuu kauheuksia ties minkä asioiden varjolla eikä se voi olla vaikuttamatta. Minulta on vielä tuo Elävältä haudatut lukematta, mutta Sade lankeaa on parhaillaan lainassa ja vähän jo sitä alusta luin. Sen perusteella uskallan jo sanoa, että pidän varmasti. Ja Haudankaivajan tytärtä olen myös jo aloittanut (luen liian montaa kirjaa taas yhtä aikaa...) ja täytyy todeta se, minkä Kosto:rakkaustarinaa lukiessa havaitsin, että Oates osaa kyllä lumota tekstillään!

    Kiitos! :) Erittäin ihanaa ja tunnelmallista sekä tietenkin myös kirjaisaa joulua sinullekin! ♥

    VastaaPoista
  15. Luettu ja arvosteltu. Jos antaisin tähtiä, niin kirjana en antaisi viittä, mutta aiheen puolesta se olisi minimimäärä. Kirjan herättämien tunteiden voimakkuudesta kertoo mm. se, että yleensä nukun yöni oikein levollisesti. Viime yönä heräsin kesken kaiken, enkä meinannut saada unta uudestaan, kun karkeaa ilmausta käyttääkseni vitutti niin paljon.

    VastaaPoista
  16. Ei ollut helppo kirja tämä ja herätti todella monenlaisia tunteita (myös vitutusta). Toisaalta on hyvä lukea välillä kirjoja, jotka saavat ajattelemaan näitä asioita.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.