maanantai 27. joulukuuta 2010

A. S. Byatt: Riivaus

Tämän kirjan aloitin jo kesällä, mutta jotenkin kummasti se jäi syrjään joksikin aikaa, kunnes tartuin siihen uudelleen ja lukaisin loppuun. Kesken jäämisen syy oli vanha tuttu, kirjaston kirjat ajoivat edelle. Onneksi omiin kirjoihin voi palata milloin vain. Kiinnostuin tästä kirjasta jo useampia vuosia sitten, kun sitä ei vielä ollut suomennettu ja lainasin  kirjastosta alkuperäisen englanninkielisen version, mutta en päässyt siinä puusta pitkään. Onneksi kirja ilmestyi suomeksi viimein vuonna 2008 (alkuteos on vuodelta 1990).

Kirja kertoo kahdesta (fiktiivisestä) 1800-luvulla eläneestä englantilaisesta runoilijasta, Christabel LaMottesta ja Randolph Henry Ashista sekä heitä tutkivista kirjallisuudentutkijoista, Maud Baileysta ja Roland Michellistä. Maud ja Roland tekevät sattumalta merkittävän löydön, joka johtaa heidät runoilijoiden kauan salassa pysyneen rakkaussuhteen jäljille. Paljastus on merkittävä ja saattaa uuteen valoon molempien runoilijoiden tuotannon. Vaikka kaksikko yrittää ensin salata löytönsä, pääsevät muut tutkijat pian salaisuuden jäljille ja jokaisella tuntuu olevan omat motiivinsa  ja toiveensa löydön suhteen.


Kirjassa liikutaan kahdella aikakaudella, Maudin ja Rolandin ajassa 80-luvulla sekä Christabelin ja Randolph Henryn kirjeiden ja  muiden tekstien kautta 1800-luvulla. Kirja on sisällöltään runsas ja monipuolinen, sillä itse 1980-luvulla tapahtuvan päätarinan lisäksi, se sisältää runoilijoiden kirjeenvaihdon, päiväkirjamerkintöjä, katkelmia tutkimuksista sekä molempien runoja ja tarinoita. Kaikki siis kirjailijan itsensä kirjoittamia, sillä kirjan henkilöt ovat täysin fiktiivisiä. Tosin Kiiltomadon arvostelussa lukee näin:
R. H. Ashia on tosin sanottu mukaelmaksi Robert Browningista, aikansa tunnetuimmasta englantilaisrunoilijasta. Christabel LaMottea on sanottu versioksi Emily Dickinsonista, 1800-luvun merkittävimmästä amerikkalaisesta naisrunoilijasta. Romaanihenkilöiden elämänvaiheissa on samanlaisia piirteitä esikuviksi arveltujen kanssa.
Mene ja tiedä miten asia todellisuudessa on. Joka tapauksessa kirjasta löytyy rakkautta, jännitystä, pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjoittajuudesta sekä kaiken kruununa vielä yksi yllätys ihan lopusta. Tämä oli varsinainen runsaudensarvi ja vaikka monenlaista sisältöä mahtui mukaan, ei kirja ollut ollenkaan raskasta luettavaa. Tarinaan tempautui mukaan niin, että oli vain luettava ja luettava, jotta saisi tietää, mitä tapahtui ja miten kaikki päättyi runoilijoiden kohdalla ja kuinka Maudin ja Rolandin suhde kehittyy. Rakkautta oli siis molemmissa ajoissa ja tarinoissa.

Kirjan lopussa on vielä kahden kotimaisen kirjallisuudentutkijan jälkikirjoitus, jossa kirjaa on analysoitu hieman syvällisemmin. Suosittelen lämpimästi! Tämä menee ehdottomasti tänä vuonna lukemieni kirjojen top 10:een (tulossa kohtapuoliin) ja jos joskus teen 100 kirjaa jotka pitäisi lukea -listan, niin tämä on sielläkin.

8 kommenttia:

  1. Minäkin aloitin tätä kesällä, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Jokin siinä tökki vastaan, mutta pitää joskus yrittää uudemman kerran.

    VastaaPoista
  2. Minulla kirjan lukeminen kyllä edistyi, kunnes ne kirjaston kirjat tulivat väliin. Mutta kannattaa antaa toinen mahdollisuus. :)

    VastaaPoista
  3. Byattin teksti on suorastaan maaagista. Kirja imaisi minut täysin valtoihinsa. Olen lukenut myös Byattin novellikokoelman Angels & Insects.

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä. Harmi kun häneltä ei ole suomennettu enemmän. En luota englannin taitoihini taroeeksi lukeakseni alkukielellä hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
  5. Mukava kuulla ettei kirja ollut mielestäsi raskas, koska mulle oli jostain tarttunut sellainen mielikuva että se saattaisi olla nimenomaan sitä, ja siksi en oikein osannut päättää haluaisinko lukea sen vai en. Nyt päätin että haluan! :)

    VastaaPoista
  6. Joo ei tämä ainakaan minusta ollut raskas vaan vei kyllä mukanaan heti alusta asti. Mukava että päätit lukea tämän. :)

    VastaaPoista
  7. Minua tässä aikanaan viehätti 1800-lukulaisuus, jonka Byatt on hienosti ottanut oman kirjansa aiheeksi ja myös rakenteeseen: kaksi aikakerrostumaa, keskenään verrannolliset rakkaustarinat erilaisine käänteineen, romanttiset löydöt ja vielä pitkä katkelmat "kirjailijoiden" tuotannoista. Herkullista! Kutkuttavaa oli myös kuvailu yliopistomaailman raadollisesta kyynärpäätaktikoinnista, jossa armotta poljetaan heikompia.

    VastaaPoista
  8. Aivan totta! Ja on hienoa miten Byatt on onnistunut kirjoittamaan kaikista näistä aineksista niin upean ja koossa pysyvän romaanin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.