sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Hilkka Ravilo: Kuolleet lehdet

Hilkka Raviloa on kehuttu paljon ja muun muassa Salla on kirjoittanut hänen kirjoistaan. Ravilo onkin jo pitkään ollut tutustuttavien kirjailijoiden listallani (Margaret Atwoodin, Anne Tylerin ja ties kenen kanssa). Vihdoin ja viimein suuntasin kulkuni kirjastossa Ravilon kohdalle ja valitsin yhden hänen kirjoistaan luettavakseni. En vielä uskaltanut tarttua rankempaan osastoon ja muistan Sallan kirjoittaneen, että tästä on hyvä aloittaa.

Kirjan kertoja on Orvokki, joka on päätynyt naimisiin rakastamansa miehen, Arvin kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan ole ollut sellainen kuin Orvokki on haaveillut, sillä Arvi haikailee yhä oman nuoruuden rakkautensa Marjon perään, josta on tullut kuuluisa iskelmätähti. Orvokki on talossa lähinnä kotiorjan asemassa ja täysin miehensä armoilla. Pieniä valonpilkahduksia ankeaan ja karuun arkeen tuovat pölynimurimies ja kirjoittaminen. Lopulta Orvokki keksii keinon, jolla heikentää Arvin tyranniaa. Kirjassa eletään 80-lukua, mutta Orvokin takaumat vievät lukijan aina 40-luvulle asti.

Tämä on luokiteltu rikoskirjaksi, mutta se on myös paljon muuta, kuten takakansikin kertoo. Orvokin elämä on varsin karua ja paljon ehtii tapahtua ennen kuin asetelma kääntyy toisin päin. Loppu on omalla kierolla tavallaan varsin tyydyttävä ja ehdottomasti yllättävä. Ravilo on tunnettu rankastakin uskontokritiikistään, mutta tässä kirjassa sitä ei juurikaan ollut. Vaikka kirja oli suhteellisen nopealukuinen, kerronta sujuvaa ja tarina koukutti heti alusta, eivät aiheet kuitenkaan olleet sieltä keveimmästä päästä. Välillä lukiessani mietin, kaikkein uskomattomimpien käänteiden kohdalla, miten tällainen voi olla mahdollista. Tai no, kirjoissahan mikä vain on mahdollista, mutta silti.

Ravilolla on ihan omanlaisensa tyyli, sen voi sanoa jo tämän kirjan perusteella. Tahdon ehdottomasti lukea lisää Raviloa mahdollisimman pian. Ehkäpä uskaltaudun jo tarttumaan hieman raskaampaan kirjaan seuraavaksi.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa periaatteessa ihan mielenkiintoiselta, mutta jostain syystä vierastan vähän noita 1940-1980 -lukuja. Vanhemmista ajoista Suomessa kertovia kirjoja luen ihan mielelläni, mutta jostain syystä tuo viidenkymmenen vuoden pätkä ei oikein kolahda. Pitää siis harkita...

    VastaaPoista
  2. Suosittelen kyllä, vaikkei aikakausi nappaa, itse pidin valtavasti enkä niin kiinnittänyt huomiota tapahtuma-aikaan (no ainakaan kirjan nykyisyydessä). Minä taas luen melkein mistä vain ajasta, mutta aika vähän olen lukenut vaikkapa Suomen keskiaikaan sijoittuvia kirjoja. Esimerkiksi Utriolta en ole lukenut kuin 1800-luvulle sijoittuvat teokset. Jostain syystä vanhemmasta ajasta kertovat kirjat eivät ole uponneet minuun yhtä hyvin. En osaa selittää mistä se johtuu.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tuon kirjan jokunen vuosi sitten ja muistaakseni aikakaudella ei ole niin suurta merkitystä siinä. Se on se tarina, joka oleellisempi kuin ajankuvaus.

    Itse tykkäsin mielettömästi tuosta kirjasta ja kovasti yritin etsiä muitakin Ravilon kirjoja, mutta niitä on aika hankala löytää (ainakin silloin oli ja jos ei harrasta kirjastoja).

    VastaaPoista
  4. Mielipidettäsi oli todella mielenkiintoista lukea, koska siitä on aikaa, kun itse olen tämän kirjan lukenut ja tunnut löytäneen tästä jotain eri asioita eri vinkkelistä kuin minä. Vaan näinhän ne kirjat vaikuttavat, ihmiset löytävät niistä aivan eri asioita!

    Tessa: minusta sotienjälkeinen Suomen lähihistoria on todella mielenkiintoista - tarinahan on huikea! Kuinka köyhästä, sodan runtelemasta kehitysmaasta kasvaa pohjoismainen hyvinvointivaltio - ja kuinka se hyvinvointivaltio alkaa jakautua kahtia sitten suuren laman myötä... Todella kiehtovaa!

    VastaaPoista
  5. Elegia: Olet oikeassa, ei se aikakausi ollut oikeastaan niin merkittävä tässä. Tarina vei niin mukanaan, että sitä ei tullut mietittyä. Ja tosiaan, ainakaan noita vanhempia Ravilon kirjoja ei oikein muualta löydy kuin kirjastosta. Ellei sitten nettiantikvariaateista.

    Salla: Niin se tosiaan taitaa mennä, että jokainen lukija löytää vähän eri asioita kirjoista. Ja kuten sanoit, siksi onkin niin mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia samoista kirjoista. :)

    VastaaPoista
  6. Elegia nosti esiin tärkeän pointin: kenen kirjailijan kirjoja on helppo ostaa? Ravilo on mielestäni hyvä esimerkki kirjailijasta, jonka kirjat eivät ole myyntilistojen kärjessä, vaikka monet lukijat pitäisivätkin.

    Ravilon uusimmat kirjat ovat pienen Myllylahti-kustantamon julkaisemia. Myllylahdella käsittääkseni on hyvin pienet resurssit markkinointiin. Ne Ravilon vanhemmat kirjat ovat Atenan julkaisemia, ja tuskinpa Atena on ihan äkkiä mitään uusintapainoksia ottamassa, koska kirjailija ei enää heidän "tallissaan" ole.

    Suomen laajin kirjakauppaketju on Suomalainen kirjakauppa. Siitä liikkuu hurjia huhuja: kuinka vaikea on päästä SK:n hyllyille. Saatikka että pääsisi niihin SK:n näyttäviin houkutuspinoihin.

    Jos Raviloa markkinoitaisiin yhtä kovalla volyymilla kuin vaikka Remestä ja Lehtolaista ja jos hänen kirjojaan olisi valtavat pinot Suomalaisen kirjakaupan ulko-oven pielessä, hänen kirjojaan varmasti myytäisiin paljon enemmän kuin nyt.

    Mutta koska hänen kirjoillaan on hyvin vähän tai ei ollenkaan myymälänäkyvyyttä, lukijoiden pitäisi ymmärtää tilata kirjat netin kautta. Sitä tuskin moni hoksaa tehdä. Tai ainakin moni "heräteostos" jää tekemättä, kun kirjakaupoissa harhaillessa tämän(kään) kirjailijan kirjat eivät osu silmiin tai niitä ei tyrkytetä "houkutuspinoissa" ostajien käsiin.

    VastaaPoista
  7. Kuutar, onnistuit. Tämä kirja tulee mulle kirjastosta ensi viikolla!

    Minussa asuu historioitsija, jolle kaikki aikakaudet ovat kiinnostavia. Kirjassa on tärkeintä tarina ja sen imu.

    Siis luen kohta kirjailijaa, josta en ollut koskaan edes kuullutkaan - ennen tätä;-)

    VastaaPoista
  8. Salla: Erinomaisia pointteja! On sääli, että se menee noin. Moni kirjailija, joka ansaitsisi suuremman lukijakunnan, jää marginaaliin.

    Leena: Mukava että sain sinut innostumaan Ravilosta! Odotan mielenkiinnolla, mitä tykkäät kirjasta. :)

    VastaaPoista
  9. Minä olen suuri Hilkka Ravilo -fani. Kuutar, kerrot mielenkiintoisesti tästä lukemastasi kirjasta ja tässä kommenttiketjussa on hyvin tullut lisää mielipiteitä ja tietoa Ravilon kirjoista.

    Ensimmäinen lukemani kirja Ravilolta oli Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, joka imaisi minut mukaan siinä määrin, että sittemmin luin kaikki loputkin hänen kirjansa, kun ne vain käsiini sain.

    http://lukupaikka.vuodatus.net/blog/1163465/hilkka-ravilo-mesimarjani-pulmuni-paaskyni/

    VastaaPoista
  10. Mukavaa tosiaan, että Ravilo herättää keskustelua ja mielenkiintoa. Pitääkin käydä lukemassa, mitä kirjoitat hänen kirjoistaan. :)

    Ja lukea lisää Raviloa ihan pian!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.