Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Hilkka Ravilo: Kuolleet lehdet

Kuva
Hilkka Raviloa on kehuttu paljon ja muun muassa Salla on kirjoittanut hänen kirjoistaan. Ravilo onkin jo pitkään ollut tutustuttavien kirjailijoiden listallani (Margaret Atwoodin, Anne Tylerin ja ties kenen kanssa). Vihdoin ja viimein suuntasin kulkuni kirjastossa Ravilon kohdalle ja valitsin yhden hänen kirjoistaan luettavakseni. En vielä uskaltanut tarttua rankempaan osastoon ja muistan Sallan kirjoittaneen, että tästä on hyvä aloittaa.

Kirjan kertoja on Orvokki, joka on päätynyt naimisiin rakastamansa miehen, Arvin kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan ole ollut sellainen kuin Orvokki on haaveillut, sillä Arvi haikailee yhä oman nuoruuden rakkautensa Marjon perään, josta on tullut kuuluisa iskelmätähti. Orvokki on talossa lähinnä kotiorjan asemassa ja täysin miehensä armoilla. Pieniä valonpilkahduksia ankeaan ja karuun arkeen tuovat pölynimurimies ja kirjoittaminen. Lopulta Orvokki keksii keinon, jolla heikentää Arvin tyranniaa. Kirjassa eletään 80-lukua, mutta Orvokin takaumat vievät …

Minäkin tykkään (ja välillä en)

Kuva
Blogeissa on nyt kierrellyt tykkäämislistauksia ja koska minäkin tykkään listoista ja niiden tekemisestä, tartuin tähän.
En tykkää elävien olentojen kiduttajista, kaltoin kohtelijoista, sortajista, alistajista, kiusaajista. En tykkää epäoikeudenmukaisuudesta missään muodossa. Enkä siitä, että ihmisiä syrjitään ja/tai halveksitaan kansallisuuden, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon (tai uskonnottomuuden) tai vastaavan takia. En tykkää ihmisistä, jotka pitävät itseään jotenkin muita parempina ja kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. En tykkää epävarmuudesta millään saralla, en varsinkaan omassa elämässäni. En tykkää metelistä ja rauhattomuudesta enkä ruuhkasta ja ihmispaljoudesta. En tykkää aikaisista aamuherätyksistä, olen aamu-uninen. En tykkää deadlineista, minun on jotenkin ylivoimaisen vaikea noudattaa niitä pilkulleen.

Tykkään suklaasta, ihan kaikissa muodoissa. Olen suorastaan addikti. Tykkään myös salmiakista ja lakritsista. Oikeastaan tykkään kaikesta makeasta ja epät…

Lukupiiri

Nyt kaikki joukolla mukaan Jennin, Saran ja Tomomin perustamaan nettilukupiiriin. Lukupiirin ensimmäisenä kirjana on Doris Lessingin Kultainen muistikirja. Itse olen lukenut Lessingiltä vain yhden kirjan Viides lapsi, josta pidin. Tarkoituksenani on ollut lukea lisää, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Katsotaan miten tämän kanssa käy, 587 sivua tuntuu aika hurjalta minun lukutahdillani, varsinkin kun lainassa on taas aikamoinen kasa muutakin. Aion lueskella kirjaa ainakin sieltä täältä, jos en ehdi kokonaan sitä lukea.

Yhteenvetoa

Kuva
Ei liene mikään yllätys, että päivitykseni laahaavat jäljessä jälleen. Sitä paitsi olen lukenut nyt monia hyvä kirjoja, joista en keksi mitään uutta sanottavaa. Toisin sanoen niistä on kirjoitettu toisaalla jo niin paljon ja niin hyvin, ettei minulla ole mitään lisättävää. En kuitenkaan tohdi jättää niitä ihan ilman mainintaa. Siispä yhdyn muiden arvioihin ja ohjaan teidät toisaalle tutustumaan seuraaviin kirjoihin, joita minäkin voin suositella lämpimästi:

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Upea kirja, josta on kirjoittanut mm. Ina ja Anni.

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Tämä teki minuun yhtä lailla vaikutuksen kuin Kauimpana kuolemasta. Siitä on kirjoitettu mm. Kirjavinkeissä K-blogissa ja Kiiltomadossa.

Sami Hilvo: Viinakortti

Tämä kirja on ollut myös esillä paljon viime aikoina eikä syyttä. Käy kurkkaamassa, mitä siitä ovat kirjoittaneet Ina ja Zephyr

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja kaiken kaikkiaan upea kirja, jonka luin Leena Lum…

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja

Kuva
Pakko aloittaa kirjan ensimmäisellä lauseella, sillä se kuvaa loistavasti kirjan läpi kulkevaa tunnelmaa ja sopii myös kirjan nimeen:

"Joulukuun 15. päivänä, kuukausi sen jälkeen kun olin palannut työhön sairasloman jälkeen, alkoi lumisade."
Lumisade taustoittaa tapahtumia ja maisemaa koko kirjan ajan, se kietoo myös lukijan pehmeään vaippaansa. Päähenkilö, oikeustieteen professori, huomaa  lehdestä, että hänen nuoruudenrakastettunsa Sigrid, saksalainen terroristi, on vapautettu vankilasta. Päähenkilö kapuaa ullakolle tutkimaan vanhoja papereitaan ja muistelemaan aikaa Heidelbergissä Sigridin kanssa joskus kauan sitten. Yhteys naiseen on katkennut,  päähenkilö on asettunut Suomeen ja perustanut perheen. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin hän miettii kuinka pasifistisesta Sigridistä on oikein tullut Punaisen armeijakunnan terroristi? Työmatkallaan mies päättää matkustaa Saksaan aikeenaan löytää Sigrid, nähdä hänet vielä kerran.

Haahtelan tyyli on omanlaisensa, runollinen, kaunis, pa…

Kirjastoista

Yleinen kirjasto täytti maanantaina 150 vuotta (onnea virkeälle vanhukselle minultakin!) ja sen kunniaksi Valkoinen kirahvi lähetti bloginsa lukijoille haasteen ja arvonnan, johon aion osallistua ja johon kannustan muitakin osallistumaan (käykääpä kurkkaamassa). Keskustelua kirjastoista on käyty viime aikoina myös mm. K-blogissa ja Inalla.

Itse luonnehtisin itseäni kirjastojen suurkuluttajaksi. Käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa, toisinaan useamminkin (esim. tällä viikolla olen käynyt jo kahdesti), kun käyn pääkirjaston lisäksi sivukirjastoissa ja vielä kirjastoautollakin silloin tällöin.

Tänään kirjastossa käydessäni jouduin hillitsemään itseäni, etten olisi taas lainannut kauheaa kasaa kirjoja, kun ennestään on lainassa jo kymmenen kirjaa ja opiskelu tuntuu ryöstävän rikollisen paljon aikaa lukemiselta (ei sillä, että opiskelu jotenkin tympisi, mutta olisi ihan hienoa, jos ehtisi lukea enemmän). Sydän verta itkien jätin uutuushyllyyn Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin s…