torstai 23. syyskuuta 2010

Tunnustus ja paljastuksia


Sain Lumikilta tämän tunnustuksen (kiitos), johon liittyy myös seitsemän asian paljastaminen itsestään sekä tunnustuksen jakaminen eteenpäin. Tämä on tainnut jo kiertää suurimman osan lukemistani blogeista, joten en nyt nimeä ketään vaan haastan kaikki, jotka eivät vielä ole tätä tehneet. :) Ja sitten niihin paljastuksiin...

1. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta tietojenkäsittelyä ammattikorkeakoulussa ja minun on määrä valmistua IT-tradenomiksi samoihin aikoihin, kun täytän kolmekymmentä. Niin, olen siis tietokonenörtti.
2. ”Opin” juomaan kahvia vasta yli parikymppisenä, siihen asti pärjäsin mainiosti teellä. Kahvinjuontini taisi lähteä alun perin erikoiskahveista. En silti tunnusta olevani mikään kahviaddikti vieläkään. Voin huoletta olla juomatta sitä pitkiäkin aikoja.
3. Minulla on taipumus ihastua fiktiivisiin hahmoihin, oli sitten kyse kirjojen, elokuvien tai tv-sarjojen henkilöistä.
4. Olen perfektionisti, mutta yleensä vain sellaisten asioitten suhteen, joilla on merkitystä itselleni. Saatan hioa jotain loputtomiin enkä silti ole siihen tyytyväinen.
5. Olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt syntyä punatukkaiseksi, kun kerran vihreät silmät ja pisamatkin jo on. No, onneksi hiusvärit on keksitty.
6. Huumorintajuni on toisinaan (aika usein...) outo, musta ja varmasti täysin sopimatonkin, mutta minkäs sitä itselleen voi.
7. Olen ehdottomasti kissaihminen. Mikään ei ole ihanampaa kuin kehräävä kissa, joka nukkuu sylissä. Ja ajattelen nyt erästä tiettyä kissaherraa ♥:


Siinäpä se! Oli muuten jotenkin vaikea keksiä itsestään paljastuksia, siksi tämän tekeminen kesti. Päätin rajata paljastukset muuhun kuin kirjoihin liittyviksi ihan vain siksi, että harvemmin tänne olen muusta kirjoittanut.

2 kommenttia:

  1. Kiva oppia sinustakin lisää. :) Kohta 2 voisi olla minun kirjoittamani sillä erolla, että aloin juoda kahvia vasta noin 30-vuotiaana, eli muutama vuosi sitten. Aluksi join vain Frezzaa, sitten kahviloiden erikoiskahveja. Vasta vuoden verran ja edelleen hieman kausittain keitän kahvia kotonakin. En edelleenkään tykkää suomalaisesta "normikahvista", vaan vaikka meillä on vain tavallinen keitin, pitää olla ainakin tummaa paahtoa ja paljon lämmitettyä maitoa.

    Addikti en minäkään ole. En kyllä tahdo jäädä muutenkaan mihinkään koukkuun. Paitsi ehkä kirjoihin. :) Hyvä niin.

    Ja minäkin olen täydellisesti kissaihminen.

    Karoliina

    VastaaPoista
  2. Katsotaan, jos innostun vielä tekemään taannoin blogeissa kierrelleen Sata asiaa -haasteen. :)

    Miulle menee nykyisin kahvi oikeastaan melkein missä muodossa tahansa. Kotona juon yleensä mustana ja sitä ihan "normikahvia", mutta kahviloissa kyllä yleensä aina juon erikoiskahveja ja niistä pidän yhä eniten. Kahvinjuonnistani mulle tulee aina jotenkin mieleen Scandinavian Music Groupin biisi, jossa lauletaan: "Juon kahvini miten sattuu:
    Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana." :)

    Minä jään aika helposti koukkuun, mutta en välttämättä mihinkään syötävään/juotavaan (tosin suklaa on kyllä aina ollut addiktioni) vaan juuri kirjoihin, tv-sarjoihin ja niin edespäin. Ehkä tosiaan parempi niin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.