torstai 23. syyskuuta 2010

Ann Cleeves: Sininen sarastus

Pakko kirjoittaa tästä nyt heti tuoreeltaan, kun tapahtumat ovat vielä kirkkaana  mielessä. Toisaalta saattaisi olla hyvä odottaa vähän, sillä  kirjan loppu aiheutti minulle sellaisen mielenkuohun, että sitä saattaisi olla hyvä vähän sulatella. Niin, varoitan siis jo etukäteen, että teksti sisältää juonipaljastuksia, joten jos aiot lukea kirjan, suosittelen lopettamaan tähän.


Sininen sarastus on neljäs ja viimeinen osa Shetlantiin sijoittuvassa sarjassa, jonka päähenkilönä on komisario Jimmy Perez. Tässä kirjassa Perez matkustaa morsiamensa Franin kanssa kotisaarelleen Fair Isleen tapaamaan vanhempiaan. Kuinka ollakaan saaren lintuasemalta löytyy kuollut nainen linnunsulkia hiuksissaan. Syysmyrsky estää lento- ja lauttaliikenteen saarelle, joten Perez joutuu aloittamaan surmatyön selvittelyn yksin. Lintuasemalle on vielä myrskyn takia jäänyt henkilökunnan lisäksi muutama lintubongari ja Perez on vakuuttunut, että murhaaja on joku lintuasemalla olevista.

Kyseessä on siis aika perinteinen suljetun paikan mysteeri ja erittäin pätevä sellainen. Kiehtovaa oli myös päästää kurkistamaan lintubongarien maailmaan, sillä vaikka en itse bongari olekaan, olen kiinnostunut linnuista ja kyllä niitä tulee varsinkin mökillä tarkkailtua jonkin verran. Myös niiden tunnistaminen on mielenkiintoista puuhaa.

Nyt sitten siihen mieltäni kuohuttaneeseen asiaan. Ann Cleeves nimittäin teki Karin Slaughterit, tavallaan. Eli hän tappoi erään hyvin keskeisen henkilön kirjan loppumetreillä. Varoitin juonipaljastuksista, joten paljastettakoon nyt, että kyse on Perezin morsiamesta Franista. Olen todella huono ymmärtämään tällaisia ratkaisuja, sillä olen suuri onnellisten loppujen ystävä ja inhoan kun joku keskeinen ja tärkeä henkilö kuolee. Muutenkin tämä tuntui jotenkin turhalta, mikäli sarja ei tosiaankaan jatku. Olen ymmärtänyt, että kyseessä on neliosainen sarja eikä ole tietoa, saammeko lukea Jimmy Perezin vaiheista lisää kenties uudessa sarjassa. Sikäli tämä loppui minusta vähän ikävästi.


Tässä sarjassa minua on kiehtonut eniten juuri miljöö, Shetlanti. Tämän tapaisissa, tavallaan suljetuissa yhteisöissä on jotain kiehtovaa ja kun sinne vielä sijoitetaan rikos, niin kiehtovuus tuplaantuu. Tämä sarja on ollut mielestäni mielenkiintoinen lisä perinteisten brittidekkareiden joukkoon. Olen Agatha Christie-fani ja muutenkin tuntuu, että kaikki brittiläinen on lähellä sydäntä.

Pisteet muuten erittäin kauniista kannesta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.