sunnuntai 8. elokuuta 2010

Philippe Claudel: Harmaat sielut

Tämä kirja lähti mukaani kirjaston poistokirjojen myyntihyllystä joskus viime vuonna. Kirjoitin taannoin kirjoista, joita olin ottanut mukaani kesämökille ja kerroin tekstissä ottaneeni tämän kirjan mukaani, koska se on lyhyt. Täytyy myöntää, että ei se nyt ainoa syy ollut. Olin nimittäin lukenut Leena Lumen arvostelun kirjasta ja innostuin siinä määrin, että pakkasin kirjan laukkuun.

Eläkkeelle jäänyt poliisi muistelee sotatalven 1917 tapahtumia koillis-ranskalaisessa kylässä. On kulunut 20 vuotta siitä, kun kymmenvuotias Belle de Jour löytyi joesta murhattuna. Syyllisiksi murhaan on julistettu kaksi sotilaskarkuria, mutta olivatko he todella syyllisiä vai halusivatko juttua tutkivat viranomaiset vain nopean ja siistin päätöksen rikokselle. Samalla, kun muistot rikoksesta kiertyvät auki, paljastuu muitakin ihmiskohtaloita, kaikki yhtä traagisia ja karuja. Loppu jättää sijaa kysymyksille ja tulkinnoille, mikään ei ole ihan selvää.

Kirja kertoo kauheista tapahtumista armottomana aikana, mutta sen kerronta on niin kaunista, että se pakottaa lukemaan.  Lukiessaan tietää väistämättä, että onnellista loppua ei tarinalla ole eikä sitä odota edes kaltaiseni hempeyteen taipuvainen ihminen. Outoa kyllä kirja ei ollut raskas lukea, vaikka aihepiiri ja tapahtumat eivät olleet missään nimessä kevyitä. Tämä kirja jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa. Claudelin tuoreempi suomennos Varjojen raportti meni myös lukulistalleni, mutta ehken ihan heti tartu siihen. On ensin sulateltava tätä kunnolla.


8 kommenttia:

  1. Harmaat sielut on tavattoman hieno kirja! Sellainen, jota ei voi unohtaa - ei varmaan koskaan.

    VastaaPoista
  2. Harmaat sielut luin jonkun kirjabloggaajan suosituksesta. Olisin häntä kiittänyt linkittämällä, kun tein arvosteluni, mutta en muista kuka vinkin minulle antoi...

    Olen täysin myyty sekä tälle kirjalle että Varjojen raportille, josta pidin vieläkin enemmän.

    Kuten sanoin arvostelussani, nämä ovat rankkoja aiheita, mutta eivät tunnu pahoilta,s illä Claudel kirjoittaa kuin usvan lävitse...

    Kiva, että sinäkin löysit Paul Claudelin. Ja Lumiomena myös.

    VastaaPoista
  3. Tämä jää tosiaan mieleen eikä vähiten kauniin kerrontansa ansiosta. Ihanaa, että löysin tämän(kin) kirjailijan. :)

    VastaaPoista
  4. Paul Claudelin tuotanto on vielä minulle vierasta muutoin kuin näiden kivojen arvostelujen myötä, mutta aion nyt syksyllä korjata tämän tilanteen ja lukea ehdottomasti tätä!

    VastaaPoista
  5. En ollut minäkään tästä aiemmin kuullut, mutta nyt alkoi kiinnostaa kovasti. Laitan nimen pieneen kirjaseeni, joka kulkee nimellä "haluttavien lista".

    VastaaPoista
  6. Suosittelen lämpimästi, itseeni ainakin teki vaikutuksen.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset postauksesta! Varjojen raportista olen kuullut, mutta Harmaista sieluista en. Kuulostaa sellaiselle kirjalle, joka minun on pakko lukea!

    VastaaPoista
  8. Eipä kestä, kiva kun löytyi lukuvinkki. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.