maanantai 12. heinäkuuta 2010

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Pitkän dekkariputken jälkeen on piristävää lukea jotain ihan muuta. Tässä kirjassa liikutaan tutummissa maisemissa, nimittäin Kuopiossa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920- ja 1930-luvulle.

Mustat morsiamet aloittaa Kähkösen kehutun ja kiitetyn Kuopio-sarjan, jonka osa Lakanasiivet oli Finlandia-palkinto ehdokkaana vuonna 2007. Sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilö Anna muuttaa maaseudulta kaupunkiin, Kuopioon, kotiapulaiseksi varuskunnan lääkärin talouteen. Elämä on arkista aherrusta ja tutustumista kaupunkiin ja sen elämänmenoon. Sitten Anna tapaa Lauri Tuomen ja rakastuu. Pian Anna tulee raskaaksi ja nuoret menevät naimisiin, mutta monet vastoinkäymiset koettelevat heidän liittoaan. Niistä merkittävin Laurin joutuminen vankilaan. Anna ei ole kuitenkaan luovuttaja tyyppiä ja kasvaa tarinan ja vastoinkäymisten myötä arasta maalaistytöstä vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi, jonka on vain selvittävä.

Kähkösellä on oma hieman vanhahtava tyylinsä, joka vetosi ainakin minuun. Henkilöt puhuvat rehevää Pohjois-Savon murretta, jota itselläni ei ollut vaikeuksia lukea saati ymmärtää, sillä asun alueella, jossa puhutaan savolaismurteisiin kuuluvaa murretta (jota itsekin viännän ja kiännän). Vaikka täytyy kyllä sanoa, että murteella kirjoittaminen on vaikeaa, olen sitä joskus kokeillut ja se on hidasta. Samoin murteen lukeminen on hieman hitaampaa, varsinkin, jos murre ei ole itselle niin tuttua.


Annan ja muiden tarina jatkuu kirjassa Rautayöt, joka oli pakko hakea heti kirjastosta lainaan.

½

12 kommenttia:

  1. Hei, minäkin luin äskettäin Mustat morsiamet ja kesken on tuo Rautayöt. Tällä hetkellä olen liiankin monta kirjaa samanaikaisesti lukemassa... Kolmas osa on myös kirjastosta lainassa, mutta en tiennyt että sarja jatkuu vielä lisääkin ja että Lakanasiivet on ollut Finlandia-ehdokkaana. On mukavaa lukea savon murretta ja nyt valaisit tarkemmin asiaa. Minussa on savolaista sukujuurta, vaikka olen täältä etelästä...

    VastaaPoista
  2. Itselläni on sama "ongelma" eli liian monta kirjaa luettavana nyt.

    Itse-asiassa Lakanasiipien jälkeen on ilmestenyt jo viideskin osa, Neidonkenkä.

    VastaaPoista
  3. Hassua, äitin juuri lueskeli Mustia morsiammia ja kehuskeli sitä kovasti. Ehkä munkin pitäisi kokeilla.

    VastaaPoista
  4. Suosittelen, varsinkin, jos pidät Suomen historiasta. Ja muutenkin, tämä oli oikein hyvä ja sarja kaiketi vielä paranee edetessään. Osat ovat kuitenkin itsenäisiä, joten voi varmaan aloittaa jostain myöhemmästäkin. Itse tykkään lukea järjestyksessä. :)

    VastaaPoista
  5. Voin pitää kirjasta, olen Kuopiolainen pohjimmiltani yhä ja aina :D

    VastaaPoista
  6. Minullakin on Mustat morsiamet kesken! Ollut itse asiassa jo kauan, mutta pitkä tauko lukemisessa ei johdu siitä, ettenkö olisi pitänyt lukemastani, vaan ihan muista asioista. Tarkoitus on palata kirjan pariin pian.

    Minä olen kotoisin Pohjois-Karjalasta, mutta äidin puoli sukua on Savosta, ja kirjan murretta on ihana lukea. Pohjois-Karjalaa saa sitten lukea minulle muutenkin hyvin, hyvin rakkaista Eeva Tikan kirjoista.

    Karoliina

    VastaaPoista
  7. Pohjois-Karjalasta olen minäkin, mutta täytyy tunnustaa, että Eeva Tikkaa en ole lukenut lukuunottamatta runojaan. Pitäisi kyllä ehdottomasti.

    VastaaPoista
  8. Kannattaa tutustua Tikkaan! Pidän sekä hänen romaaneistaan että novelleistaan, mutta tuoreimmat eivät ole vieneet mukanaan, kuten 1970- ja 1980-lukujen teokset.

    Luin melkein kaikki Tikat putkessa melkein 15 vuotta sitten, enkä ole uskaltanut niihin vanhoihin oikein enää palata. Ehkä ne eivät enää olisikaan niin hyviä. Haluan säilyttää illuusion lähes täydellisestä kirjallisuudesta. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  9. Osaatko suositella, mistä teoksesta kannattaisi aloittaa tutustuminen Tikkaan? :)

    VastaaPoista
  10. Ihan kaikkia en ole lukenut (note to self: ota ihan uusimmat lukulistalle..), ja tosiaan lukemisista on jo noin 15 vuotta aikaa, mutta ainakin seuraavat ovat jääneet vahvasti mieleen (ja löytyvät omasta hyllystäkin, ihana olisi niihin kyllä palata):

    Romaanit:

    Punainen härkä
    Hiljainen kesä
    Jyrkänparras
    Aurinkoratsastus.

    Novellikokoelmat:

    Alumiinikihlat
    Kuningaskalastaja.

    Muitakin hyviä on. Lisäksi en ole ihan varma, missä välissä tuotanto minun mielestäni vähän heikentyi. Voi olla, että Pythonin yö, Tulen jano ja Kahdesti kastettu olivatkin vielä tosi hyviä novellikokoelmia (en ole yleisesti ottaen suuri novelli-ihminen, mutta Tikan novelleja olen kyllä rakastanut).

    Lohikäärmekylpy minulla jäi ainakin kesken, ja muistaakseni Haapaperhoseenkin petyin. Ihan uusimmat ovat tosiaan vielä korkkaamatta.

    Tikan runotkin ovat hyviä. Ja oikeastaan kaikissa teoksissa luonto on todella suuressa roolissa.

    Toivottavasti ehdit jotakin lukea ja vielä kertoakin lukukokemuksestasi. Vaikka on tietysti kamalaa, jos joku ei pidä omasta "pyhästä" kirjailijasta. :) Mutta ehkä voisin tässä tapauksessa laittaa sen sen piikkiin, että luin Tikkani niin nuorena, jolloin on tapana hurmioiuta enemmän ehdoitta. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  11. Kiitos suosituksista, Viime kirjastoreissulla valitsin hyllystä romaanin Hiljainen kesä. Lupaan kirjoittaa siitä tänne, jos ja kun olen lukenut sen. :)

    VastaaPoista
  12. Ihanaa, jään odottamaan. :) Googlasin tämän viestinvaihdon jälkeen vähän enemmänkin Tikasta, ja en taida olla ihan yksin hänen ihailussaan kuitenkaan. Vaikka hän ei ole koskaan saanut hirveästi huomiota (mm. Finlandia-ehdokkuudesta huolimatta). Huomasin myös surukseni, että hän on ilmeisesti lopettanut kirjoittamisen, mutta onneksi tuotanto on laaja ja sitä voi lukea useammankin kerran.

    Karoliina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.