lauantai 3. heinäkuuta 2010

Patricia Corwell: Scarpetta

Täytynee mainita, että olen teksteissäni hieman jäljessä varsinaisen lukemisen kanssa. Tämänkin kirjan luin jo jokin aika sitten ja tämän jälkeen olen lukenut jo neljä muuta kirjaa. Katsotaan saanko kohta kurottua välimatkan umpeen.

Tämä päähenkilönsä nimeä kantava kirja on jo sarjan 16 osa ja ainakin minusta parempi kuin pari edellistä. Jotenkin tarina lähti vetämään heti alusta.

Tässä kirjassa Scarpetta on vaihtanut Charlestonin Massachusettsiin ja mennyt Bentonin kanssa naimisiin. Avioelämä ei kuitenkaan vaikuta kovin auvoiselta. Scarpetta saa kutsun saapua New Yorkiin Bellevuen-sairaalan psykiatriselle osastolle tutkimaan naisystävänsä murhasta epäillyn loukkaantuneen miehen. Mies, Oscar Bane, on itse pyytänyt Scarpettaa paikalle ja suostuu ainoastaan tämän tutkittavaksi. Mies väittää olevansa syytön, mutta kukaan ei tunnu uskovan häntä. Scarpetta ei tiedä mitä uskoa. Samaan aikaan suosittu juorublogi on alkanut julkaista ikäviä kirjoituksia Scarpettasta. Kukaan ei tiedä blogin kirjoittajan henkilöllisyyttä saati tietolähteitä. Niin ikään New Yorkissa asuva Lucy yrittää kuumeisesti päästä kirjoittelijan jäljille.

Tässä oli tosiaan ihan erilaista vetoa kuin muutamassa edellisessä sarjan osassa, jotka tuli luettua melkein väkisin. Tämän lukemisessa ei ollut mitään ongelmaa vaan se oli luettu yllättävänkin nopeasti. Tosin hieman enemmän minua kiinnosti päähenkilöiden yksityiselämä kuin itse rikos, mutta se taitaa olla yleinen ilmiö itselläni nykyisin. Ainakin mitä tulee näihin sarjoihin kuuluviin dekkareihin.

Täytyy kyllä vielä hieman purnata siitä, että jokaisessa Scarpetta kirjassa tuntuu nykyään olevan joku (tai useampikin henkilö), joka ei voi sietää Scarpettaa ja/tai kantaa henkilökohtaista kaunaa tätä kohtaan ja haluaa vahingoittaa tätä jollain lailla. Voiko nyt yhdellä ihmisellä riittää niin paljon vihamiehiä. Ja miksi monilla on niin negatiivinen ja vääristynyt kuva Scarpettasta. En ymmärrä. Ei minun ehkä tarvitsekaan, mutta ärsyttää silti hieman.

Kaikesta huolimatta odottelen pitkästä aikaa jopa innolla uutta suomennosta, joka ilmestyy ihan pian.

½

7 kommenttia:

  1. Ei ole elämää ilman Kay Scarpettaa! Olin päättänyt, että hän on minulle yhtä salarakas kuin on Kaylle hänen Elvis-kokoelmansa, jota Maronekin kadehtii, mutta tuonkin uutuuden heti sen ilmestyttyä blogiini.

    Toisin kuin sinua, minua ovat vetäneet kaikki Scarpetta-kirjat, mutta ainoa henkilö, josta ne jaksiaisi lukea on Kayn sisarentyttö, joka on taas minun mielestäni omahyväinen ja ärsyttävä ja tämä mielipide ei mitenkään liity Lucyn lesbouteeen, sillä olen moisista ennakoluuloista vapaa.

    Sen sijaan itse Kay on sen verran ristiriitainen hahmo kuten Bentonkin että aivan rakastan kun heillä on niin vahvat luonteet ja välillä hyvinkin viileetä ja kumpikin joutuu ottamaan etäisyyttä ja pohtimaan.

    Minulle mikään näistä kirjoista ei erotu toistaan, vaan ne ovat yhtä ihanaa jatkumoa...

    Ja Marone on must!

    VastaaPoista
  2. En tiedä johtuuko kriittisyyteni siitä, että olen jo unohtanut millaisia ensimmäiset osat olivat, niiden lukemisesta kun on vierähtänyt aikaa reippaasti yli kymmenen vuotta. Mietin, kuvittelenko vain, että aiemmat kirjat olivat jotenkin parempia kuin nämä uudet. Vai onko kyse siitä, että Cornwell vaihtoi yllättäen kerrontansa aikamuodon Viimeinen piiri -kirjassa imperfektistä preesensiin. Tässä kirjassa aikamuoto oli taas tuttu ja turvallinen imperfekti ja kirjakin luisti paremmin. Vierastan preesensiä hieman ehkä siksi, että se on harvemmin käytetty.

    Oikeastaan itse pidän kaikista pysyvistä sarjan hahmoista. Ainoastaan nämä Kayta ja muita vihaavat ja heidän toimiaan sabotoivat henkilöt haluaisin jo pois kirjoista. En osaa selittää miksi suhtaudun tähän niin intohimoisesti, siksikö kun itse pidän Kaysta.

    Jotenkin Lucy tuo mieleeni Stieg Larssonin Millennium-kirjojen Lisbeth Salanderin tai ehkä päin vastoin, sillä Lisbeth on tuoreempi hahmo. Ei välttämättä luonteeltaan vaan lähes yliluonnollisten tietoteknisten kykyjensä tähden. Lisbethän kun on myös huippuhakkeri.

    Pitäisiköhän lukea sarja uudelleen alusta asti niin selviäisi ovatko ensimmäiset todellakin parempia vai onko uusimpien osien tökkimisen syy vain itsessäni. :)

    VastaaPoista
  3. Miten kiinnostavaa, että huomasit tuon imperfektin ja preesensin käytön! Minä en, vaikka olen kirjoittamisen amamttilainen ja elättänyt itseni mm. toimittajana. Toisaalta olen huomannut, että omissa novelliteksteissäni, teksti maistuu ihan eriltä, jos vaihtaa imperfektistä preesensiin.

    Minä en voi nimeltä mainita, mistä kirjasta en pitänyt yhtä paljon kuin muista, paitsi en niistä, missä liikaa Lucya. Kiitos kun liitit hänet Stieg Larssoniin, sillä intuitioini on paljastanut miulle, että siinä kirjailija, jonka kirjoista en pitäisi. En ehdi lukea yhtään enempää kuin nyt luen ja tein tietoisen valinnan jättämällä Larssonin pois lukulistaltani.

    Sinä olet jäljessä teksteissä, kuten mainitsit, mutta minä olen jäljessä kirjoissa kiitos sen, että monelle kirjailijalle on tullut kova hinku tehdä äärimmäisen suria opuksia, joissa olisi ollut 'matskua' kolmeenkin romaaniin. Nyt on hätä suuri, sillä haluaisin pitää edes pari viikkoa lomaa alkaen 15.7.!

    Ja siis: Minäkin pidän Kaysta kovasti♥

    VastaaPoista
  4. Jotenkin kiinnitän huomiota tuohon aikamuotoon aika herkästi. Preesensillä on tosiaan ihan eri tunnelmansa. Esimerkiksi jos kirjassa yhtäkkiä vaihdetaan imperfektistä preesensiin muuttuu tarinan tuntu jotenkin ihan erilaiseksi. Kuten sanoin hieman vierastan sitä, mutta toisiin kirjoihin ja tarinoihin se sopii ja luo juuri oikeanlaisen hengen. Mutta sitten, jos on tottunut johonkin, kuten tässä Scarpetta-kirjojen tapauksessa voi muutos olla epämieluinenkin. Puhun tosin vain itsestäni. :)

    Larssonin päähenkilö Lisbeth on varmasti sellainen henkilö joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Itsekin suhtaudun vähän ristiriitaisesti hahmoon. Mutta sarja on pakko lukea nyt kun menin sen ensimmäisen osan lukemaan (toinenkin on jo luettu ja seuraavana tulossa blogiin). Itsekin olen armoton sen suhteen, mitä luen. Jätän kirjan heti kesken, jos se ei vie mukanaan tai miellytä. Voinhan aina tarttua siihen uudestaan myöhemmin. Kaikkea ei vain pysty millään lukemaan eikä tarvitsekaan. :)

    Ja olen jo lisää jäljessä, sillä olen ehtinyt lukea kaksi kirjaa lisää tämän viikonlopun aikana. Pitäisi ehtiä kirjoittaakin jotain välillä.

    VastaaPoista
  5. Onko siis uusi Kay Scarpetta-kirja ilmestymässä? Suomeksiko? Milloin? Kirjoitin omassa blogissani tästä Scarpetta kirjasta aikaisemmin ja Leenankin kanssa on tullut keskusteltua, kun faneja ollaan. Muistan myös tuon preesens-muodon nyt kun mainitsit siitä ja en tainut itsekään pitää siitä. Mutta eikö kirjoissa myös ole vaihtelua tuon minä-muodon (Kay itse) ja kolmannen persoona-muodon kanssa? Aloin nyt tätä miettimään... Marino on minun suosikkejani, Benton ei. Käy lukaisemassa, jos ehdit juttuni.

    VastaaPoista
  6. Kyllä vain Scarpetta Factor julkaistaan suomeksi nimellä Valokeilassa, Otavan-sivujen mukaan syyskuussa. Olet muuten oikeassa tuon minä-muodon vaihtelun kanssa. Itse en ollut ihan varma siitä, enkä pystynyt sitä tarkistamaan mistään, mutta nyt kun sinäkin mainitsit siitä, niin kyllä se on niin. Taisi vaihtua minä-kerronnasta kolmanteen persoonaan samassa kirjassa kuin tuo aikamuoto muuttui. Voi olla, että sekin sitten vaikutti itselläni siihen, etten niin paljon enää pitänyt kirjoista. Marino on myös minun lempihahmojani Kayn ohella. Bentoniin suhtaudun aika neutraalisti.

    Kävin lukemassa blogistasi jutun tästä kirjasta ja kommentoinkin sinne. :)

    VastaaPoista
  7. Hei kiitos kommentistasi ja kommentoin sinne blogiini takaisin! Hyvä, että sain sinulta nyt tietoa tulevasta Scarpetta-kirjasta. Tiedän olla valmiina!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.