Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2010.

Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet

Kuva
Olen lukenut Utriolta lähes kaikki (uusin vielä uupuu) 1800-luvulle sijoittuvat kirjat. Jostain täysin käsittämättömästä syystä en oikein ole saanut luettua hänen muita, vanhempaan aikaan sijoittuvia kirjojaan. En osaa sanoa mistä moinen johtuu. Mutta näistä 1800-luvulle sijoittuvista, kenties hieman kevyemmistä, kirjoista olen pitänyt todella paljon. Tämäkään ei ollut poikkeus.

Kirjassa ilkeät sisarpuolet ovat Matilda ja Emilia Dalman, ainakin jos Beatalta kysytään. Dalmanin siskosten äiti, Maman, on mennyt Tukholmassa uusiin naimisiin upporikkaan miehen kanssa, joka on menehtynyt pian häiden jälkeen. Beata on siis jäänyt orvoksi ja matkustaa  Mamanin kanssa Turkuun tapaamaan sisarpuoliaan, joita ei ole koskaan nähnyt. Turku on kuitenkin juuri raunioitunut suuressa palossa, kun Maman ja Beata saapuvat Tukholmasta, joten Dalmanien tie käy, niin monie muiden tavoin, Helsinkiin. Matildan haaveena on perustaa naisopisto, jonne hän haluaa myös sisarensa Emilian opettajaksi. Emilialla on k…

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kuva
Pitkän dekkariputken jälkeen on piristävää lukea jotain ihan muuta. Tässä kirjassa liikutaan tutummissa maisemissa, nimittäin Kuopiossa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920- ja 1930-luvulle.

Mustat morsiamet aloittaa Kähkösen kehutun ja kiitetyn Kuopio-sarjan, jonka osa Lakanasiivet oli Finlandia-palkinto ehdokkaana vuonna 2007. Sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilö Anna muuttaa maaseudulta kaupunkiin, Kuopioon, kotiapulaiseksi varuskunnan lääkärin talouteen. Elämä on arkista aherrusta ja tutustumista kaupunkiin ja sen elämänmenoon. Sitten Anna tapaa Lauri Tuomen ja rakastuu. Pian Anna tulee raskaaksi ja nuoret menevät naimisiin, mutta monet vastoinkäymiset koettelevat heidän liittoaan. Niistä merkittävin Laurin joutuminen vankilaan. Anna ei ole kuitenkaan luovuttaja tyyppiä ja kasvaa tarinan ja vastoinkäymisten myötä arasta maalaistytöstä vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi, jonka on vain selvittävä.

Kähkösellä on oma hieman vanhahtava tyylinsä, joka vetosi ainakin minuun. Henkilöt pu…

Gerritseniä kerrakseen

Kuva
Luin putkeen kaksi Gerritsenin kirjaa, nyt on enää kaksi viimeisintä suomennosta lukematta (ja tietenkin se vasta ilmestymässä oleva).

Tess Gerritsen: Katoaminen

Tässä Gerritsenin kirjassa liikutaan samoissa teemoissa kuin Tyttö joka leikki tulella kirjassa.

Maura Isles kokee elämänsä järkytyksen, kun kuolleeksi julistettu nainen herääkin henkiin ruumishuoneella. Nainen kiidätetään sairaalaan ja Maura joutuu vastailemaan toimittajien kyselyihin. Viimeisillään raskaana oleva Jane Rizzolli on sairaalassa tutkimuksissa, kun samainen, aiemmin kuolleeksi luultu, nainen ampuu vartijan univormussa olleen miehen ja ottaa Janen ja viisi muuta panttivangiksi.

Tämä oli hieman erilainen Isles & Rizzolli kirja. Välillä seurataan panttivankidraaman vaiheita, välillä Mila nimisen tytön kohtaloa. Mila on yksi monista laittomasti maahan tuoduista prostituoiduista. Kuten niin monet muut Itä-Euroopasta Amerikkaan suurin unelmin lähteneet tytöt, myös Mila on luvatun työpaikan sijasta joutunut seksiorj…

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Kuva
Nämä kirjat tuntuvat olevan jatkuvasti lainassa kirjastoista, mutta onneksi tämä löytyi isältäni hyllystä (kuten seuraavakin, kiitos minun joka, perin itsekkäistä syistä, ostin nämä isälleni lahjaksi). Jotenkin vain tuli sellainen olo, että pakko saada lukea tämä jatko-osa.

Tarina lähti rullaamaan oikeastaan melkein heti, vaikka takakannessa mainostetut murhat tapahtuivatkin vasta parin sadan sivun jälkeen. Kirjoitin aiemmin jo tästä itseäni risovasta piirteestä dekkareiden suhteen eli liian yksityiskohtaisista takakansista. Nytkin, vaikka tarina oli alusta asti otteessaan pitävä, mietin, milloin ne murhat oikein tapahtuvat. Paljastan nyt itsekin liikaa tekstissäni.

Lähtökohta ei siis kirjan alussa ole ne kuuluisat murhat. Lisbeth, jonka rahahuolet ovat ohi, sillä hän on nyt upporikas, palaa Ruotsiin kierreltyään ulkomailla. Hän jatkaa Mikael Blomqvistin välttelyä edelleen menestyksekkäästi. Samaan aikaan Mikael alkaa valmistella artikkelisarjaa ja kirjaa seksikaupasta ja prostituuti…

Patricia Corwell: Scarpetta

Kuva
Täytynee mainita, että olen teksteissäni hieman jäljessä varsinaisen lukemisen kanssa. Tämänkin kirjan luin jo jokin aika sitten ja tämän jälkeen olen lukenut jo neljä muuta kirjaa. Katsotaan saanko kohta kurottua välimatkan umpeen.

Tämä päähenkilönsä nimeä kantava kirja on jo sarjan 16 osa ja ainakin minusta parempi kuin pari edellistä. Jotenkin tarina lähti vetämään heti alusta.

Tässä kirjassa Scarpetta on vaihtanut Charlestonin Massachusettsiin ja mennyt Bentonin kanssa naimisiin. Avioelämä ei kuitenkaan vaikuta kovin auvoiselta. Scarpetta saa kutsun saapua New Yorkiin Bellevuen-sairaalan psykiatriselle osastolle tutkimaan naisystävänsä murhasta epäillyn loukkaantuneen miehen. Mies, Oscar Bane, on itse pyytänyt Scarpettaa paikalle ja suostuu ainoastaan tämän tutkittavaksi. Mies väittää olevansa syytön, mutta kukaan ei tunnu uskovan häntä. Scarpetta ei tiedä mitä uskoa. Samaan aikaan suosittu juorublogi on alkanut julkaista ikäviä kirjoituksia Scarpettasta. Kukaan ei tiedä blogin …

Tommy Tabermannia muistaen

Kuva
Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle.
~Tommy Tabermann