sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia


Pidin Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -kirjasta siinä määrin, että uskalsin hankkia sen seuraajan itselleni. Odotukset olivat korkealla, ehkä liiankin.

Kirjan alussa sisarukset Erik ja Inga Davidsen  löytävät isänsä jäämistöstä vuosikymmeniä vanhan kirjeen, jonka on lähettänyt tuntematon nainen. Kirjeessä viitataan johonkin salaisuuteen, jonka heidän isänsä on luvannut pitää. Kirje herättää Erikin uteliaisuuden ja tämä alkaa lukea isänsä muistelmia oppiakseen tuntemaan tämän paremmin ja kenties selvittääkseen kirjeen arvoituksen. Samaan aikaan Erikin huomiota vie myös alakertaan muuttanut kaunis jamaikatar ja tämän tytär. Myös Inga joutuu vastakkain menneisyytensä kanssa, kun sitkeä journalisti alkaa tutkia Ingan edesmenneen kirjailijamiehen elämään liittyvää paljastusta.

Siinä missä Kaikki mitä rakastin sisälsi omaelämänkerrallisia teemoja tässä kirjassa ne ovat entistä suoremmin läsnä, sillä Hustvedt on sisällyttänyt kirjaan lainauksia isänsä päiväkirjamerkinnöistä Erikin ja Ingan isän merkintöinä. Kuten heidän sukunsa myös Hustvedtin suku on muuttanut Norjasta Yhdysvaltoihin. Tämän lisäksi kirjan keskeisiä teemoja ovat muun muassa unet, 11/9-trauma, taide (kirjassa vilahtaa Kaikki mitä rakastin -kirjan Leo Hertzberg) ja psykologia (Erik on ammatiltaan psykiatri ja myös hänen potilaitaan kuvataan kirjassa).

Kirja ei ollut ihan yhtä mukaansa tempaava kuin edeltäjänsä. Jotenkin se ei vienyt mukanaan samalla tavalla. Ei tämä huono ollut, mutta ei mielestäni yltänyt samalle tasolle kuin Kaikki  mitä rakastin. Ehkä siis hienoinen pettymys kuitenkin.


½

4 kommenttia:

  1. Arvostelusi tästä kirjasta voisi olla kuin omasta kynästäni (jotain samansuuntaisin taisin blogiini kirjoittaakin noin vuosi sitten): Kirja on sinänsä hyvä, mutta "Kaikki mitä rakastin"-romaaniin verrattuna pettymys. Tärkeitä teemoja, mutta jotenkin - hmm - kuivasti, jopa kylmästi, kirjoitettuna. Kaikesta huolimatta Hustvedt on loistava kirjoittaja.

    VastaaPoista
  2. Juuri näin minäkin mietin. En tiedä, itselläni ehkä olivat odotukset aivan liian korkealla Kaikki mitä rakastin -kirjan jälkeen, se ehkä osaltaan laimensi tämän kirjan vaikutusta. Mutta odotan silti mielenkiinnolla Lumouksen lukemista, kunhan saan kirjan käsiini. Olen tosin laskenut odotuksiani aikaisemmasta.

    VastaaPoista
  3. Koska Kaikki mitä rakastin oli niin suurenmoinen, en kyenyt tuomaan tätä kirjaas blogiini ollenkaan. sen sijaan kykenin tuomaa myöhemmin käännetyn Lumouksen, koska saatoin kertoa, että siitä näkee kaikin tavoin Sirin jo pohjustaneen parastaan eli Kaikki mitä rakastin. Billin hahmokin oli jo mukana.

    VastaaPoista
  4. Pettymys tämä oli ehdottomasti edeltäjäänsä verrattuna, en oikein tiedä mitä odotin. Lumouksen olen jo itsekin lukenut ja siitä pidin kyllä hitusen enemmän kuin tästä. The Blindfold on vielä lukematta, mutta enköhän minä senkin etsi käsiini jossain vaiheessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.