Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2009.

Minette Walters: Pirunkettu

Kuva
Olen tästä jo varmaan maininnutkin aiemmin, mutta sanon sen silti, Waltersin kirjat kuuluvat mielestäni dekkarien ehdottomaan parhaimmistoon. Aina tarttuessani hänen kirjaansa tiedän, että luvassa on sujuvaa kerrontaa, älyllistä psykologista jännitystä ja kaikenkaikkiaan koukuttavaa luettavaa. Pirunkettu ei tee poikkeusta tästä.

Iäkkään kartanonomistajan James Lockyer-Foxin vaimo on paleltunut kuoliaaksi kartanon kuistille ja hänen miestään epäillään murhasta. Vaikka poliisitutkimukset osoittavat Jamesin syyttömäksi, hän alkaa saada nimettömiä herjaussoittoja, joissa häntä syytetään vaimonsa murhasta. Herjaussoitot pahenevat ja James vaipuu masennukseen. Samaan aikaan lähellä karatanoa sijaitsevalle "ei kenenkään maalle" leiriytyy joukko kiertolaisia, joiden johtajalla vaikuttaa olevan siteitä kartanoon. Jamesin lakimies ja tyttärentytär alkavat selvitellä Jamesin kanssa sotkuisaksi käyvää vyyhteä.

Jälleen kerran tiukasti otteessaan pitävä dekkari Waltersilta. Loppu onnistu…

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Kuva
Vampyyrit ovat kiinnostanet hamasta nuoruudesta lähtien ja vaikka kiinnostus on ollut laimeampaa välillä, kyllä se innostus nostaa päätään silloin tällöin. Mutta suosiolla taidan jättää väliin Twilightin vaikka vierestä seuranneena (kaveri on hurahti kirjoihin, vaikka nolosteleekin sitä) ymmärrän tavallaan sarjan viehätyksen. Ystävät hämärän jälkeen oli hieman erilainen vampyyritarina ja kaukana romantisoiduista mielikuvista.

Kirja sijoittuu Tukholmalaiseen Blackebergin lähiöön, jossa asuu monenkirjavaa porukkaa. Läheisestä metsiköstä löytyy murhattu nuori poika, jonka ruumis on laskettu kuiviin verestä. Tämä viittaa siihen, ettei kyseessä ole aivan tavallinen murhaaja. Samaan aikaan 12-vuotias koulukiusattu Oskar haaveilee kostavansa kiusaajilleen verisesti. Sitten Oskar tutustuu Eli -nimiseen tyttöön, jossa on jotain outoa. Tästä huolimatta nuoret ystävystyvät.

Juonesta ei oikeastaan uskalla paljastaa enempää, vaikka toisaalta kaikki on aika selvää alusta lähtien, paitsti se miten…

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Kuva
Luettuani lukuisia positiivisia kommentteja tästä kirjasta, päätin viimein tarttua siihen itse, sen verran kiinnostavalta itse juoniin kuulosti.

Kirjan kertoja Barcelonalainen Daniel vierailee kirjan alussa isänsä kanssa "Unohdettujen kirjojen hautausmaalla" josta hän löytää Julian Caraxin kirjan Tuulen varjo. Lumoutuneen kirjan tarinasta hän haluaa lukea kirjailijan muut kirjat. Niitä tuntuu vain olevan vaikea löytää mistään, sillä salaperäinen mies etsii myös teoksia ja löytäessään ne polttaa ne. Daniel kiinnostuu kirjailijasta itsestään ja tämän elämästä alkaen selvittää, mitä miehelle todella tapahtui. Pian hän huomaa oman elämänsä alkavan muistuttaa Caraxin vaiheita.

Kirjan kiehtova tarina vei heti mukanaan ja kerronta oli sujuvaa, joten 650 sivua ei tuntunut juuri miltään ja meni ihan hujauksessa. Tästä kirjasta löytyi niin jännitystä, mysteerejä, romantiikkaa, mitä nyt viihdyttävältä kirjalta vain osaa toivoa. Jotenkin myös Barcelona vaikutti kirjan sivuilla kiehtova…