maanantai 1. kesäkuuta 2009

Paulo Coelho: Piedrajoen rannalla istuin ja itkin

Tämän lukemisesta on jo jonkin aikaa. Olen ollut laiska viime aikoina ja olen jäljessä päivityksissäni.

Piedrajoen rannalla istuin ja itkin kertoo Pilarista, joka kohtaa lapsuuden ystävänsä, jonka on nähnyt viimeksi 11-vuotiaana. Pojasta on kasvanut hengellinen opettaja, joka puhuu jumalan naisenkasvoista ja jolla on parantamisen lahja. Pilar lähtee miehen mukaan Ranskan Pyreneille.

Tämä kirja herätti aika ristiriitaisia tunteita. Aihe oli kovin hengellinen ja näin uskonnottoman hieman vierastan tällaisia aiheita. Tosin Coelholla tuo hengellisyys on läsnä jokaisessa kirjassa enemmän tai vähemmän. Tässä kirjassa se vain oli suuremmassa roolissa. Kieltämättä kirjan esittämä ajatus jumalan naispuolisista kasvoista oli kiehtova. Myös periaate, että pohjimmiltaan kaikilla uskonnoilla on sama jumala/jumaluus, esiintymismuodot vain vaihtelevat, tuntui omaan ajatusmaailmaani sopivalta. Muutenkin olen taipuvainen panteistiseen ajattelumalliin, joten siihen istuu tuo Coelhon maailmansielu ajatus aika hyvin.

Ei kolahtanut ihan sillä tasolla, millä jotkut muut Coelhon kirjat, mutta ihan mielellään tämän luki.

3 kommenttia:

  1. Olen lukenut tuon kirjan lukioaikana ja minä kyllä pidin siitä :)

    VastaaPoista
  2. Joo ei tämä huono ollut, mutta olen pitänyt enemmän muista lukemistani Coelhoista.

    VastaaPoista
  3. Minulta jäi tuo kesken taannoin. Ei siksi, etten olisi pitänyt siitä, mutta kirja unohtui kotiin, kun lähdin reissuun. Sitten tuli niin pitkä tauko sen lukemiseen, että olisi pitänyt aloittaa alusta enkä jaksanut.

    Täytyykin ottaa uudelleen lukuun jossain vaiheessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.