lauantai 6. kesäkuuta 2009

Marian Keyes: Watermelon

Vaikka olenkin lukenut hömppää pienen ikäni on lukemiseni keskittynyt lähinnä kotimaiseen hömppään. Ulkomaista olen lukenut vasta ihan viime aikoina. Marian Keyesiä on ylistetty kovasti ja hän on ollut lukulistallani jo pitkään. Ongelmana on vain ollut se, että hänen kirjojaan on suositeltu luettavaksi englanniksi, jotta niistä saa kaiken irti, mutta paikallisen kirjaston valikoimissa on vain kaksi hänen teostaan alkukielellä ja nekin ovat aina lainassa. Niinpä sitten kyllästyin ja päätin viimein ostaa joitakin hänen kirjojaan itselleni. Päädyin aloittamaan Keyesin esikoiskirjasta Watermelon, joka aloittaa Walshin -perheen siskoksista kertovan sarjan.

Watermelonin päähenkilö on Walshin sisaruksista vanhin, 29-vuotias Clare. Clare asuu Lontoossa miehensä Jamesin kanssa ja kirjan alussa hän synnyttää esikoisensa. Pian synnytyksen jälkeen, Claren vielä ollessa sairaalassa, James ilmoittaa rakastuneensa toiseen naiseen ja jättävänsä Claren. Tämä tulee Clarelle täytenä yllätyksenä eikä hän osaa muuta kuin pakata laukkunsa ja lähteä tyttärensä kanssa lapsuudenkotiinsa Dubliniin. Ensin hän vaipuu masennuksen syövereihin, josta hän nousee vihan avulla käyttäytyen kuin raivotar ja ajaen perheensä epätoivon partaalle. Lopulta elämä alkaa voittaa. Tässä apuna on nuori ja komea Adam, johon Clare tutustuu siskonsa Helenin kautta. Kaikki alkaa viimein näyttää valoisammalta, kun James äkkiä ilmestyy Dubliniin ja ilmoittaa haluavansa jatkaa Claren kanssa.

Tämä ei ollut hömppää ihan sieltä tyypillisimmästä päästä vaan mukavan erilainen. Erikoiset henkilöhahmot, huumori ja epätyypillinen alkuasetelma erottivat tämän kirjan massasta. Tarina vei mukanaan ja kerronta oli nokkelaa. Runsaasta viidestäsadasta sivustaan ja englanninkielisyydestään huolimatta luin kirjan suhteellisen nopeasti. Aion ehdottonasti lukea Keyesin muutkin kirjat ja nimenomaan englanniksi.

4 kommenttia:

  1. Itse totesin saman asian. Harjoitellessani ruotsin kieltä otin ruotsinkielisen Keyesin ja suomen kielisen Keyesin ja ero on huomattava. Ruotsinkielisessä käännöksessä on yli 80 lukua kun taas suomenkielisessä hieman yli 50 lukua. Ruotsinkielinen käännös on varmasti täyteläisempi ja tunnollisempi alkuperäisteosta kohtaan ja siksi olen tullut siihen tulokseen, että parempi lukea alkuperäiskielellä, niinkuin tuntuu muutkin hömpät menevän sujuvammin näin. Huomastin, että Ahernin Sateenkaaren tuolla puolen oli ruotsiksi parempi kuin suomenkielinen käännös, kun kerran kirjastossa selailin mielenkiinnosta suomenkielistä käännöstä.

    VastaaPoista
  2. Juu, näin olen minäkin käsittänyt, että nuo Keyes suomennokset on jonkin sortin lyhennelmiä alkuperäisestä. Yritän välttää niitä viimeiseen asti.

    VastaaPoista
  3. Hei, kivaa että Keyes on voittanut sinutkin puolelleen! Tuo kirjojen suomentaminen lyhennelminä tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä nykypäivänä, miksi ihmeessä niin edes tehdään?!

    VastaaPoista
  4. Niin justiinsa. Eikö suomalaiset ansaitse laadukasta hömppää.. miks asiat täytyy tehä hutiloiden ku ne voi kerran tehdä kunnolla..?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.